Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
todella tyhmä kysymys lähteiden merkitsemisestä esseessä
26.07.2007 |
eli jos (avoimen yliopiston tehtävä) esseessä viittaan johonkin tyyppiin, joka sanoo jotakin, ja hän on lainannut sen joltakin, riittääkö, että merkitsen viitteeseen vain sen, joka lainaa sitä toista. Tiedän, että pitäisi hankkia mieluiten itse se alkuperäisteos, johon lähteeni viittaa, eikä käyttää toisen käden lähdettä, mutta nyt se ei ole mahdollista. Haluan kuitenkin ottaa ajatuksen esille, koska se on tärkeä esseen sisällön kannalta. Hyvin sekava selitys, mutta toivottavasti joku ymmärtää.
Eli merkitsenkä viitteeseen vain, että se-ja-se lainaa sitä-ja-sitä, ja sitten sen teoksen tiedot, jossa näin tehdään? Pitääkö lähdeluetteloon sitten merkitä vain se teos, johon viittaan? Tarviiko minun missään mainita sen ajatuksen alkuperäisen esittäjän teostietoja, vaikka minulla ei sitä kirjaa ole lähteenä suoraan itsellä?
Kiitos jos joku osaa auttaa:)
Kommentit (11)
mutta etsin ne käsiini ja yritän uudelleen... Kyseessä on taide/kulttuuriala, jos se yhtään helpottaa asiaan vastaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan ainoa poikkeus on, jos kysessä on jo yleisesti hyväksytty tosiasia esimerkiksi Maslowin tarvehierarkia, niin ei tarvitse mennä alkuperäiseen Maslowin teokseen.
sitä ja sitä.. ja sitten lähdeviitteeseen,tutkimus,mistä se on otettu. On tosi mahdotonta välillä löytää kaikkia alkuperäislähteitä,vaikka se onkin suositeltavaa. Olen itsekin hikoillut lopputyön parissa tämän kesän ja sama kysymys askarrutti mua. Mun ohjaaja hyväksyi sen,ettei alkuperäislähdettä käyttänyt.
Jos otat viitteen kirjasta, niin merkitset vain kirjan, mistä se on otettu. Esimerkiksi
(Suomi: Keskinäisyys, näkökulmia asiakasomistajuuteen, s. 266)
Netistä löysin kolme erilaista merkintää, miten viitteet merkitään. Valitsin niistä kolmesta tämän tyylin. Mutta siis en pidemmälle ei tarvitse viitata. Loppuun tulee vielä lähdeluettelo.
sisälähteenä
Stuart Hallin mukaan myös neuvottelevaa luentaa olisi aika ryhtyä tutkimaan poliittisena luentana (Neale 2007, 288).
tai
alaviitejärjestelmässä
Stuart Hallin mukaan myös neuvottelevaa luentaa olisi aika ryhtyä tutkimaan poliittisena luentana(1).
(1)Neale 2007, 288.
On esitetty, että myös neuvottelevaa luentaa olisi aika ryhtyä tutkimaan poliittisena luentana.(1)
(1) Stuart Hall Nealen mukaan. Neale 2007, 288.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tietenkin loppuun myös lähdeluettelo!
...mutaatiot voivat olla letaaleja, jos ne vaikuttavat eliön normaaliin kasvuun ja kehitykseen (Heelis ym 1993 Van de Mortel et al. 1998 mukaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirjassa kerrotaan kenen joku ajatus alunperin on, ei sitä saa laittaa eteenpäin tuon kirjan kirjoittajan nimissä, vaan sen alkuperäisen esittäjän, tietysti! Silloin käytetään tuota toisen asteen viitettä jos alkuperäistä ei löydy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiseen ei saa viitata, mitä ei ole lukenut. Jos viittaa johonkin mitä ei ole lukenut, on kyseessä vilppi. Ja samalla tavalla sellaiseen, mitä on lukenut ja käyttää, on viitattava ja annettava kunnia sille kenen se on.
Jos nyt esimerkiksi käytät jotain kurssikirjaa, johon on tiivistetty eri suuntauksia niin kirjoitat että " Kurssikirjan kirjoittajan tiivistuksen mukaan Boylen (ja Boylen tutkimuksen julkaisuvuosi sulkuihin )tutkimukstulokset osoittavat...." ja sitten viittaan siihen kurssikirjan kirjoittajaan. Jossain maisteritason esseessä tämä riittää ihan hyvin.
Sitten kun tehdään jotain oikeata tutkimusta, jossa Boylen teoria on oikeasti tärkeä ja sen sanamuodoillakin on väliä, ON MENTÄVÄ JA LUETTAVA SE BOYLE ja viitattava sitten siihen. Toisen kirjoittajan kautta tehtävät viitteet vain osoittavat, että et ole viitsinyt lukea sitä alkuperäistä.
Ja sitten, ap puhui lainauksesta. Lainaus on sanasta sanaan alkuperäisetä sinällään otettu pätkä. Viite on jotain muuta, se on tekstin asiasisältöön muttei välttämättä sanamuotoon kohdistuva viittaus. Lainauksessa on aina viitattava siihen, kuka sen alkuperäisen eli lainatun tekstin on oikeasti kirjoittanut, ja Lainauksen tekeminen toisesta kirjasta on paitsi silkkaa laiskuutta myös sillä tavalla vaarallista, että saat mukaasi kaikki sen edellisen kirjoittajan tekemät paino- tulkinta ja käännösvirheet. Älä laina atoisen kirjan kautta, hae se alkuperäinen jos se suinkin on mahdollista. (juutiedän, aina ei ole)
Alue: Aihe vapaa
Olette varmasti saaneet ohjeet, miten teillä merkataan. Noudata niitä.