Syöksysynnyttäjien kokemuksia kaivataan!
Tuossa alempana oli juttua ambulanssissa synnyttämisestä, ja niinpä intouduin kyselemään muiden syöksysynnyttäjien kokemuksista.
Toiveissa olisi kolmas lapsi, mutta toisen synnytykseni (9 kk sitten) jälkeen jäi jonkinmoinen synnytyspelko ja epäröin, että uskaltaako raskautta enää yrittääkään.
Ensimmäinen lapseni syntyi 4 h kuluttua ekoista supistuksista, jotka olivat heti todella voimakkaita. Ennen toista raskautta olimme muuttaneet maaseudulle 100 km päähän synnytyssairaalasta ja raskausaikana mietin luonnollisesti synnyttämään lähtöä/ehtimistä, jos toinen syntyisi kovin nopeasti. Neuvolassa huoltani vähäteltiin tyyliin: kyllä täältä on synnyttämään ehditty ja ei se toinen synnytys välttämättä mene saman kaavan mukaan kuin ensimmäinen (mikä voi tietysti olla tottakin).
Minulla oli supisteluja koko loppuraskauden ja viimeisessä lääkärintarkastuksessa kohdunkaula oli hävinnyt ja 3 cm auki. Rv:lla 37+4 sitten meni lapsivedet ja päätin soittaa ambulanssin (koska vedet meni) siitä huolimatta, että terveydenhoitaja kehotti soittamaan vasta matkalta, jos tuntuu, etten sairaalaan ehdi. Ambulanssi tuli n. 20 min. kuluttua soitosta, supistuksia ei vielä ollut. Kun ambulanssiin pääsin ne sitten alkoivat. Supistukset muuttuivat todella nopeasti aivan järkyttäviksi ja se, että jouduin makaamaan paikoillaan tärisevässä autossa ei auttanut asiaa. Pillit vinkuen loppumatka mentiin ja ehdinkin onneksi sairaalaan synnyttämään. Vauva syntyi 8 min. siitä, kun tulin sairaalaan. Myöskään mitään ponnistusvaihetta ei ollut vaan poika " lensi" kätilön käsiin. Synntyksen kesto oli 1 h 15 min.
Nyt sitten pelottaa ensinnäkin kipu (joka onneksi oli lyhytaikaista, mutta todella hirvittävää), mutta myös se, että joutuisin mahdollisesti olemaan koko loppuraskauden kotona (koska 2. syntyi niin aikaisin), jottei vauva syntyisi kauppaan tms. Yksi " nolo" juttu mitä pelkään on se, että 2. synnytyksessä tuli kakat vauvan syntyessä (mitään peräruiskeita kun ei ehditty laittamaan), niin ei olisi kovin mukavaa jos näin tapahtuisi jossain yleisellä paikalla tai edes ambulanssissa.
Ajattelinkin, että jos uskaltaudun kolmanteen raskauteen/tulen raskaaksi, niin pyytäisin päästä pelkopoliklinikalle keskustelemaan. Olisi ihanaa, jos synnytys voitaisiin käynnistää sairaalassa, mutta sekään ei taida olla mahdollista kovin aikaisilla viikoilla (jos ajattelisi, että kolmas syntyisi yhtä aikaisin kuin toinen). Vai mitä luulette?
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksista (erityisesti useamman lapsen synnyttäneiden). Kiitos jo etukäteen :)!
Kommentit (9)
Tutulta kuulostaa. Esikoinen syntyi alle viiden tunnin, synnytys jouduttiin käynnistämään kun neiti ei itse halunnut tulla masusta. Kaikinpuolin meni hyvin, otin epiduraalin joka auttoi.
