6 kasvatusvinkkiä, joita ei kannata paljastaa teinille

Ei, ei toimisi ainakaan mulle. Oon 13-vuotias, mutta tottelen sääntöjä, sillä kun niitä tottelee (ja ne ei ainakaan mulla oo kohtuuttomia) saa enemmän vapauksia. Meillä esim. laitetaan aina viestiä, että missä ollaan ja suunnilleen moneenko, ja jos ollaan puolen tunnin sisällä ajasta kotona, niin kaikki on okei. Ja aina voi sit sanoo et onkin pidempään (voin siis itse päättää kuinka kauan olen). Enkä edes halua olla kaupungilla yheksän jälkeen känniläisten ym. takia, joten voin sanoa, että käänteistekniikka johtaisi meillä huonompaan suuntaan. (Vaikka avasinkin tämän vain, koska näitä ei olisi saanut paljastaa mulle. :D)

Ja haluaisin, että vanhemmat kertoo, mitä mieltä ne oikeasti on. Jos joku tyttö- tai poikaystävä olis niiden mielestä kiva ja ne siks haukkuisi sitä, mulle tulis paha mieli enkä kutsuisi sitä ehkä meille ainakaan niin usein. Ja sit tulis ero jos ei koskaan nähtäis jne.

Annetaan täältä parikymppisen pojan näkökulma:

1. Laadi hyvät säännöt joilla on selkeät ja hyvät perustelut. "Koska minä sanon niin" ei ole hyvä perustelu. Sovella samoja sääntöjä myös itseesi - jos valvot kotiintuloaikoja, pysy myös itsekin sovituissa aikatauluissa.

2. Teinit kokeilee rajojaan ja välillä napsahtaa, näin oppii elämään. Älä ole kauhistelemassa kaikkea, saat vain niuhon maineen. Jos äiti kieltää jotain, mennään kysymään isältä. Oli sitten kyse vaarallisesta harrastuksesta, päihteistä tai mistä tahansa, lähesty asiaa faktojen kautta, ei kohu-uutisten tai propagandan kautta. Ihmiset asuisi vieläkin puissa jos kaikki jännä olisi kielletty.

3. Jos toivot tyttö- tai poikaystävän pysyvän piireissä, osoita se. Uusi seurustelukumppani on kaveripiirissä iso juttu, mutta vanhemmille tästä ei kerrota herkästi. Kun nuori kertoo seurustelukumppanistaan, hän hakee hyväksyntää suhteelleen. Ole kannustava ja voit vaikka ehdottaa hänen tuloa perheen päivälliselle ja jäämään yöksi. Jos et halua lähestyä näin suoraan, voit ehdottaa vaikka viikonloppuristeilyä omalle kumppanillesi ja jättää talon tyhjäksi viikonlopuksi ja kieltää isot kokoontumiset.

4. Ensinnäkin kohta A: mikä sinä olet tuomitsemaan!? B: Jos tilanne lähtee oikeasti käsistä ja suhde pitää saada loppumaan, sinulla on siihen valta, tavallaan. Saat pitkäaikaiset vihat päällesi, mutta olet kuitenkin vastuussa lapsestasi. Tarpeeksi kova uhkaus niin suhde loppuu. Joskus myöhemmin se teinikin ymmärtää ja arvostaa kovia otteitasi. Muista olla tukena varsinkin huonon suhteen päätteeksi.

5. Opeta lapsesi syömään monipuolisesti jo pienestä pitäen. Mikään ei ole itselleni yhtä iso turn-off kuin nainen joka ei voi syödä kalaa koska se on "vaan niin yök". Älä anna teinisi turtua einesruokaan ja mäkkisafkaan vaan vie hänet vaikka kokkikurssille. Älä tee aina sitä samaa spaghetti bolognesea, vaan googleta joku tuttu ruokalaji lisäten perään sanan "alternatives", näin saat piristävää muutosta arkiruokiin helposti. Kun lähdette ulos syömään, älkää menkö aina samaan pizzeriaan, vaan käykää maistelemassa maailman ruokia, eksoottiset ruoat on helpoin ja halvin tapa kokea eri kulttuureita.

