Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En kestä mun veljen avovaimoa!

Vierailija
26.07.2007 |

Yh, musta on kai tulossa sellainen hirveä " miehen sisko" , joka juonii yhdessä anopin kanssa ja inhoaa... Ei kamalan kivaa. No ei sentään, yritän olla oikeassa elämässä korrekti ja asiallinen, mutta av:lla on pakko saada vähän valittaa!



Mulla on mukava, fiksu, aika ujo ja hiljainen pikkuveli, nyt 22-vuotias. Pari vuotta sitten hän tapasi harrastuksen parissa ikäisensä tytön, ja vuosi sitten pistivät hynttyyt yhteen. Silloin alkuun, kun veli alkoi puhua tyttökaverista, olin tosi tyytyväinen, että ujo poika oli löytänyt jonkun. Ekoja kertoja tavatessa ihmettelin kyllä, kun tyttö oli niin äänekäs ja suorapuheinen ja jotenkin hyökkäävä, mutta ajattelin, että on vaan puheliasta sorttia ja ehkä hölisee vähän siksikin, kun on hermostunut perheen tapaamisesta. Vaan mitä enemmän aikaa kuluu, sen vähemmän mä pystyn sietämään tätä ihmistä, mikä on tosi rasittavaa, koska pikkuveljeäni rakastan, ja tahdon pysytellä läheisissä väleissä. Kuitenkinhan on veljen oma asia, kenen kanssa seurustelee, ja niinpä on aina vaan jotenkin koetettava kestää...



Tällä ihmisellä ei ole

[quote]

mitään

[/quote]

tahdikkuutta eikä tilannetajua! Hän puhuu kuin joku pahin av-ämmä ihan elävässä elämässä! Kun ollaan samoissa tiloissa, ja vaikka juttelen äitini tai veljeni kanssa ihan asiallisesti mistä tahansa aiheesta, hän tunkee keskusteluun mukaan, ei edes kuuntele, mistä me jutellaan, vaan tarttuu aiheeseen ja alkaa puhua jotain pahaa ja vähätellä.



Esimerkkejä:



Puhutaan lapsista ja uhmasta ja kasvatusasioista äitini kanssa. Tämä (lapseton) tyttö sattuu kuulemaan jotain, ja tulee siihen viereen kovaäänisesti luennoimaan, kuinka hän ei voi sietää sitä taikka tätä, kun vanhemmat eivät vaivaudu opettamaan lapsiaan. Meidän asiallinen keskustelu jää ihan kesken, kun hän ei anna sananvaltaa, vaan paasaa ja paasaa vanhempien uusavuttomuudesta ja siitä, miten hänen mielestään pitäisi vanhempien yleensäkin tehdä, kun lapset vaan ovat niin kamalia.



Jutellaan veljen kanssa siitä, kuinka kiva on, kun äitini on onnistunut laihtumaan mukavasti atkinsilla, ja laihtumisen myötä verenpaineet sun muut ovat parantuneet. Tyyppi taas saapuu paikalle, ei sen kummemmin kuuntele, mutta sanan " atkins" kuullessaan hyökkää keskusteluun ja alkaa selittää, kuinka atkins on huuhaata, ja kuinka

[quote]

hän

[/quote]

kyllä tietää, että kaikki atkinslaiset vetää salaa herkkuja, ja se on tahdottomien luusereiden keino " muka-laihduttaa" , ja kuinka siihen kuolee.



Kaikki mahdollinen on sen mielestä keksittyä ja teeskentelyä ja ihan naurettavaa, ja haukut saavat niin masentuneet, työttömät, lapsettomat, laihat ja lihavat (tyttö on itsekin aika lihava, mutta ei mitenkään estä haukkumasta muita lihavia). Mitään aihetta ei ole vielä tullut vastaan, mikä ei jotenkin johtaisi siihen, että hän alkaa vähätellä ja arvostella jotakin ihmisryhmää. Ja veli vaan istuu vieressä ja hymyilee, vaikka tiedän, että itse ei ajattele ollenkaan samalla tavalla.