Kakkosen syntymä olikin sitten nopeampi. La oli ylittynyt viikolla ja kävin terveydenhoitajalla puoliltapäivin, mitään merkkejä synnytyksestä ei ollut, vauva oli todella ylhäällä. Tunti siitä kun pääsin kotiin meni lapsivedet. Minua oltiin varoiteltu että kakkonen saattaa syntyä vauhdilla mutta en tajunnut että niin vauhdilla. Soitin sairaalaan josta kehottivat lähtemään pikkuhiljaa. Autossa meni vielä kaikki hyvin (meiltä noin 20min sairaalaan) ja juttelin iloisesti miehen kanssa vaikka supistukset olivatkin aika kovat. Kun sitten päästiin sairaalaan en saanut sanaa suusta, kätilöt onneksi tajusivat tilanteen kun mieskin oli vielä viemässä autoa parkkiin :) Pääsin sänkyyn ja sanoin että täältä tämä tulee, kätilö hommaili jotain toisella puolella salia. Onneksi kätilö oli ihana vanhempi ihminen joka totesi vaan tyynen rauhallisena että hän ottaa kopin. Ja vauva syntyi. Mielestäni upea kokemus siinä mielessä että kaikki meni hyvin ja nopeasti enkä tarvinnut kivunlievitystä (no en kyllä olisi ehtinyt saamaankaan).
Kätilön kanssa juteltiin ja sovittiin että sitten kun on ajankohtaista niin voin mennä juttelemaan vielä asiasta. Kolmannen suhteen voidaan harkita käynnistystä jos minusta siltä tuntuu. Käynnistyksessä ei sinänsä mitään vikaa mutta onhan se luomu aina vauvalle parempi. Toisaalta onhan siinä suuremmat riskit jos kotona/matkalle syntyy ilman apua.
Voisitko päästä pelkopolille juttelemaan? Itse aion pyytää sitten kun kolmosen ajankohta koittaa, toivottavasti joskus pian.
Itselläni kaikki olleet nopeita, eka 5 tuntia
toinen 2h , kolmas 45min, neljäs taas 2 tuntia ja viides sitten taas 2 tuntia, mutta kylläkin ainoa " syöksy" , eli 5cm aukesi kokonaan ihan 10-15minuuttiin ja tuli itsestään ulos ja syntyi suoraan sänkyyn, kun kätilö ei minua uskonut, olinhan juuri ollut " vain" 8cm auki oli tuo viides.
Nyt odotellaan kuudetta ja mielessä toki välillä käy nuo kaksi synnytystä, kun toisessa juuri ja juuri ehdin synnytyssaliin, vaikka olin jo valmiiksi sairaalassa ja minut juostiin osastolle rullatuolissa.
Ja tämä viimeisin kun lensi itsekseen ulos kaaressa.
Itse vaan olen miettinyt, ettei kai se auta paniikki tilanteessa kun laittaa mies kätilöksi tai ottaa itse se koppi.
Luin joskus tarinan naisesta jonka mies lähti hakemaan mummia muita lapsia hoitamaan, kun äidillä alkoi supparit.
Mummi ja isi kun saapui kotiin oli lapsi äidin sylissä..
Oli puoli istuvassa asennossa kontillaan itse synnytttänyt, että sai lapsen kiinni.
En tosin tiedä saisinko itseni kuosiin voimakkaiden supistusten alla, mutta tietääpä muiden kokemuksesta mitä pitäisi vastaavassa tilanteessa tehdä.
Mutta 1.oli 5t ja tokassa kipeitä supistuksia oli n.1-1,5t. Sikäli hyvä että ne alkoivat sairaalassa vasta. Kestoksi merkittiin 3t, vaikka supistukset eivät olleetkaan ennen sitä avanneet kohdun suuta saati kipeitä. Kannustukseksi piti sanoa, että jos vauva tulee vauhdilla niin sehän on hyvä juttu! Ongelmia tulee ennemmin pitkissä synnytyksissä joissa vauvaa pusataan tuntikaupalla.
Ensimmäinen synnytys oli kestoltaan noin 9 tuntia. Ponnistus vaihe vaan 9 min. Ja poika oli oli 4 kg.
Seuraavassa raskaudessa oli paljon harjoitus suppareita vk iikolta 27 lähtien. Ne aina loppuivat kun aloin sairaalaan lähtöä miettimään.
