~#~#~HELMET, viikko42~#~#~

Kaikki ihan hyvin... Verenpaine on matala, ja hb:kään ei ole kauheasti noussut vaikka rautaa syön, mutta ihan kohtuullinen kuitenkin. Painoa on nyt tullut noin 4kg alkuraskaudesta, mikä sekin minusta on ihan ok. Masu kasvaa yläkäyrällä, oli nyt 21cm. Viime viikolla lääkäri sai sf-mitaksi 25cm, mutta oli varmaan aika suurpiirteinen mittaustulos! Pikku-ukkoa ärsytti suunnattomasti sydänäänten kuuntelu ja kovasti rupes tekemään kuperkeikkoja ja potkimaan, joten sydänäänet kuuluivat vain lyhyitä pätkiä, mutta hyvät äänet oli... Ja Kelan paperit sain taas täyteltäviksi. Pitääkin heti ne täyttää, että pian sais sen äitiyspakkauksen ja pääsis niitä kamppeita hypisteleen... Ihan hyvä mieli jäi taas käynnistä!



Mukavaa viikon alkua teille kaikille!



- Mimmi ja pikku-ukko rv.22+1

Mulla oli myös aamulla neuvola ja kaikki oli hyvin. Verenpaine erinomainen, hemppa 117, sydänäänet ok ja sf 22. Painoa oli tullu n. 55g/viikko, mutta ei siis haittaa mitään, kun sillon alkuun niitä kiloja lähti. Periaatteessa paino on kai oikeesti laskenu koska vauvaki alkaa painaa jo aikalailla ja tietenki istukka ja muut lisät päälle. Minä sain kanssa Kelan paperit ja niitä jo alustavasti täyttelin.



Aikasemmin oli juttua siitä, kauanko suunnittelee olevansa kotona vauvan kanssa. Ollaan miehen kanssa tuumittu, että olisin ainakin kaksivuotta kotona. Sitte esikoinen alottaakin jo eskarin, sais hänkin olla kotona pitempään. Poikahan meni hoitoon jo 10kk:n ikäisenä kun jotenki tuntu että ei millään selvitä jos jään kotiin. Nyt tuntu pahalta ajatella että niin aikaisin joutuis pienen hoitoon viemään ja laskelmien mukaan me kyllä pärjätään, vaikka kotia jäänkin. Lisäksi omaatuntoa kalvaa se, että poikaa hyppyytettiin hoitopaikasta toiseen ja kyllä se vain on vaikuttanut negatiivisesti joissakin asioissa. Nyt kun olen ollut vuoden kotona, niin alkaa poikakin olla taas oma itsensä.



Kamalasti tekis mieli ostella tulokkaalle kaikenlaista, mutta enköhän tuonne joulukuun tienoolle odottele vielä.



Eipäs muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



Sittis, rv 24+1

Toivottavasti nyt onnistuu kirjoittaminen. Olen jo kahtena viikkona kirjottanut pitkän sepustuksen ja se on hävinnyt johonkin. Ruutuun tulee vaan, että keskustelupalsta hetkellisesti pois käytöstä.



Kävin viikko sitten neuvolassa. Puoliväli pamahti mullakin ! Verenpaine on alhainen 94/63. Saanpahan syödä salmiakkia! Painoa on tullut 7 kg. Tuon pitäisi kyllä nostaa verenpaineen. Mulla on hirvee stressi mun painosta ja mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän syön.Koko ajan on nälkä ja kaikkea tekee mieli. Hb 112, rautaa kävin jo ostamassa apteekista. Sf-mitta oli 17,5. Potkut tuntuu enimmäkseen alhaalla ja ylhäällä. Oiskohan mullakin istukka edessä. Liikkeitä tuntuu kyllä tosi harvakseltaan.



