Asiantuntija: ”Päiväkotilapset tarvitsevat harvoin harrastuksia vapaa-ajalla”

Juuri oli joko radiossa tai jossakin muussa mediassa juttu, jossa kukahan-nyt-olikaan asiantuntija oli sitä mieltä, ettei parin tunnin viikottaisella liikuntaharrastuksella pitäisi voida ostaa itseään vapaaksi liikkumattoman lapsen vanhemman syyllisyydestä. Että paljon tärkeämpää lapsen yleiskunnon ja tulevaisuuden liikkumisen kannalta olisi perheen yhteinen liikkuminen kotona, liikunnan ja ulkoleikkien kuuluminen arkeen kuin se, että olisi jokin varsinainen liikuntaharrastus. Eli se autolla liikuntaharrastukseen kerran viikossa, pari tuntia siellä ja kappas, meillä on liikkuva lapsi! ei ole riittävää aktiivisuutta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Mua järkyttää nää vanhemmat jotka raahaa 4-vuotiaan lapsen vielä 9h tarhapäivän jälkeen illaksi harrastuksiin, koska lapsi sitä muka niin kovasti haluaa.. Kyllä se lapsi oppii määrätietoisuutta, aikatauluja, kilpalua ja painetta sietämään vähän myöhemmällä iällä. Tuon ikäinen lapsi varmaan ihan kamalasti ymmärtää haluta harrastaa jotain pienestä asti, jotta menestyisi lajissa 12-vuotiaana. 😄 Taitaa näissä olla enemmän se äidin tai isin haave harrastuksissa myöhemmin menestyvistä lasista 🙊 Uskallan väittää, että kun tuollainen pieni on ollut koko päivän pois kotoa vanhempien luolta, jäisi lapsi mieluummin kotiin vaikka äidin kanssa istuskelemaan, pelaamaan lautapelejä, sylittelemään, piirtelemään ja touhuilemaan rauhallisia yhteisiä juttuja ja vaihtamaan päivän kuulumisia. Tässä saattais olla syy sillekkin, miksi nykyään ihmiset on niin väsyneitä jo parikymppisinä, kun tämä tavoitteellisuus ja tuloksellinen elämä pitää aloittas jo 4-vuotiaana. 😒

Kaikki lapset eivät ole tarhassa 9 tuntia päivässä. Meidän lapsi on tarhassa korkeintaan 6 tuntia päivässä, ja siitäkin kaksi tuntia menee päiväuniin. Hyvin jaksaa vielä illalla touhuta jumpassa ja muskarissa.

Meillä aloitettiin jääkiekko 4 vuotiaana, kun päiväkoti päätti laittaa pojan ryhmään, jossa hänen lisäkseen oli 1 poika (ja 22 tyttöä). Eli ihan siksi, että saisi seuraa omankin sukupuolen saman ikäisistä. Harrastus seurasi mukana 10 vuotta, kunnes poika päätti lopettaa sen. Että ihan sama mitä mieltä joku asiantuntija on yhtään mistään, mikään ei ole niin mustavalkoista, että sen voisi vaan kuitata jollain yleistyksellä. 

Meillä tyttö aloitti omasta halusta telinvoimistelun 4- vuotiaana. Oli hoidossa 5-7 tuntia päivässä, riippuen miten meidän vanhempien työvuorot sattui.

9-v vaihtoi yleisurheiluun. Kävi peruskoulun liikuntapsinotteisella luokalla.

Nyt 19v edelleen juoksee kestävyysmaykoja ja opiskelee parhaillaan ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi.

Eli mikä tässä meni pieleen?

Ei se mikä sopii yhdelle lapselle/perheelle sovi välttämättä toiselle. Voitasko tämä nykyinen yleistäminen joka asiassa lopettaa.

Vanhemmat on oman lapsensa asiantuntijoita