Mitä lahjaksi opelle?

Ostettiin aikoinaan luokan kanssa ala-asteen opettajille molemmille omenapuun taimet :) On tullu kuultua jälkeempäin että oli todella mieluiset lahjat!

Jos opelle maksetaan palkkaa siitä että jättää lapseni joka päivä jälki-istuntoon niin ei millekkään lahjalle ole järkeä

Tämä tulee vähän jälkikäteen, mutta itse ainakin haluan kiittää hoitotätejä siitä, että he kaitsevat lastani päivästä toiseen! Tänä vuonna annoimme hoitotädeille itse tekemäni liitutaulut. Ne ovat kooltaan noin puolet A4:sta, yläreunassa on reijät, joista pujotin pirtsakan väristä nauhaa, jotta taulun saa jonnekin roikkumaan. Oikeassa yläkulmassa on pienet limenvihreät sandaalit, joita myydään Tiimarissa ja alareunassa kukallinen pyykkipoika, joka pitää liitua. Itsellämme ko. taulu roikkuu eteisessä, ja tällähetkellä siinä lukee Tervetuloa! Taulua voi käyttää moniin erilaisiin muistutus -tilanteisiin. Ymmärrän toki, jos joidenkin mielestä se on krääsää ja haluavat sen hävittää. Kaikesta ei voi pitää:) Mutta jokaisen taulun kohdalla mietin lahjan saajaa, joten se ei ole väkipakolla keksittyä viemistä. Saan minäkin palkkaa työstäni, mutta pieni kiitos tai muistaminen asiakkaan puolelta lämmittää aina sydäntä!

Annan servettejä ja kynttilöitä. Niille on aina käyttöä.

Äidilläni oli tapana tehdä joka kevät itse salaattikastiketta, paljon parempaa kuin kaupan valmiit ja opettajat pitivät siitä kovasti. Kun tekee tarpeeksi ison satsin, siitä riittää myös valmentajille ym. joita haluaa kiittää kuluneesta vuodesta/kaudesta. 

Ei ihan mitään. En ymmärrä miksi opettajille pitäisi antaa jotakin.

Eikö opeille makseta palkkaa?

Näille hyvin tienaaville ja lomaileville ei pidä antaa mitään lahjoja. En minäkään saa mitään lahjoja, vaikka olen koulussa töissä. Opettajat ovat virkamiehiä. Eikö virkamiesten lahjonta ole laissa erikseen kielletty? Sitäpaitsi koska olen nähnyt, ei opettajat niitä lahjoja erikseen arvosta. On aivan sama saako niitä tuikkukippoja ja muuta krääsää ;)

Lahjakortti johonkin kahvilaan ,jolla saa leivoksen ja kahvin. Ei mitään krääsää jota sitten opet myy jollain kirppiksillä.

Sain itse viime keväänä yhdeltä naperojumppalaiselta "kimpullisen" raparpereja ja olin niin otettu tuosta ideasta. Niin paljon turhaa tuli päiväkoti aikana keväällä ja jouluna vaikka olin vaan laitoshuoltajana. Kukat oli mielestäni parhaimpia ja sit just joku käsirasva, shampoo, karkki- ja keksipurkit yms. Itsekin suosin sellaista mistä ei jää loppujen lopuksi mitään käteen, koska kaikilla on kuitenkin se oma tyyli ja kaapit notkuu kotona ylimääräistä tavaraa.

Tänä keväänä tyttöni on viimeistä vuotta päiväkodissa/eskarissa niin hän vie hoitajilleen itse suunnittelmansa kangaskassit - käytännöllinen, mahdollisesti tarpeellinen ja ekologinen

No jos et keksi mitään "järkevää" niin ostaisin lahjakortin, koska sillä saisi mitä haluaisi eikä mitään "krääsää". Mutta toisaalta jonkun mielestä lahjakortti saattaa olla vähän tyhmä lahja...oistaisin ainaki kukkia jos en muuta keksisi ;)

