Taas riitaa teinin kanssa? Näin pidät oman kielesi kurissa.

Voi hyvä tavaton. On se kummaa, jos ei ihminen osaa ilman neuvoja keskustella teinin kanssa. Pitäisikö tulostaa ohjeet mukaan, kun menee teiniä ojentamaan.

Olen sitä mieltä, että kasvatus menee pieleen, jos vanhemmat eivät ole aitoja ja puhu juuri siten kuin heistä tilanteessa parhaalta tuntuu. On aivan luonnollista osoittaa kiukkua tai pettymystä, kun teini on hölmöillyt. Ojentamisen neutralointi on typerää.

Teinin henkilöön kohdistuva arvostelu on juuri oikea tapa ja on tärkeää asettaa henkilö vastuuseen teoistaan eikä eristää teko ja keskustella siitä teinin kanssa. Sellainen on sairasta. Teot ovat henkilön tekoja ja valintoja. Henkilö on laitettava ahtaalle. Jotenkin en ymmärrä miksi vältetään syyllistämistä, kun syyllinen tiedetään. Hölmöilystä seuraa rangaistus ja ikävä olo eikä vain antoisa keskustelu. Näitä keskustelun kautta kasvatettuja epäonnistuneita yksilöitä on tullut nähtyä. He luulevat aikuisenakin pääsevänsä kaikesta puhumalla.

Aivan.  Noiden ohjeiden mukaan teinistä varmaan tuntuisi että keskustelee kylmäverisen  ammattiauttajan kanssa.  On se mutsi varmaan kotoisampi ja turvallisempi kun se vähän motkottaa.

Mielialalääke vaikutus keskusteluun....ettei vahingoos tuu sanottuu mitenkään ikävästi...jos vaikka äityy oikeen kiihtymään....

Ostakaa vaan kaljaa ja juottakaa kanniin. Sen jalkeen on kaikkien helpompi puhua yhdessa...perjantain pullo + kunnon riita hyva alku viikonlopulle.

Miten ihmeessä teini voi olla hankala?Minulla kaksi näitä ja avoimuus on se millä pelataan ja luottamus.Jos itse et vanhempana jaksa tai ole nuoren asioista kiinnostunut,vastakaiku voi hyvinkin olla tämä.Meillä itkut,naurut,murheet,kaikki on kuultavissa.Turvallisuus taattu ja oman itsensä ilmaiseminen sallittua oli tilanne mikä tahansa.Kuunnelkaa lapsianne.

Minusta noissa ohjeissa ei ole mitään ihmeellistä. Itse pyrin välttämään jo pikkulasten kanssa "aina", "koskaan", "ikinä", "joka kerta" -käsitteitä jo siksikin, ettei lapselle tule olo, että "olen aina tuhma" eikä minussa ole mitään hyvää. Kaikki lapset eivät näin reagoi, mutta osa on herkempiä. Ja tämä ei tarkoita sitä, että meillä ei remuta ja motkoteta - ihan normaalisti ollaan, mutta sanavalinnoilla on minusta merkitystä.

Hei haloo taas,

oikein tosissaanko noin KUKAAN puhuu raivoavalle tai ärsyttävälle teinilleen? Mitä zombieita aikuiset olisivatkaan käyttäessään tuollaista besserwisser-kieltä ja tyyliä, jonka tyyppistä eivät arkikielenään käytä kuitenkaan.

Nuo neuvot ovat suoraan 10-vuoden takaisten oppikirjojen jatkoa aiheelle "näin käsittelet raivoavaa uhmaikäistä". Olen nähnyt noita "täydellisiä äitejä" kaupassa selittämässä kirjakielellä huutavalle 2-vuotiaalle, miksi "rakas,kulta-pieni, ymmärräthän, että karkki tuhoaa hampaat" jne lässytystä. Ja vieraiden katseilta piilossa kuuluu seinän takaa myöhemmin saman äidin raivoava huuto samaiselle 2-vuotiaalle. Eli tuo selittely kaupassa olikin tarkoitettu muille kaupan asiakkaiden korviin 10:n äitiä leikkiessä, eikä sille tenavalle.

En edelleenkään ymmärrä, mikseivät vanhemmat saa suuttua, jos heille raivotaan. Miksi pitää tukahduttaa omat tunteensa, kun teini huutaa ja käyttäytyy huonosti? On olemassa erilaisia tapoja käsitellä lapsiaan, ja omien tunteiden piilottaminen heiltä ei varmasti ole hyväksi, jos sen sijaan tarjotaan omituista robottikieltä- ja tapaa leikkiä täydellistä vanhempaa, joita ei ole kuin iänikuisissa kasvatusoppaissa.

Kun oman lapsensa kanssa on hyvin pienestä pitäen pidetty täsmällistä asennetta asiossa ei teini-ikäisen kanssa tarvite riidellä koskaan, vaan asiat aina keskutellaan läpi ilman hermoiluja!

Elämän realismin kyllä teinikin tajuaa kunhan ei kohtele teinikäistä lapsellisesti...

-yhisä-

Kasvatus on mennyt pieleen jo aiemmin jos teini soittaa poskean. Ottakaa niiltä luulot  pois "kullannupuiltanne" heti nuorena ja lopettakaa lasten"suojelun" kuuntelu. Lasten"suojelu" aiheuttaa vaan ongelmia, joita ne ei ymmärrä. Lasten"suojelu" haluaa yhteiskuntaamme vaan lampaita veronmaksajia.

Hyvät ohjeet. Noilla päinvastaisilla mitä monet ihmiset sanovat, saadaan vain teineille mielenterveysongelmia

Lopetin lapsilleni huutamisen kauan aikaa sitten, kun tajusin että he pelkäävät minua. Hyvänen aika, eihän lapsi ole vihollinen vanhemmalleen!

Nyt näistä tämän artikkelin vastustajien kommenteista valitettavasti saa sen käsityksen.

Lapseen pitää voida luottaa, ja lapsen pitää voida luottaa vanhempaansa.

Tottakai ristiriitoja tulee, mutta kun jo lapsesta asti opettaa että niistä voi selvitä keskustelemalla, oppii lapsi siitä mallin aikuisuutta varten. 

Mitäs tämä nyt taas on? Uhkailla saa aina jos pitää huolta siitä että uhkaus toteutetaan myös. Uhmaikäiselleni sanoin: Jos vielä yhden kerran syljet, voit unohtaa sen sorsiensyötön. Lapsi sylki hitaasti ja minua tuijottaen sen mitä oli suussa ja kas: eipä menty sorsia syöttämään. Huuto siitä tuli häneltä mutta kyllä tähän maailmaan huutoa mahtuu! Äidilleni (70) sanoin että jos ei voi olla puhumatta pahaa isästäni (eronnut) kun olen äidilläni kylässä, ei minua huvita tulla. Kas: seuraavalla viikolla tuohtui kun en tullut kylään, mutta nieli asian kuitenkin kun muistutin uhanneeni.

Sitäpaitsi nämä tyynet 'puhutaan siitä' -jutut eivät ole inhimillisiä. Kyllä teinikin voi nähdä miten surulliseksi tai vihaiseksi vanhempansa saa.

Riippumatto-Mamma