6. Kuudennen kerran: ÄLÄ KIEROILE! Oikeesti. Tai siis vähän saat kieroilla mutta jotain rajaa. Kirjoja luetutetaan alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa jo ihan tarpeeksi, eli pakottaa ei kannata. Hanki lapsellesi mieluummin kirja josta hän voi olla kiinnostunut, isoon osaan nuorisoa puree mm. Madventures-jäbien kirjat. Et saa lastasi lukemaan Dostojevskiä iskemällä pöytään Rikosta ja rangaistusta, vaan suosittelemalla kevyempiä "porttiteoksia". Älä myöskään tuomitse Aku Ankan lukemista, nykyään et löydä mistään kirjallisuudesta yhtä monipuolista kielenkäyttöä.

On elämän tosiasia, että teini kasvaa, lähtee reppureissulle Aasiaan ja muuttaa pois kotoa. Artikkelin ohjeilla lapsesi oppii neuroottiseksi kaikenpelkääjäksi ja/tai -kieltäjäksi, joka ei uskalla ottaa riskejä ja lähteä sinne Aasiaan, ei uskalla tehdä aloitetta, ei uskalla tuoda seurustelukumppaniaan näytille peläten vanhempien järjettömiä ja epäloogisia reaktioita, alkaa skeptisenä syödä kaikkea mitä ravintoekspertit kieltävät epäterveellisinä, eikä uskalla kolmekymppisenäkään katsoa elokuvaa joka sisältää haitallisia kohtauksia.

Käytä nuoren kapinointihalua järkevästi hyväksi.

Käänteispsykologia toimii joskus yllättävän hyvin.

Muistatteko kuinka nuorena joskus tuntui siltä että kaikki on sinua vastaan? Haluatko Sinä olla lapsesi puolella, vai vastaan? 

Olipas kummalliset vinkit.

:D:D

ihankuin tässä käsiteltäisiin teini-ikäisiä kuin pieniä lapsia. Teinit(ehkäpä siitä 15v eteenpäin) ovat lähellä aikuisikää ja tajuavat kyllä tälläiset.

Juu en suosittele näitä "vinkkejä" kellekkään.

Mulla on 5 lasta ja tällä hetkellä 2 teiniä. Ei tulisi mieleenikään käyttää omiin teineihin näitä ohjeita!

Arvostan ja kunnioita teinejäni ihmisinä ja he ainakin toistaiseksi arvostavat ja kunnioittavat minua. Tekisitkö kenellekään toiselle vastaavaa ketä kunnioitat ihmisenä? Parhaalle ystävällesi? Sisaruksillesi?

Enpä usko ja en kyllä ymmärrä miksi sitten omalle lapselle saisi. Kun alan oikein miettimään, että kokeilumielessä haukkuisin tyttäreni poikakaverin, koska tämä on oikeasti kiva ja hyvää seuraa ja miten saattaisin aiheuttaa valtavaa tuhoa tyttäreni elämään sekoittamalla hänen ajatuksiaan.

En koskaan enkä ikinä halua yhdenkään seurustelusuhteen päättymistä tietoisesti omalle kontolleni ja jatkan kunnioittavaa ja avointa linjaa teinieni kanssa tästä eteenpäinkin onnistun siinä hyvin tai huonosti, mutta ainakin teen kaiken puhtain sydämin!

Itseeni käytettiin joskus käänteispsykologiaa, ja tajusin sen kyllä mutta kuitenkin se avasi jonkun uuden tavan katsoa asiaa. Enkä mä siitä rikki mennyt kun eivät he pahaa tarkoittaneet, päinvastoin.

ootte kyl nii tyhmii, teinitki lukee näit ja nauraa ku nää on nii säälittävii

Ei vaikuta kovin arvostavalta kohtelulta, vaan aliarvioivalta ja alentuvalta. Eivät teinit ole tyhmiä.

Käytän kyllä omaani tuota "kauhistelua", vaikka en olisikaan järkyttynyt. Esiteini haluaa kohahduttaa ja annan hänelle sen riemun. Hän vaikka kuuntelee dubstepiä tms. johon mun tehtävä on kommentoida "onko tämä etes musiikkia?". Esiteini myhäilee tyytyväisenä saatuaan äidin "poissa tolaltaan."

Jos kommentoisin jotain "tuoko muka rankkaa, kuuntelepas näitä äidin vanhoja blackmetal-levyjä" niin kokisin sen jotenkin lasta vähättelevänä. Valehdella ei tarvitse, eikä käyttäytyä alentuvasti, mutta toki voi suoda pieniä riemuja toiselle, kuten "inhottua" limaleluista ja "kauhistella" musiikkivalintoja. Luulenpa myös, että lapsi tietää, että hieman liioittelen reaktioitani ;)