Itse olen päiväkodissa lastentarhanopettajana ja mielestäni "pelkkä" kiitos riittää. Mutta tietenkin se tuntuu mukavalta kun jotenkin muistetaan, korttikin ilahduttaa. Mielestäni ei kannata antaa koruja, koristeita tai muuta krääsää, ellei ole täysin varma että saaja sellaista toivoo tai ilahtuu tai esim. kerää. Hyviä muistamisia ovat mm. servetit, kynttilät, kukat, tee, kahvi, pieni lahjakortti esim. kahvilaan tai jätskille jne. Käytännölliset lahjat tai sellaiset jotka "katoavat" ovat hyviä. Hauskoja ovat myös lahjat, joissa on käytetty mielikuvitusta, eräs työkaverini sai kerran keväällä lahjaksi lonkerotölin, hyttysmyrkyn ja sateenvarjon, kuvastaa kuulemma Suomen kesää. ;) Sitten voi antaa jotain yhdessä jonkun toisen kanssa tai vaikka koko luokan tai ryhmän kanssa kerätä yhteinen summa jolla saa vähän isompaa tai lahjakortin jonnekin vaikkapa hoitoon. Itse luokkatovereideni kanssa, kun siirryimme ala-asteelta yläasteelle, keräsimme yhteisen summan ja ostimme opelle kellon. Itse muistaisin "päiväkodin tätejä", opettajia, avustajaa, joidenkin harrastuksian ohjaajia. Kävimme hoitovapallaa muskarissa ja heille annoin pienet muistamiset. Mielestäni lahjan ei tarvitse olla muutamaa euroa kalliimpi. Tänä vuonna pojan 2:lle lastenhoitajalle ja 1:lle lastentarhanopettajalle annamme pienet kuoharipullot ja "printti" tiskirätit, sellaiset, joita nykyään on kai liikkeellä aika paljonkin. :) Mutta ne ovat ainakin käytännölliset. :) Yhden muistamisen arvo on n.5€

Minäkin olen koulussa töissä ja minua muistetaan siinä missä opettajaakin. Se tuntuu mukavalta. Olemme saaneet kirjanmerkkejä, kukansiemeniä, heijastimia jne. Mutta kaikki lahjat ovat kertoneet nimenomaan lapsesta jotain lisää. Omien neljän lapsen opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa muistan myös mielelläni. Mietimme yhdessä lapsen kanssa pienen jutun, joka kertoo lapsesta jotain ja on saajalleen arvokas. Eräs opettaja sai kerran raparperintaimia, koska meillä oli hienoja ja hänen omansa olivat tuhoutuneet. Siihenkin lahjaan sisältyi "juttu", jonka opettaja ja oppilas molemmat tiesivät, muut varmaan lähinnä ihmettelivät. Joskus miesopettajalle on ollut hankala miettiä mitään sopivaa, mutta yläkoulun opettaja on saanut kirjekuoressa raha-arvan ja tutumpi opettaja on saanut (vanhempien viemänä) jopa pullon lempiviiniämme.Kiittäminen on kivaa, mutta ei pakollista. Eipä ole tarvinnut onneksi opettajia lahjoa, kun omat lapset ovat olleet lahjakkaampia kuin vanhempansa;)

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 22:58"]

'Näille hyvin tienaaville ja lomaileville ei pidä antaa mitään lahjoja. En minäkään saa mitään lahjoja, vaikka olen koulussa töissä.....'

Oletko ajatellut, että lapsi voisi haluta antaa lahja, koska hän pitää tästä tädistä - miksi lapsi ei saa antaa lahjaa jos se on hänelle tärkeää???!!!

Haluan muistaa lasteni opettajia ja päiväkodin henkilökuntaa, koska olen ääreiskiitollinen heille upeasti tehdystä työstä lasteni hyväksi. Vanhin jättää nyt tänä keväänä alakoulun taakseen ja hänen mahtavalle opettajalleen olen nyt alkanut kerätä koko luokalta yhteistä pottia, jolla voisimme muistaa opettajaa vaikka kylpylälahjakortilla tms. Olen myös vuosien saatossa antanut itsetehtyjä leivonnaisia, kahvimukeja, tuikkulyhtyjä, kukkia, karkkia, keittokirjoja, lämpöset lapaset (jouluksi) - nämä nyt ainakin tulee mieleen. Hyvä mieli on ollut antaessa, toivottavasti myös saajalla.

