Miten olla tasapuolinen lapsille?

Poika huutaa, eikä tottele! Ehkä juuri asian on toisinpäin kuin luulet. Pojasta et välitä koska et aseta rajoja, kasvatat hänestä levotonta ja itsekästä. Tytölle aseta selkeät rajat, näet ehkä elämän turvattomana ja pelkäät hänen pärjäämistä jolloin ylireakoit mutta turvaat kuitenkin hänen selustansa.

Mielestäni 10 pistettä (melko) tuoreelle äidille jo siitä, että näitä asioita ajattelet. Sanovat 'tieteet' mitä hyvänsä, olen varma siitä, että pelkkä ajattelu jo auttaa Sinua tekemään oikeita ratkaisuja. Olen itse äiti ja anoppi ja mummi, ja hyvin seurallinenkin olen, joten voin vaivatta väittää, että en tunne ainoatakaan äitiä enkä isää, jolla olisi pilkulleen samanlainen suhtautuminen eri lapsiinsa. Oikeudenmukaisuuteen on pyrittävä - se on selvä - mutta jo lasten eri iät, luonteesta puhumattakaan, aiheuttavat erilaisen suhtautumisen. Onnea Sinulle elämässäsi.

Paras tapa lienee kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tuo kaikki turha hössötys oman pään sisällä.

Itse olen kasvanut oerheessä, jossa jälkeeni syntynyt poika oli äidin silmäterä ja lempilapsi hyvin näkyvästi. Asia on edelleen näin, vaikka me kaksi lasta olemme jo kohta nelikymppisiä. Veljeni saa edelleen tehdä elämässään vaikka miten hölmäjö pääsöksiä tahansa ja juoksuttaa vanhempiaan miten vain, niin häntä ja hänen tekemisiään ei saa äitini silmissä sanallakaan moittia/arvostella. Hyvä, että mietitään asiaa, se on toisen (tässä tapauksessa minun = esikoistytön) silmissä ja kokemuskena karmaisevaa todellisuutta. Tee mitä vain, et koskaan riitä äidille. Itse olen tämän tiedostanut jo lapsena ja yrittänyt kovasti olla katkeroitumatta ja sillä pilaamatta elämääni. Nyt itse kahden lapsen äitinä olen tiukan tasapuolinen ja rakastan lapsiani yhtä paljon, siihenkin pytyy aivan hyvin!  :)  

Minä olen miniäkokelaana perheessä jossa on ollut kaksi poikaa, nyt siis aikuisia miehiä. Pojista vanhin on aina ollut anoppikokelaani lellikki ja tämä näkyy aikuisiälläkin. Mies on täysi narsisti ja koko perhe pyörii tämän yhden ihmisen ympärillä. Uhkailu, kiristäminen, muiden kyykyttäminen ja itsensä passauttaminen on tälle ihmiselle tyypillistä.

Itse elän avolittossa tämän perheen nuorimman miehen kanssa. Hän on koko ikänsä joutunut kasvamaan isoveljensä varjossa ja saanut kärsiä tästä eriarvoisuudesta. Mieheni joutuu yksin auttamaan äitiään ja isäänsä, koska vanhin veljensä ei auta ketään vaan hänen ajatusmaailmaansa mahtuu vain se ajatus, että kaikki ovat olemassa täällä häntä varten. Tämä vanhin veljeksistä on saanut anteeksi mitä uskomattomimpia temppuja.

Elämä tässä perheessä on todella vinoutunutta ja sen vuoksi todella väsyttävää toisinaan.