Voiko kaksi ujoa koskaan ystävästyä?

Itte olen ujo, tai no semmonen hiljanen. Tai osittain.. Tämmönen kummajainen joka seuraa taustalla. Ihan uusissa tilanteissa varsinkin sitä on hiljaa, mutta koittaa keksiä jotain juttua ettei mene ihan kamalaksi!



Luulis että jos on kaksi samanlaista niin juttua riittää, se pitää saada vaan ulos. Ihan kamalinta on kun joku teennäisesti alkaa puhuun säästä. Olen aina ihmetelly miten jokkut pystyy muistaan minkälainen kesä oli vaikka vuonna 87!

Kun töissä on joskus päiviä että tekee vaan töitä eikä oikein juttele niin kotona sitä vaan pälättäisi.



Hiljasuus voi olla kamalaa, mutta joskus se ei ole pahaa. Kun oikein haluaa puhua niin alku voi olla vaikeeta. Joskus ei ole edes syytä miksi olis vaikeaa, ehkä se on ihmisessä ittessään että kuvittelee että kaikki kattoo ja puhuu selän takana vaikka oikeesti on oma mielikuvitus karannu.



Eli musta hiljasuus saattaa olla ihan semmonen itse aiheutettu tilakin, sitä haluaa puhua mutta joku pirulainen sen estää. Latteet asiat on helppoja avauksia mutta niistä ei saa oikein kunnolla asiaa ja jutunjuurta. Tai sitten mulla ei ole mielikuvitusta.. ;)