Äitiyspakkaus otetaan, vaikka meillä on vaatteita yllinkyllin, mut ne on niin ihania! Tekis mieli ostella vaikka mitä. Olen saanu pidettyä itteni kurissa ja ostin vain kestovaippoja kun meillä ei ole niitä ihan pienille.



Kummi asiaa ollaan kyllä mietitty mutta ei päätetty. Ainakin miehen veli vaimoineen ja ehkä mun serkun tyttö. Pojalle olis nimi valmiina mutta tytölle ei mitään .Onneks on aikaa vielä miettiä. Päätetään sitten vasta vähän ennen ristiäisiä.



Jonttu 20+5

Kivaa kun viikot vierii eteenpäin!

Kohtahan taas kuuntelemme joululauluja radiosta, ja joka puolelta muutenkin!

Mitenhän tänä vuonna joulu sujuu, olen miettinyt. Rakastan joulua ja kaikkea siihen liittyvää. Erityisesti jouluruokaa, josta haaveilenkin jo silloin tällöin.



Mulla alkaa maha heilua hullunlailla kun pikkuneiti aloittaa menon. Ihan hullu tunne, jonka olin jo unohtanut kokonaan. Mulla on kyllä pikkuiselle nimi valmiina. Tai oikeammin kaikki nimet. :) Se oli jo päätetty ennen varmistusta tytöstä. Itse mietin esikoisen kohdalla nimeä pojalle, mutta en keksinyt yhtäkään hyvää vaihtoehtoa. Olisin antanut miehelle vallan jos olisimme saaneet pojan. Tämän masuvauvan kohdalla en edes yrittänyt keksiä pojalle nimeä, koska olin niin varma tytöstä.



Mä jätin äitiyspakkauksen ottamatta vaikka vähän mieli sitä tekikin juuri sen hypistelyn takia. Veinkin jo hakemukset kelaan ja turha se on enää katua. Esikoiselle otin pakkauksen, mutta käyttelin vain harvoja vaatteita sieltä.



hups. itkua kuuluu täytynee mennä, jatkelen myöhemmin



hyviä vointeja kaikille helmille!!

t tiia rv22+6

Joko liikkeet tuntuvat hyvin masuissa? Itselläni usein päiviä jolloin pikkuinen on vilkas ja tunnen liikkeet, mutta sitten on päiviä kun on unelias eikä liikkeitä millään tunnu. Onneksi on kotisydänäänilaite, jolla pystyn kuitenkin kuulemaan että pikkuisella kaikki hyvin. Omakin mieli on kevyempi. Jos olette kiinnostuneita kyseisestä laitteesta käykääpä kurkkamassa tuolta osta&myy palstalta jossa myyn samanmoista doppleria kuin itselläni on. Kyseinen laite ei tarvitse kalliita geelejä vaan toimii ihan normi rasvalla. Tuleepahan iltarasvaukset tehtyä Doppler on säästänyt meidän perheessä monet ns turhat ultrakerrat.



Onnellista odotusta kaikille!!

-Mitra rv 25+6-

heipparallaa kaikille!



olen 32 vuotias kotkalainen ja minullakin siis helmikuussa -09 laskettu aika. viime viikolla neuvola käynnillä sf oli jo 23cm vaikka silloin viikkoja vasta 22+3. luokittelevat minut jälleen ensisynnyttäjäksi, edellisestä kun ehtinyt vierähtää jo melkein 12 vuotta. esikoinen täyttää pian 15. heh, jotta pari murrosikäistä ja vauva samaan perheeseen, helpolta yhtälöltä kuulostaa, vai mitä?



oikein mukavaa syksyä, ja odotusta kaikille!!



Milana

Pistäydynpä vain täällä pikaisesti paniikkini keskellä... Keittiössä kiehuvat joulun lanttulaatikon ainekset ja pian ryntään pakkaamaan sairaalakassin...