Toinen lapsi syntyi alle tunnin kuluttua ekasta supistuksesta jota en edes tiennyt supistukseksi. Olin ehtinyt kättärille soittamaan että tulen sinne ja odottelin miestä kotiin (oli maanantai aamu kello 9.40) kun alkoi kauhea ponnistamisen tarve ja soitin hätäkeskukseen että lähettävät ambulanssin. Saivat tietoni ylös kun tunsin että nyt syntyy. Pikku neiti syntyi pesuhuoneeseemme. Olin siellä pukemassa vaatteita päälleni sairaalan lähtöä varten. Ambulanssi miehet olivat ovan takan odottamassa että palomiehet pääsevät paikalle avaaman oven. mies kuitenkin tuli juuri samaan aikaa pihaan palokunnan kanssa. Tyttö oli paljon pienempi kuin poika 3,3kg. Yli 1kg kevyempi.
Missään vaiheessa eivät supistukset olleet edes kovin kipeitä. Ei sellaisia ollenkaan mitä esikoisen kanssa oli.
Todellakaan en edes uskalla haaveilla kolmannesta lapsesta. Pelottaa että syntyy taas kotiin ja joudun itse kaiken hoitamaan. Oli niin pelottavaa tarkkailla hengittäkö tyttö jne. Tyttö kun ei heti alkanut itkemään synnyttyään. Onneksi hätäkeskuksesta neuvoi mitä tehdä. Kaikki vaan päivittelivät miten reipas olin ollut, eivätkö tajunneet että pakkohan siinä oli olla. Olin varmaan niin paniikissa etten edes oikein tajunnut mitä tapahtui.
Monet itkut olen itkenyt tytön syntymän jälkeen ja miettinyt että mitä jos kaikki ei olisikaan mennyt niin hyvin.
En oikein usko että kukaan ottaaa palkojani tämän asiain suhteen vakavasti. Niimpä olenkin vauva haaveet haudannut. En uskalla kolmatta vauvaa haaveilla, synnytys pelottaa niin paljon. Tytön synnytys on niin syöpynyt muistiin.
Tästä synnytyksestäni oli keskusketelu aihee vapaa palstalla silloin kun 06 syyskuussa tämän keroin. Ja siellä epäilttiin ettei voi olla mahdollista tämä jne. En tästä juurikaan ole halunnut/ uskaltanut puhua tuollaisten takia. Tämä kun oli täysin tosi ja tuntui pahalta tuollaiset epäilyt
Öttis
Jo se helpottaa kun kuulee toisten mietteitä ja huomaa, ettei ole ainoa nopea synnyttäjä ;)
Luulisin ettei liian nopea synnytyskään ole hyväksi äidille eikä vauvallekaan, mutta onneksi meillä kaikki on sujunut hyvin - henkisesti vaan toisen lapsen syntymä oli jotenkin traumaattinen rajuutensa vuoksi.
Tsemppiä loppuraskauteen Galalle (meniköhän nimimerkki oikein?), toivottavasti kaikki sujuu oikein hienosti ja ehdit sairaalaan synnyttämään :)!
kirjoitin näköjään viestini samaan aikaan kuin sinä.
Uskon, että kokemus on ollut sinulle todella rankka. Oletko käynyt pelkopolilla tai jossain muualla keskustelemassa synnytyksestä? Aihe vapaata en itse ainakaan viitsi edes lukea, siellä haukutaan toisia ihan vaan huvin vuoksi :(
Toivottavasti pääsisit jonnekin purkamaan tuntojasi synnytyksestä ja kenties vaikka sitten uskaltautuisit uuteen raskauteen.
En ole käynyt pelkopolilla tai missään keskustelemassa synnytyksestä.
Synnytyksen jälkeen olin niin väsynyt selittämään synnytystä kaikille. Piti 3 eri terveydenhoitajalle selittää, lääkärille, kaikille tutuille ja sukulaisille. Ja kaikki vaan totesivat että niin hyvin oli mennyt. Ei kukaan ottanut vakavasti että ei ollut kiva tilanne yhtään, ja hieman olin paniikissa tapahtuma htekellä. Sairaalassakin kätilö vaan totesi että yleensä tollaiset synnytykset menevät hyvin kun noin päättää lapsi syntyä. Ei paljoa lohduttanut, huonostihan tossa ois voinut käydä (onneksi ei käynyt). Sairaalassa kätilöt olivat kyllä ihania.
