Näitä lahjoja opettaja arvostaa

miksi opettajia pitäsi lahjoa kenenkään he saa palkan ei tarvi lahjoja koskaan sillä kaikki ei pysty niitä lahjoja hankkimaan . On nähty se vuosia että ne joiden lapset ostaa paljon ja hienoja lahjoja ovat suosikkeja Tälläinen on väärin  lahjuksien antaminen on väärin ja ottaminen on vielä pahempi juttu . tiedetään todella miltä oppilaista noi asiat tuntuu  ja varsinkin niillä jotka ei voi eikä halua lahjoa ketään opettajia .

Sairas kuvio tuo lahjominen .

Kyllä opettajan palkalla elää ihan mukavasti, vaikka siivoojaan tai sosiaalipuolen hommiin verrattuna. Lahjoja ei meidän perheeltä ainakaan opettajille ole koskaan herunut, koska kuten joku aiemmin huomasi kertoa, on tuo lahjominen koulukiusaamisen eräs muoto ja tulisikin ehdottomasti olla kiellettyjen asioiden joukossa koulumaailmassa.

Juttelimme asiasta juuri opehuoneessa viikolla. Muistelin, että paras saamani lahja 30-vuotisella opetaipaleellani on ollut kielokimppu. En haluaisi mitään ostettuja lahjoja, mutta jos nyt on pakko.... kahvipakettikin olisi hyvä ja sopivan hintainen noihin Iittalan lasiesineisiiin verrattuna. Kivituikkuja olen saanut vuosien varrella 47 kpl!

Meidän lapset tekivät luokkatovereidensa kanssa "muisto/valokuva"-kansion alakoulun opettajalleen kuudennen luokan päättyessä. Jokainen lapsi kuvitti valokuvilla sekä henkilökohtasilla viesteillä yhden aukeaman ja kansioon liimattiin kuvia luokkaretkistä ja yhteisistä tapahtumista. Aikaahan siinä meni, kunnes koko kansio saatiin valmiiksi, mutta oli ihana nähdä miten hienoja idoita lapsilla oli, kuika kauniita sanoja he opettajalleen kirjoittivat ja miten huolella jokainen oli sivunsa taiteilleet. Kun tietää miten paljon opettajat joutuvat päivittäin tekemään työtä pitääkset oppilaiden koulupäivän mielenkiintoisina, niin uskon, että he myös arvostavat lahjaa, jonka eteen on myös pikkasen nähty vaivaa.. :)

Mitä!??? Lahjojako opettajalle!??? Herra Jumala meitä armahtakoon! No, sen omenan nyt juuri ja juuri voi ymmärtää - ja itse poimitun sini-/valkovuokkokimpun - vai ovatko nekin nykyisin rauhoitettuja. Nuppukielot nyt eivät ainakaan ole, sillä niitä on kaikkien markettien ovenpielet tyrkyllänsä.

05, ku pääsin ylä-asteelta niin minä olin kirjoittanu kirjeen opettajelleni, jolla kehuin häntä, että kuinka hän on ollut maailman paras opettaja... Kyllä ainaki näki kuinka hänellä kyyneleet valui silmiltä kun hän luki kirjeeni ja kirjeen luettua sain halauksen, joka toi itsellekin oikein hyvän mielen. 

Että jos ei keksi mitään lahjaa opettajalle niin kirjoittakaa kirje ja kehukaa opettajaa, se antaa hyvän mielen sekä opettajalle että sinulle itsellesi. 

Itse opettajana ja äitinä ajattelen asiasta kahdella eri tavalla.

Äitinä haluan ja koen mieluisana asiana sen, että muistamme lastemme päiväkotitätejä ja myöhemmin opettajia jollain pienellä tavalla. Ovathan nämä aikuiset lapseni kanssa päivisin ja pitävät heistä huolta, ovat kasvatustukena. Tämä on toki heidän työtään ja he saavat työstään palkan, kyllä. Mutta haluan silti jollain tavalla heitä muistaa ja kiittää. Sekä sanoilla että myös jollain pienellä. Kukalla tai esim. tänä vuonna laitamme lasipurkkiin ainekset "karkkikekseihin", jotka voi sitten leipoa ja syödä pois.

Opettajana en koskaan odota saavani lahjoja oppilailta! Tämä on totta ja niin ajattelee moni opettaja, suurin osa. Uskokaa pois. En myöskään laita ylös kuka tuo lahjan ja kuka ei. Ne eivät vaikuta arvosanoihin tai suhtautumiseeni lapsiin tai heidän vanhempiinsa. Eniten lämmittää avoin ja rehellinen "kiitos". Positiivinen palaute tulee saada ansaitusti ja sellainen lämmittää mieltä ja saa jaksamaan taas. Jos joku tuo lahjan, on se ihan ok. Mukavinta se on silloin, kun näen, että lapsi todella itse sen haluaa antaa. Monelle se on tärkeä asia. Yllättävänkin. Kilpailumielellä ei ainakaan meidän koulussamme lapset lahjoja tuo. Joskus joku lapsi tuo muistamisen vähän sellaisen näköisenä, että "kun äiti käski niin tossa on". Sehän ei ole sitten sen muistamisen tarkoitus ollenkaan (näin ajattelen äitinäkin).