Luultavasti panikoin turhaan, mutta kun jännittää niin vietävästi. Huomenna pääsen viimeinkin lääkäriin ja saan kuulla totuuden kohdunkaulan tilanteesta. Juuri nyt olen varma, että passittavat suoraan taysiin vuodelepoon... Toivottavasti maalailen vain turhia kauhukuvia mielessäni.



Mikäli en sairaalapassitusta saa niin varmaan pistäydyn huomenna täällä tuulettamassa.



Katjalah&nelonen rv23+3

eli sairaalapassitusta ei tullut. (Ja näköjään pääsin tänne oikein palstanvaltaajaksi, kun saan kirjoittaa monta viestiä peräkkäin.) Kohdunsuu oli kiltisti kiinni, vaikka pehmeähän se kaula oli, mutta kun kyseessä on kuitenkin neljäs lapsi, niin tilanne ei ole vielä mitenkään hälyttävä vaikka paikat hieman ovatkin kypsyneet. Tilanteen seurantaa jatketaan neuvolassa.



Sairaslomaa napsahti äitys"vapaan" alkuun asti, mutta saanpahan nyt sitten keskittyä rauhassa kotielämään ja masun kasvatukseen. Pitää yrittää olla rauhassa, ettei sitten myöhemmillä käynneillä passiteta tampereelle lepäilemään.



Vanhainkodin mummuja kyllä tulee ikävä... kun on niin hauska aina kuulla siellä heidän ihmettelemistään, kuinka minulla voi olla jo neljäs lapsi tulossa, kun "ihan olet koulutytön näköinen"... Heh, ehkä 95-vuotiaan silmin...



Katjalah&nelonen rv23+4 ja nyt voinee jo uskoa, että kyllä niitä viikkoja vielä lisää kertyy...

Vihdoinkin meillä on oma nettiyhteys =) Ollaan siis rakennettu omaa taloa ja netti on ollut käytössä vain anopin luona, joka on kyllä melkein naapurissa mutta ei siellä viitsinyt joka päivä käydä netissä roikkumassa =) Nyt siis vihdoin talo valmis ja oma nettiyhteys, tuntuupa hienolta! Aina välillä olen käynyt lukemassa muiden kuulumisia mutta omat viestit on jääneet vähille, jospa nyt ehtisin useammin kirjoittelemaan!



Masu kasvaa vauhdilla ja liikkeet tuntuu varsinkin selällään maaten ihanan selviltä! Täytyy kyllä myöntää että en ole niin paljoa tarkkaillut liikkeitä kuin esikoisen kanssa. Mieskin on muutamia kertoja tuntenut liikkeitä kun ollaan nukkumaan menossa. Supistuksia on välillä, onneksi melkein aina kivuttomia! Olen käynyt vielä tavallisessa jumpassa vaikkei kaikkia liikkeitä pysty tietenkään tekemään, on vaan kiva edes kerran viikossa mennä johonkin omaan harrastukseen, saa nähdä kauanko pystyy siellä käymään! Ei kai siitä mitään haittaa ole jos se ei tunnu pahalta...



Tikru!!! Käytkö vielä tällä palstalla? Tai onko kukaan muu kuullut Tikrusta mitään? Olisi kiva kuulla kuulumisia =)



Lopettelenpa nyt ja menen tiskaamaan kun poika nukkuu vielä myöhäisiä päiväunia, illalla sitä ei sitten saakaan millään nukkumaan =) Siirrettiin muuten hänet omaan huoneeseen nyt nukkumaan (on 1v4kk) kun muutettiin tänne uuteen kotiin ja yllättävän hyvin hän on sopeutunut! Kerran tai kaksi yössä pitää käydä rauhoittelemassa =)



-helena rv. 24+0

kun muutakaan ei vielä näin aamutuimaan jaksa tai viitsi tehdä kuin surffailla netissä. Elämä tuppaa olla tällaista, kun nai yrittäjän, niin se karkaa töihin aina kukonlaulun aikaan oli sitten arki tai pyhä. Seuraksi jää vain nukkuvat tenavat ja läppäri... On muuten tosi mukava, kun voi lojua sängyssä samalla (ja kirjoittaa viisisormijärjestelmällä)