Halusin vaan olla ajattelematta synnytystä tai en silloin enään kenellekkän siitä halunnut puhua paitsi miehelleni.
Vois varmaan siitä nyt jossain vaiheessa mennä pelkopolille puhumaan. Synnytyksestä kohta aikaa 11kk niin itse on saanut sitä asiaa hieman käsitellä itseni kanssa.
Elikkä esikoinen syntyi ensimmäisestä supistuksesta 5h20 min kuluttua ja rv 38+2 ja kakkonen syntyi sitten ekasta supistuksesta 1h50min kuluttua ja supistuksia voisi luonnehtia ihan vain harkkareiksi eli eipä paljon sattuneet ja tuolloin rv 37+. Nyt odotan sitten kolmatta lasta rv 27+5 ja nyt jo vauva asettunut lähtö uomiinsa ja on melkein kiinnittynyt.Kuinkahan nopeasti tämä kolmas meinaa tulla sitten ulos tuolta,ja millä viikoilla. Täältä yli 60 kilsaa sairaalaan ja ampulanssilla lähdettävä ja pelottaa et syntyy kotiin ,vaik ampulanssit todella lähellä tuossa saatavilla. Tästä syystä käynkin useammin äitipolilla tarkistuksissa ja neuvolassa. Kun on vaarana että että tämä vauveli tulee todella ajoissa tuolta ja vielä syöksyllä.
Hui Öttiksellä ollut pelottava synnytys kokemus, ja todella ärsyttävää kun kukaan ei ole sinun tunteitasi ottaneet tosissaan. Oltiin muuten aikoinaan samassa syyskuun odotuspinossa -04.
Paljon tsemppiä meille kaikille nopeille synnyttäjille ja toivotaan et synnytykset menee hyvin, oli se kuinka nopea tahansa.
Tari rv 27+5
Esikoinen syntyi varsin vauhdikkaasti, synnytyksen kokonaiskesto 1 h 50 min. Tuolloin viimeisessä lääkärintarkastuksessa paikat olivat muistaakseni pehmenneet ja kohdunsuu hieman auki - ei kuitenkaan siis mitään viikkoihin nähden erityistä.
Nyt kuluvassa raskaudessa olen ollut pariin otteeseen osastohoidossa supistuksen vuoksi (alkaen rv 33). Rv 36 kohdunkanava hävinnyt kokonaan ja kohdunsuu auki 4 cm - samoin kun siis sinulla edellisessä raskaudessa. Limatulppa lähti toista viikkoa sitten ja vastoin kaikkia ja kaikkien olettamuksia olen edelleen yhtenä kappaleena. Synnytystä ei käynnistetä varhaisten viikkojen vuoksi, mutta toisaalta sairaalan henkilökunta pitää riskinä todella nopeaa ja ennenaikaisen vauvaa syntymää esim. kotiin. Tästä syystä olen makoillut sairaalassa useamman yön, kun eivät ole uskaltaneet päästää kotiin, vaan seurailleet tilannetta osastolla. Kotihoitoohjeina ehdoton lepo rv 36 asti, siitä eteenpäin olen voinut elellä " normaalisti" . Mutta kuten arvata saattaa, eipä tässä kauheasti kuljeskella mainitsemistasi syistä, pelkään todella synnytyksen käynnistyvän vauhdilla jossain julkisessa paikassa. Muistan myös hyvin kuvailemasi kivut edellisessä synnytyksessä, nekin alkoivat heti ja täysillä ja vastaavanlaisessa kipushokissa en pystyisi avaamaan edes ambulanssihenkilökunnalle ovea :/
Sairaalan henkilökunnan ohjeistus on, että heti ensimmäisestä kipeästä supistuksesta sairaalaan, tarvittaessa ambulanssi paikalle. Meillä tosin ajomatkaa siraalaan vain 15 min. Muuta tässä tilanteessa ei voi tehdä. Joten edelleen pyöritään kodin nurkissa, ja odotellaan että saataisiin nyytti kainaloon turvallisesti sairaalassa.