vauva tulossa..mutta en ole yhtään innoissani
Meille syntyy toinen vauva joulukuussa, jolloin esikoinen hädin tuskin puolitoistavuotias. Tämä uusi tulokas oli ns.vahinko ja aikamoinen järkytys siis. En kuitenkaan pysty keskeyttämään raskautta, joten pakko on vain sopeutua tilanteeseen. En ole kuitenkaan asiasta yhtään innoissani. Olen vieläkin ihan uupunut esikoisen jäljiltä ja en voi edes kuvitella miten tulen jaksamaan uuden vauvan ja esikoisen kanssa. Halauaisin olla onnellinen ja odottaa uutta tulokasta niin kuin ensimmäistäkin. Mutta ajatus uudesta vauvasta vain ahistaa.
Tarvitsisin nyt kannustusta ja voimia tähän odotukseen.
Kommentit (6)
joka syntyy elokuun lopulla. Oikeastaan vasta nyt olen innoissani ja odotan kuin kuuta nousevaa.
Kyllä sinäkin vielä ehdit sopeutua ja iloita :)
Kyllä mäkin loppujen lopuksi uskon että se rakkaus ja innostus sieltä tulee..eniten vaan ehkä ärsyttää se että mulla oli jo niin selvät suunnitelmat syksyn varalle, jotka nyt sitten joudun perumaan tai lykkäämään.Mutta täytyy kai vaan jaksaa ajatella että lapsi on lahja ja ei sen tuloa aina pysty itse suunnittelemaan.
ap
Meille kolmonen ilmoitti tulostaan yllättäen, kaikki asiat oli vauvan tuloa vastaan, työkuviot, talon rakentaminen vauvan syntymän aikaan aluillaan jne. Itkin kun kerroin asiasta miehelle, joka omaan tapaansa otti asian vain ilolla vastaan.
Koko raskausaika meni siten, etten oikeastaan edes halunnut asiaa ajatella, ajatus synnyttämisestä tuntui todella vastenmieliseltä... kaikki valmistelut vauvaa varten tein vain siksi, kun ne oli tehtävä, ei millään ilolla.
Mutta ´sitten se meidän vauveli syntyi, synnytys oli tosi helppo ja mukava, vauva niiiiiin ihana... En ole samalla tavalla meidän isompiin lapsiin heti alkuun ihastunut kuin tähän kolmoseen.
Ap. älä kanna ainakaan huonoa omatuntoa noista ajatuksista ja tunteista. EI niille mitään voi. Kun kerran olet valmis lapsen vastaanottamaan, niin kyllä ne tunteetkin sieltä vielä tulee. Ei välttämättä heti lapsen synnyttyä, mutta ajan kanssa.
Oikein hyvää raskausaikaa sinulle!
Minä odotan toivottua lasta ja silti olen ehtinyt jo katua raskautta. Hävettää todella paljon nämä tunteet. Olen kokenut vaikeaa lapsettomuuttakin ennen esikoista, joten en meinaa kestää tuollaisia tunteita.
Nyt kun laskettuun aikaan on enää kuukausi, olen jo aivan ruusunpunaisissa unelmissa.
Uskon, että jonkinlainen paniikki voi iskeä vaikka vauva on toivottu. Ihan varmasti vaatii enemmän sopeutumista, kun vauva on yllätys.
Olen kuitenkin varma, että sekä minä että sinä ap olemme aivan ikionnellisia näistä syntyvistä lapsistamme <3
SUREVANI sitä, etten sitten enää ehdi olla esikoisen kanssa niin paljon, kun pieni syntyy. Jotenkin ei nyt osaa hehkuttaa sitä tulevaa vauvaa, vaan säälitellä esikoista, "reppanaa" vain. Mutta kyllä se tästä ja kaverihan siitä esikoisellekin tulee. :)
paitsi että vauva syntyy jo elokuussa. Alku meni kyllä ihan pelkästään negatiivisten tunteiden vallassa, mutta nyt olen jo onnellinén uudesta tulokkaasta. Kyllä se siitä! Viimeistään alat rakastaa uutta vauvaa sitten kun se on syntynyt, siitä olen varma.