Meillä kaksi nuorinta nukkuu edelleen täällä makkarissa ja tuo liki. Vähän mietityttää, mihin rakoon vauvan saa sopimaan, kun keskimmäinenkin tuppaa aika usein mönkimään väliimme yöllä. Kuopuksen sänky on vieressä ihan mukavuussyistä... Hän kun on atoopikkona huono nukkumaan, ja yöt ovat lähes poikkeuksetta katkonaisia niin on helpointa, kun ollaan samassa huoneessa ja saan ottaa viereen siinä vaiheessa, kun rasvailu alkaa.



Oma napa on nyt aika rauhallinen, supisteluja on huomattavasti vähemmä, ,yt, kun tilanne selvisi ja sain sen sairasloman äitiys"loman" alkuun asti. Yritän olla rauhassa ja välttää terhaa hosumista ja hössötystä... Sääli, että raskaus on TAAS täsä vaiheessa vuotta, en voi kunnolla hössätä sen joulunkaan kanssa. Seuraavalla kerralla (?) Yritän ajoittaa vähän paremmin.



Katjalah&nelonen rv24+0

Tervetuloa uusille!



Parhaillaan vietellään syyslomaa, joka ei varsinaisesti ole ollut lomaa. Meillä on pyöritelty ahkerasti flunssaa. Ensin sairastui kuopus torstaina, tänään oli tosin jo ulkona, joten nopeaa sorttia oli tämä flunssa. Sitten sairastuin minä perjantaina, olin vain ihan tolkuttoman väsynyt ja nuikuin vaan koko ajan. Tänään on ollut taas ihan normaali olo. Mutta tänään sitten tipahti mies, hän taitaa olla huonoimmissa kantimissa. Mies kävi influenssa-piikillä alkuviikosta ja mietittiin, että johtuisikohan siitä tuo hänen kurjempi olotilansa. Esikko toistaiseksi on säästynyt, toivottavasti säästyykin.



Kaiken sairastamisen lomassa ollaan kuitenkin yritetty tehdä suururakkaa eli kaivaa vauva-tavaraa esiin kellarista ja vaatehuoneesta sekä kaiken kaikkiaan vähän järjestää ja järkeistää tätä säilytyssysteemiä. Valtava urakka!!! Meillä tulee hoitopöytä kylppäriin ja sinne kaappiin ajattelin nyt alussa vauvan vaatteetkin pistää, koska siellä kylpärissä häntä kuitenkin puetaan. Kylppäri on onneksi iso, joten sinne mahtuu hyvin, mutta vähän hassulta tuntui vaatteita laittaa sinne... Vaatteet pitää kyllä vielä pestä, mutta vähän jo laittelin paikoilleen, että saa tuntumaa, miten mahtuu ja miten paljon mitäkin on. Pikkuisen kyllä pisti miettimään, kun näki ne miniatyyrivaatteet kaapissa, että toivottavasti kaikki menee hyvin ja vaatteille tulee käyttöä... Pesu-urakan ajattelin jättää myöhemmälle, nyt yritetään saada kaapit ja komerot hyötykäyttöön, ne kun on muuton jäljiltä aika luonnonvaraisessa tilassa...



Tuossa etusivulla on aivan ihana tuo kuva vauvasta, joka nukkuu äitinsä vieresää..! :) Syötävän suloinen... Muistan ja kaipaan paljon tuota aikaa, kun vauva on siinä kainalossa ja näyttää niin niin suloiselta...!