Joskus ovat vanhemmat puuhanneet yhdessä ja ostaneet kimppalahjan opettajalle, jolloin ei ainakaan ole tullut kilpailua lasten kesken ja ne ovat saaneet osallistua, jotka haluavat, pienellä summalla. Opettajan näkökulmasta tämä kimppalahja on oikein hyvä asia, JOS opettajaa halutaan muistaa.

Otahan selvää opettajien palkkaus- ym. asioista ennen kuin kirjoitat... Mutta joo, tosiaan, saamme lomailla 3kk! Eikö olekin hienoa! :)

[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 15:09"]

Otahan selvää opettajien palkkaus- ym. asioista ennen kuin kirjoitat... Mutta joo, tosiaan, saamme lomailla 3kk! Eikö olekin hienoa! :)

[/quote]Tämä viesti oli siis sille, joka kirjoitteli opettajien loma-ajoista tuolla aiemmin...

Jos kesäloman pituus on ammatinvalintakysymys, niin eikö "raskas ja vaativa työ pienellä palkalla" ole sitä myös?

Meillä aivan ihanat päiväkodin hoitajat saavat henkilökohtaiset lahjat, koska ovat pitäneet päiväkotilaisesta niin hyvää huolta ja heidän kanssaan on juteltu niin paljon lasta viedessä ja hakiessa, että he tuntuvat jo melkein tuttavilta. Sen sijaan opettajaan ei ole sähköisen kirjeenvaihdon ja yhden vanhempainvartin kautta meille vanhemmille syntynyt minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta, joten mielelläni osallistun luokan yhteiseen lahjaan. Jos koululainen itse haluaisi, niin minun puolestani voisi vaikka kortin askarrella, mutta mihinkään pakkolahjaan en tunne minkäänlaista tarvetta. Koululainenhan se opettajan kanssa on arkipäivittäin tekemisissä, emme me vanhemmat.

Miksi kaikki käännetään lahjontaan,mielistelyyn, meidän lapsen numeroihin?? Minusta yksinkertaisesti on kiva antaa lahja, kun löydän jollekin sopivan. Monet joulut, synttärit ja kevätjuhlat,olen mennyt ilman lahjaa juhlimaan, syystä ettei huvita hakea lahjaa, ei ole rahaa tai aikaa. ja hupskeikkaa, tulee elämääni aika , että haluan ostaa lahjan opelle,päiväkodin tädille, naapurin asukkaalle ja siitä hyvä mieli pitkäksi aikaa, sama mitä saaja lahjalle sitten tekee. Täällä kaiken todellakin täytyy olla järjestyksessä ja kontrollissa jopa lahjan.

Odotan milloin joku keskenkasvuinen tähän artikkeliin viitaten yrittää alkossa ostaa viinipulloa tai viskiä, "joo opettajalle tää tulee, ihan totta".

Entä mitä pitäisi antaa veemäiselle opettajalle, niitäkin kun on valitettavasti joutunut kouluissa kohtaamaan? Jotain minkä vastaanottaja vasta myöhemmin tajuaa olevan luonnollinen seuraus omahyväisestä ylimielisyydestä tai rikollisesta laiminlyönnistä.

eiköhän niillä opeilla ja tädeillä ole ihan hyvä palkka ja ennenkaikkea lomat sun muut koulutusvapaat mistä duunarit ei voi kuvitellakaan.moinen lahjominen on muinaisjäänne jolloin piti viedä omena ellei kananraatoa sattunut löytymään...toi salainen haave alkoholilahjasta muuten paljastaa miten he arvostavat näitä itsetehtyjä väkerryksiä ym.

Oli ihan 'pakko' sanoa tässä jotain; Ainahan pienyrittäjäkin muistaa hyvää työntekijäänsä tärkeinä päivinä, ainakin meidän pienessä piirissä, ja  hyvän annetaan kiertää: Mutta jos on todellakin eri mieltä, onneksi saamme sitäkin saamme olla ja tehä miten lystää :D JA kiitti vielä tästäkin lehdestä, aina saa uusia kulmia immeisiltä lapsenkasvatuksesta ym vinkeistä! nimim.alltid

On tosi junttia jättää päiväkotitäti, opettaja tai muskarin opettaja lahjatta ainakin keväällä. Pihit ja kateelliset ihmiset erottuvat kyllä joukosta. Meillä halutaan kiittää siitä, että muut osallistuvat - vaikkakin työnsä puolesta - lastemme kasvattamiseen.

Paras lahja on useimmiten viinipullo, miesopettalle antaisin viskipullon, nyt vaan opet ovat olleet naisia.

