Lue keskustelun säännöt.
Miksi ujoja luullaan ylimilisiksi? Eikö ihmisten ole helppoa erottaa ujoutta ylimielisyydestä?
Kommentit (19)
Yks aika yksinäinen YLIMIELEINEN ujo,
en oikeen osaa ilmeisesti " olla" ihmisten kanssa.
Jotenkin sitä väsyy välillä yrittämäänkään, kaipaisimme kavereita lasten kanssa.
Olen ikävä kyllä myös ihminen joka ei osaa kieltää asioita " oikealla tavalla" jos kohteliaasti sanoo ei johonkin asiaan ja vastapuoli haluaa kuitenkin niin jotenkin vaan mut aina jyrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten kuitenkin ajan kanssa ymmärtää, että hän on vain ujo. Ylimielisinä pidän lähinnä sellaisia, jotka tekevät itsestään ison numeron isoon ääneen.
Olen ujo enkä itse mene tekemään tuttavuutta enkä edes tuttujen kanssa juttelemaan oma-aloitteisesti. Kaiken lisäksi olen kasvosokea enkä tunnista ihmisiä kuin ihan tutussa ympäristössä. Jos näen esim. lasteni kavereitten vanhempia kaupungilla, en tunnista heitä. He hymyilevät ja tervehtivät ja varmaan nyökkään takaisin. Sitten kysyn mieheltäni ja lapsiltani, että ketä minä tervehdin. Varmaan annan ylimielisen kuvan itsestäni.
UJO. varmaan tutut (anoppi+muut) ihmettelee vielä tänä päivänäkin että mikähän mä olen. en saa suutani auki anoppilassa. jos kysytään niin pystyn vastaamaan muutamalla sanalla. varmaan luulevat ylimieliseksi ja halveksivaksi. en änkytä ja punastelen harvoin´(mutta voimakkaasti). puoli tuttujen kanssa vaikea myös keskustella, varsinkin jos iso porukka ympärillä. kaksistaan tulen lähes kaikkien kanssa juttuun!
-ujo pökkelö-
Tällaisesta en ole kuullutkaan.. tosin taidan itse olla samanlainen.
Jos näen " uuden ihmisen" eri ympäristössä luultavasti en tunnista tätä.
Kestää kauan enne kun alan tuntea puolituttuja ihmisiä muualla kuin tutussa ympäristössä!
Mies aina sanoo liikkuessamme, että ai tossa oli toi naappuri tai toi kaupan kassa tms.
Minä olen saattant jopa katsoa ihmistä päin, mutta en ole tunnistanut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viiti tervehtiä ees naapureita, ellei ne moikkaa eka, ja sittenkin vaan pienieleisesti, just nyökkäämällä tms.
Isossa porukassa oon kuin kusi sukassa..enkä osaa oikeen jutella ees pienemmässä porukassa, riippuu hirveesti ihmisistä, ketä on läsnä..
Mahtaa etenki noi naapurit miettii et mikähän tuo luulee olevansa..nii harvoin missää samaan aikaan näkee, et en ees tunnista kaikkia naapurieta.
Vierailija:
En viiti tervehtiä ees naapureita, ellei ne moikkaa eka, ja sittenkin vaan pienieleisesti, just nyökkäämällä tms.
Isossa porukassa oon kuin kusi sukassa..enkä osaa oikeen jutella ees pienemmässä porukassa, riippuu hirveesti ihmisistä, ketä on läsnä..
Mahtaa etenki noi naapurit miettii et mikähän tuo luulee olevansa..nii harvoin missää samaan aikaan näkee, et en ees tunnista kaikkia naapurieta.
Emme me sinua ylimielisenä pidä, vaan jotenkin outona ja epäkohteliaana. Ei kai olisi suuri vaiva hymyillä ja sanoa " hei" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nimittäin itsekin hyvin ujo ja vieraiden kanssa seurustelu yms on mulle myrkkyä. Mutta niin vaan minäkin ajattelen että jos joku samanlainen tulee vastaan, että ompas outo tyyppi kun ei mitään puhu.
Mutta kun välillä on niin " ujo" " epäsosiaalinen" että se hymykin tuntuu vaikealta..
kyllä tän ongelman kanssa on aika hankala elää..
välillä on helpompaa mutta toisinaan rassaa aika tavalla..
Onneksi on netti!
Ja tämmöset keskustelupalstat..
En usko että kukaan oikeasti harvoista kavereista uskoo että mulla on tämmösiä " ongelmia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ujot todellakin käyttäytyvät hyvin epäkohteliaasti. Vai onko ujo tyhmä, kun ei opettele edes alkeellisia käytöstapoja. Vai olemmeko me ihmiset vaan erilaisia ja meidän on joskus vaikea ymmärtää toisiamme?
itselle on vain yksinkertaisesti liikaa ihmiskasvojen lähettämät lukemattomat viestit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitä ei ole diagnosoitu. Poikani on Asperger. Olemme kumpikin myös hyvin ujoja. Eivät Asperger ja ujous sulje toisiaan pois. - 6
minä ujon ylimielisestä erotan. Senhän näkee ihmisen olemuksesta välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
minä ujon ylimielisestä erotan. Senhän näkee ihmisen olemuksesta välittömästi.
Minä olen hyvässä ammatissa, jonka vuoksi ihmiset luulevat minua rikkaaksi vaikken ole, huolehdin ulkonäöstäni jne. Olen myös ujo, ja se yhdistettynä noihin edellisiin aiheuttaa sen, että minua luullaan lähes aina ylimieliseksi. Oikeasti haluaisin tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja yritänkin, mutta läheskään aina ei onnistu. Alkuvaiheen varautuneisuuteni tulkitaan ylpeydeksi.
Sitten kun opin tuntemaan, osaan jo ottaa rennosti. Mutta uudet tilanteet ja ihmiset saavat mut ujostelemaan. Monesti mäkin ole saanut kuulla jälkeenpäin että, " sähän oot ihan kiva, et yhtään ylpeä, niinkuin aluksi luulin" .
Nuorena toi asia vaivas mua jonkin verran, mä olin aina ihan varma että, uudet tuttavuudet ei tykkää musta. Ja ehkä ei tykänneetkään, koska myönnän että muhun saattaa olla vaikea saada kontaktia alkuun, mutta ujouden takia, siitä se johtuu.
Nykään mun itseni on helppo jo tää asia käsitellä, ymmärrän itseäni ja ymmärrän ihan hyvin muiden ihmisten reaktion itseäni kohtaan. Jossain vaiheessa kuitenkin paljastuu se että, mä olen ihan kiva :)
Ja jos tapaan jonkun ihmisen vain kerran tai kaksi, niin ei sillä oikeastaan ole mitään väliä, enää en vaivaa päätäni sillä, mitä muut musta ajattelevat.
19.
Täällä hiukan sama juttu, ilmeisesti ujoksi hyväksytään vain tietyn näköinen, tietyllä tavalla käyttäytyvä, harmiton ihminen.
Loput on ylimielisiä, tuntuu ylensä siltä.
Noin minäkin ajattelen " hyvinä päivinä"
Joskus vaan ärsyttää !
Koitan antaa itselleni välillä " siedätys hoitoa" ja pakotan itseäni kommunikoimaan paremmin..
Tiedän yhden toimittajamimmin, miehen työkaveri. Mietin aina kun ohimennen häntä tapaan, että onko hän jumalattoman ujo vai jumalattoman ylimielinen vai aina huonolla tuulella vai kaikkia noita. Aina on naama norsunveellä ja itsellä sellainen olo, että I' m not worthy sanomaan hänelle edes päivää.