Minä vietin aikoinaan 5 vuotta kotona kahden ensimmäisen lapsen kanssa. Molemmat menivät päiväkotiin, kun kuopus täytti kolme, ja muistan, että silloinkin hän tuntui ihan äärettömän pieneltä ja lutuiselta... Joten todella toivon, että sinne 2,5 v tai 3 v asti tämä tuleva kuopuskin pystyttäisiin kotona hoitamaan. En vain tiedä, jaksanko itse olla kotona ihan tuota kolmea vuotta. Haaveilen tällä hetkellä siitä, että voisin olla kotona kaksi vuotta ja mies sitten vielä reilut puoli vuotta. Mutta katsotaan nyt sitten, on myös rahakysymys, vaikka olenkin sitä mieltä, että paljoon voi itse vaikuttaa, jos vain haluaa.



Tigercat: Minä myös odotan joulua innolla! Tänä vuonna tosin vähän jännittää, kun jouluna olemme ensimmäistä kertaa meillä. Aiemmin on oltu minun vanhempieni luona, mutta nyt meilä suurin asunto ja tänne tulemme. Mietin vähän sitä, että miten jaksan laittaa kaikkea, mutta katsotaan. Onneksi minulla on kultainen mies, ja teemme varmaan niin, että jokainen tekee jotakin, ettei kaikki ruoat jää meidän laitettaviksi. En ole mikään kokki kolmonen...



Katjalah: Hienoa, että kaikki meni hyvin kontrollissa ja supistukset ovat toistaiseksi olleet vaarattomia! Aika mukavaa, että saat nyt "lepäillä" äitiyslomaan saakka - lepoa se ei varmaan täysin ole, kun sinullakin noita lapsi on hoidettavana, mutta työstressin puuttuminen on varmasti hyvä juttu.



Helenalle onnittelut talon valmistumisesta ja nettiyhteydestä! :) Sehän on suuri urakka, varmasti tuntuu hienolta!



(.) Vauva liikkuu ahkerasti ja tarmokkaasti eli siitä ei onneksi ole tarvinnut olla huolissaan. Tänään olen erityisen paljon ollut jalkeilla järjestellessäni paikkoja, niin kun vihdoin istuin alas ja vedin henkeä, vauva aloitti välittömästi kovan potkuttelun... Raukka ei pääse venyttelemään, kun äiti vaan puuhaa..!



Vauvan vaatteiden hypistely laatikoista esiin on ollut kyllä aika ihanaa... Kaikki tuntuu paljon todellisemmalta. 8-vuotias esikoistyttöni on kyllä tosi nainen - yhdessä innolla olemme näpertäneet vaatteita ja järjestelleet somiin pinoihin kaappiin... Nyt todella tajuan miten hirveän iso ja osaava hän onkaan ja miten paljon apua hänestä tulee olemaan. 6-v. kuopuspoika on hauska, kun hän siskoaan jäljitellen on ottanut tavan kehua vauvan vaatteita: "Iiihana..!"



Töitäkään ei ole jäljellä enää kuin 8 viikkoa. Se tuntuu tosi vähältä, ja onkin. Nyt olen viihtynyt töissä tosi hyvin, viime viikon stressiä lukuunottamatta, mutta vähän haikealta tuntuu jättää se kaikki. Pelkään, että minusta tulee kiukkuinen akka (lue: vielä kiukkuisempi kuin nyt), kun minulla ei ole sitä omaa juttua... Miten voi ihminen ollakin näin ristiriitainen: kun on töissä, kaipaa pois siitä kiireestä ja oravanpyörästä, ja sitten kun on kotona, haluaa sinne takaisin..! Mutta olenkin ollut jo pitkään sitä mieltä, että kumpaakin sopivassa suhteessa on ideaali. Tein jonkin aikaa 6,5 h:n päiviä ja ne olivat ihania. Hommat ehti hoitaa hyvin eikä koko ajan ollut kiire kotiin tai töihin, jäi aikaa elämiseen. Suunnittelen tekeväni pitkään lyhennettyä työaikaa töihinpaluun jälkeen. Toivottavati se onnistuu.



Hilpsu rv 24+2