G: Kamalinta raskaana olossa/sen jälkeen?

Vasta menossa raskaus, tässä kamalinta ollut se kamala pahoinvointi ja laattaaminen.

eka raskaus oli helppoja ja kaikki meni hyvin ja siinä olotilassa olisin voinut olla vaikka loppuelämäni.

tää toinen on ollut ihan kamala. pahaolo viikoille 18 asti. supistelua ollut tosta viikolta 18 asti ja olo on ihan kamala muutenkin. pahaolo tullut takaisin. en malta odottaa että tää lapsi syntyy!

mutta tiedän että kaikki tämäm on vaivan arvoista ja nää unohtuu pian synnytyksen jälkeen ku saan lapsen syliin.

synnytyksen jälkeen jälkivuoto ja -supistukset ovat inhottavia!

lirahteli tuon tuostakin...

Onko hengissä, onko kunnossa, miksei liiku jne.



Pahoinvointi ja väsymys varsinkin tässä toisessa raskaudessa kamalia, mutta tuo huoli menee kaiken yli.

kun synnytyksen jälkeen en pystynyt istumaan kunnolla pariin viikkoon, epparihaavaa särki ja kiristeli

Kamalinta oli varmaan se jatkuva huoli lapsesta. Kun oli niin hiljainen ja rauhallinen lapsi mahassa. Toisessa raskaudessa oli myös tosi voimakkaat liitoskivut. Ne hidasti liikkumista ja esim. sängystä ylösnousu kesti k-a-u-a-n.



Raskauden jälkeen oli inhottavinta jälkivuoto ja tosi nuutunu olo (hemoglobiini tippu alas, 91).



Silti vielä haluaisin raskaaksi...

Syntymän jälkeen kamalinta on kai se univaje, jonka kamaluutta ei sitten pian enää muistakaan.. Lohduttauduin silloin 1,5 vuotta sitten juuri tällä ajatuksella!

Ja synnytyksen jälkeen pukamat! :(

SYNNYTYS!

synnytys oli helpotus!



ja synnytyksen jälkeen se tuska käydä vessassa pienellä ja varsinkin isolla asialla!

mutta, mutta synnytyksen jälkeen n. 2 kk olin tosi kipeä. Tosi pahat repeämät (koko emätin jouduttiin kursimaan kasaan..) Sen lisäksi haavat tulehtuivat kahdesti ahkerasta peseytymisestä huolimatta. Tämän lisäksi sain toistuvia rintatulehduksia 40 asteen kuumeineen ensi kuukausina.. Oikeastaan nyt vasta tämä helpottaa, kun vauva on puoli vuotias, nyt vasta alkanut nauttimaan tästä vauva-ajasta :)



Uskon silti, että joskus vielä toisen lapsen tekoon ryhdymme ;)

Jos voisin, niin ostaisin varmaan ultrauslaitteen itselleni, jolla tarkkailisin vauvaani koko ajan.

Nyt rv 11+3, kai tää huoli joskus helpottaa.. ?! ehkä?

Varsinkin synnytyksen jälkeen! Elämä tuntui lähinnä joltain eloonjäämistaistelulta ja kurjalta jne. Ei mitään ihanaa aikaa.

Synnytys oli mullakin helpotus. Sit sen jälkeen ikävintä on valtava koko ajan lisääntyvä univelka.

ähinä ja puhina ja tankero- olo, sen jälkeen tämä vanhemmuus, joka jatkuu, ja jatkuu... :)

Alapää on viikkokausia k i p eä. Vauva ei nuku, itkee -> univaje, hormoniheittelyt -> itkettää, väsyttää. Imetys ei onnistu. Maha on pelkkää taikinaa, tissit räjähtää, alapää tohjona ja vauva HUUTAAA.



Tuli kuitenkin tehtyä toinenkin lapsi, jonka raskausaika ja synnytys menivät nekin ihan ok, mutta synnytyksen jälkeinen aika oli 2x kamalampaa kuin esikoisen jälkeen.



Mutta vaikka lapsensaantiin liittyy epämiellyttäviä ja kamaliakin asioita, silti hyvät asiat peittoavat huonot helposti! Kaikkeen tottuu ja kaikenlaista oppii sietämään ja aikanaan helpottaakin :)

Synnytys oli hyvä kokemus, sen jälkeen epparihaava oli ikävä - huonosti ommeltuna vaivasi noin kaksi vuotta ja nyt uudelleen uuden raskauden myötä. Vauvan koliikki ja vuoden mittainen valvominen olivat myös aika painajaismaisia. (Ja silti siis odotan seuraavaa.)

ja siinä välissä oleva synnytys oli helpotus!

Neljän synnytyksen jälkeen ikävintä virtsankarkailu (ns. ponnistusinkontinenssi), vaikka korjattu leikkaamalla ei silti tullut kuntoon. Edelleen aivastaessa tai kovasti yskiessä lirahtelee. Tylsää. Kokonaissaldo tietty huimasti plussan puolella. Lapset tuoneet merkityksen elämälleni.