Itse työskentelin muutaman vuoden päiväkodissa ja sain myös itse kivoja muistamisia. Eräs lapsi muisti kerran isolla olkipukilla, joka on edelleen tärkeä osa jouluamme ja edelleen muistan lapsen hyvin, vaikka aikaa yhteisestä polustamme on viitisentoista vuotta.

Minun pojallani Jämsässä oli koko alakouluajan aivan ihana Johanna-ope, jota en voi kyllin kiittää Asperger-poikani opettamisesta ja halusta itse opiskella hänen kaltaisensa lapsen opettamista "normaaliluokassa". Joka kevät muistimme häntä kukkasella ja luokan yhteisellä lahjakortilla esim. urheiluliikkeeseen ja hemmotteluhoitoihin. Viimeisenä, 6. luokan keväänä halusin antaa hänelle henkilökohtaisemman lahjan kukkien ja kiitosten kera, Kalevala-korun Kielo-rintaneulan.

Nyt, pojan ollessa 7-luokkalainen, on ollut ilo ja helpotus huomata, että hän on saanut yhtä ihanan Lelle-open. Tulee olemaan ilo kiittää häntä jollakin lahjalla kuluvan lukuvuoden lopussa.

Kolmen pojan äitinä tiedän, että läheskään kaikki opettajat eivät ole, harmi vaan, edellä mainittujen veroisia.

Niille jotka puhuvat opettajan palkasta, haluan entisenä asperger-lapsena ja nykyisenä nuorena naisena kertoa, että on asioita joita ei voi ostaa. Näiden asioiden mittaaminenkin on hankalaa, sillä sen lisäksi mitä luokassa oppii ja mitä arvosanoja saa, myös asenne asioihin opitaan ja se vaikuttaa ehkä ihmisiän. Muistan vieläkin Janne-open joka opetti englantia Lintulammen ala-asteella Oulussa ja paitsi yritti aina pitää huolta ettei oppilailla ollut kamalaa luokassa vaan hauskaa - mikä oppiaineeseen sopikin koska ulkomaalaisten kohtaaminen vaatii kielitaitoakin tärkeämpänä hyvää asennetta. Lopulta hän lahjoitti minulle Mikki Hiiri -postimerkin, jonka kehystin ja joka vieläkin muistuttaa minua siitä että kieliä voi oppia ja opettaa myös ystävällisellä ja avoimella asenteella, ei pelkän pakon kautta.

Nimim. lähtenyt lopulta lukioon englannin arvosanalla 8, mutta paitsi läpäissyt kaikki kurssit, omaa nykyisin positiivisen asenteen ja keskimääräistä paremman kielitaidon, oppii jatkuvasti lisää. Se postimerkki on tärkeä ja opettaja oli viisas ja aidosti tahtoi hyvää, ja sitä myös rakensi. Niitäkin opettajia tarvitaan jotka tekevät vain sen mitä käsketään, muutan ei olisi opettajia kaikille, mutta kyllä heillä jotka eivät työtään siihen jätä on arvonsa ja ansaitsevat kiitoksen erikseen.

Juu älkää ostako mitään, se vaan nolostuttaa...mutta jos lapsi on askarrellut jotain kivaa, se on kiva saada! terkuin:Ope

Olen opettaja ja arvostan oppilaiden ja heidän vanhempiensa antamia lahjoja. Erityisesti minua on ilahduttanut oppilaiden itse tekemät lahjat, esim. kortit. Tärkeintä on ollut kuitenkin kiitos yhteisestä koulutyöstä.

Mutta lahjojen antaminen toimii myös toisinkin päin: ilahdutan mielelläni oppilaitani ja kiitän heitä kuluvan vuoden työstä pienin lahjoin. Jouluna esim. annan kynttilöitä ja herkuttelemme pipareilla. Keväällä minulla on ollut tapana viedä koko luokka jätskille. Joskus olen antanut oppilaille kesäisen lahjan, esim. rantapallot kesäpeleihin.

Näin kerran kukkakaupassa kun sellofaaniin pakattiin muumimuki ja sen sisälle pieni kukkakimppu sävyyn sopien... siinä sai joku mielestäni upean lahjan.