Alkaa mennä siihen, että en enää siedä tätä tyyppiä! Kun hän on läsnä, ei kukaan saa rauhassa jutella kenenkään muun kanssa mistään asiasta, kun hänen on pakko päästä pätemään joka juttuun, ja tunkea omat mielipiteensä kaikkialle. Ovat ruvenneet kuitenkin puhumaan siihen malliin, että kai veljeni suunnittelee jakavansa elämänsä pitemmänkin päälle tän matroonan kanssa... V*tuttaa, että tässä nyt menee sitten kaikki perheen yhteiset juhlat ja muut kokoontumiset pilalle sitten vissiin koko loppuelämäksi. En tajua, miten veli kestää! Eikä asialle tietenkään voi mitään muuta tehdä, kun koettaa itse jaksaa... AAAARGH!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

suoraan minulle. Veljen kanssa olen edelleen tekemisissä.



Minusta törkeää käytöstä ei tarvitse sietää keltään. Edes lähisukulaiselta tai hänen puolisoltaan. Jos puhuminen ei auta, on minusta parempi olla näkemättä kokonaan kuin niellä tökeröä käytöstä kerta toisensa perään.

Vierailija
2/5 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaisten ihmisten kanssa on vaikea olla. Yritä olla vähän tekemisissä tytön kanssa. Pyydä veljesi käymään ilman vaimoa, jotta saatte jutella rauhassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja nuori ja kokematon. Mielestäsi voisit asiallisesti pyytää häntä keskustelemaan aikuisen tasolla asioista, mikäli haluaa olla mukana.

Vierailija
4/5 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En oo halunnut sanoa mitään, kun oikeasti pelkään, että veljeni loukkaantuisi. Siis näyttää siltä, että hän ihan oikeasti rakastaa tätä avokkiaan. Minä en tietenkään sitä voi ymmärtää, mutta minkäs sille mahtaa. Ja tunnen myös veljeni niin, että luulen, että hän kyllä asettautuisi rakastamansa naisen puolelle jo ihan periaatteesta, jos äiti ja sisko alkaisivat jotenkin arvostelemaan tms.



Etäännyttiin veljen kanssa aikalailla, kun minä olin jo ihan aikuinen ja asuin muualla, kun veli oli teini ja asui kotona. Ollaan vasta viime vuosina ruvettu uudestaan lähentymään, nyt kun velikin alkaa olla jo aikuinen. En missään tapauksessa haluaisi, että meidän suhde menisi pilalle... En oikein tiedä siis, miten tälle naiselle voisi hienotunteisesti sanoa jotakin...



ap

Vierailija
5/5 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se nainen vaan on kertakaikkisen tyhmä, ja sit kun sillä ei tunnu olevan itsetuntoa lainkaan, niin se tyhmyyskin jotenkin korostuu, kun se yrittää kikkailla säilyttääkseen kasvonsa. Mutta sehän nyt on ihan yks ja sama, millainen se ihminen on.



Vaan kun se on kova manipuloimaan, niin kyllä se vaan vetää veljenikin sille omalle tasolleen. Eli veli on aina ollut ihan fiksu ja pärjännyt koulussa 8,5 keskiarvon verran. Eli mun mielestä ihan ookoo. Mutta kun se on ollut sen vaimonsa vaikutuspiirissä nyt jo jonkun aikaa, niin nykyään tulee veljenkin suusta niin ihmeellisiä älyttömyyksiä, että en voi edes uskoa. Huomaa, että asioita pohditaan siellä perheen sisällä, ja velikin nieleen monet vaimon perustelut, vaikka niissä ei ole mitään järkeä. Ja toistaa niitä sitten muille eteenpäin.



Ja tietysti lapsetkin opetetaan siihen aivottomaan kulttuuriin, että muita saa haukkua ja selän takana juorutaan, ja itse ei voida olla koskaan ikinä väärässä, ym.



Surullista, mutta niiden elämähän se tosiaan on, eikä tässä muuta voi kuin yrittää hyväksyä.