Jos saisin valita, ottaisin kaikkein mieluiten vastaan oppilaiden omasta ideasta lähteneen ja ilman aikuisia, oma-aloitteisesti toteutetun yhteisen kortin. Silloin näkisin, että ehkä sittenkin olen osannut auttaa heitä luokan yhteishengen luomisessa, oikeinkirjoituksessa, mielikuvituksen kehittämisessä ja kohteliaiden käytöstapojen omaksumisessa. Olisin ilosta soikeana, jos viimeisen viikon viimeisenä päivänä viimeistään luokassa kävisi iloinen yhteinen supina, ketään joukosta sulkematta - paitsi minut.  Ja taatusti vastaisin, että "ilman muuta!", jos joku kysyisi: "ope, saadaanko ottaa/lainata vähän värikartonkia kaapista, kun on yks juttu?"

Ikinä en antaisi lapseni kasvatukseen osallistuvalle ihmiselle alkoholia lahjaksi. Se minusta vasta junttia olisikin :) Minusta alkoholi ja lapset eivät kuulu millään tapaa yhteen. Se, mitä opettaja itse tekee omalla vapaa-ajallaan, on hänen oma asiansa, mutta minä en halua tällaiseen mitään osaa enkä arpaa.

Viinin antamisessa ei ole mitään junttia. Sivistyneemmät ihmiset nauttivat hyviä alkoholijuomia muutenkin kuin salaa halkopinon kätköistä. Mutta jos herätysliikkeesi kieltää alkoholin, niin ymmärrän tavallaan.

Huom! Sitä viinipulloa ei anneta lapsille eikä sitä juoda työaikana koulussa tai päiväkodissa. Vai pitääkö tällaisia selittää?-)

Minä voin viedä hyvän viinipullon ruokajuomaksi juhannusjuhliin tai illallisvierailulle hyvien ystävien luokse, mutta ei, en kyllä todellakaan veisi sellaista opettajalle tai päiväkodin henkilökunnalle. Meillä aikuiset voivat kyllä juoda lasin tai pari viiniä juhlalounaalla vaikkapa jouluna tai lasillisen shampanjaa uutena vuotena ja vappuna, mutta mitenkään päivittäisiin tai viikottaisiin tapoihin alkoholijuomat eivät meidän lapsiperheessämme kuulu. Tiedätkö oikeasti, kuuluuko päiväkotisi tai koulusi henkilökunta herätysliikkeisiin tai alkoholin kieltävään uskontokuntaan? Tiedätkö oikeasti, mikä on heidän suhtautumisensa alkoholin käyttöön ylipäätään? Entä jos he eivät pidä viineitä tai jos heillä on vaikka kokemusta alkoholismista lähipiirissä?

Sitäpaitsi minusta jo alkoholin, oli se sitten miten hienoa viiniä vain, vieminen päiväkoti- tai koulutiloihin kuulostaa jo ajatuksena hyvin vastenmieliseltä.

Kyllä lahjan antaminen on ihan omasta itsestään kiinni, ei saisi olla mikään "pakko"! Vanhempi lapseni ei ollut erityisen kiintynyt keneenkään opettajistaan, joten hän ei lahjojakaan halunnut antaa, emme katsoneet sitä mitenkään tarpeelliseksi. Nuorempi tyttäreni oli joitakin vuosia myöhemmin eri päiväkodissa ja myös eskarissa monta vuotta, ja hoitajat tulivat aika tutuiksi, olivat aivan loistavia tyyppejä niin ihmisinä kuin työntekijöinäkin! Eskarin loppuessa keväällä ostimme jokaiselle hoitajalle kaksi leffalippua, ja tytön kanssa askartelimme kortit joissa oli tytön itsensä keksimiä mainintoja kunkin kyseisen hoitajan ominaisuuksista ja kivoista puolista; korteilla tuli kyllä itku näiltä ihanilta hoitajilta, mutta olivat toki myös ilahtuneita =)

Koulussa tytöllä oli ihana opettaja, ja "erityistarpeensa" vuoksi ensimmäisillä luokilla myös luokkakohtainen avustaja. Heidän kanssaan "joutui" tekemään paljon yhteistyötä ja olemaan siis selvästi tavallista enemmän yhteydessä etenkin syksyisin, ja myös pitkin kouluvuotta. Molemmat tekivät työnsä loistavasti, ja onnistuivat siinä samalla olemaan myös inhimillisiä, välittäviä ja yhteistyökykyisiä ihmisiä, tehden oman työnsä lisäksi hieman ylimääräistäkin olemalla usein yhteydessä minuun, ja tehden tytön koulunaloituksesta mahdollisimman sujuvan. Tästä hyvästä olemme antaneet heille molemmille pienen lahjan, elikkä pussillisen suklaakonvehteja aina jouluna ja keväänä, voivat nautiskella niitä kun mieli tekee, ja muistella mahdollisesti hyvin tehtyä työtä ja tyytyväistä oppilasta ja vanhempaa.. tai ainakin nautiskella, ei tarvitse välttämättä niin muistellakaan, kunhan saa hetkeksi hyvän mielen =) 

Näin siis meillä, fiiliksen ja tilanteen mukaan lahjottu. Ja lahjan antaminen on ollut oppilaan oma toive, ei siis pelkästään vanhemman idea. Ja mitään tavaroita en ole halunnut lähteä lahjoittamaan, kun ei kuitenkaan lahjan saajaa niin hyvin tunne!