Lue keskustelun säännöt.
Nyyh! MIKSI en löydä sielunsiskoa?;( Uusi tuttavuus ei ollutkaan se oikea..
24.07.2007 |
Oma jaksaminen on taas minimissä. En tiedä miten jaksan. Miksi minulla ei ole sitä " oikeaa" ystävää. Todellista, jonka olkapäätä vasten voisi itkeä, voisi kertoa surunsa ja ilonsa. Voisi kuunnella toista. Olisi aitoa ystävyyttä... Mutta ei;(
Álkukesästä meni jo hyvin, pystyin nauttimaan elämästäni. Paras ystäväni muutti toiselle puolelle Suomea kohta 2v sitten. Olen siitä vieläkin surullinen. Minulla ei ole ketään jolle puhua. Tutustuin jokin aika sitten erääseen ihmiseen josta luulin että nyt olen löytänyt sielun siskon, mutta petyin. Meillä on paljon yhteistä (masennus mm) mutta ajan kanssa huomasin miten niiiiin erilaisia kuitenkin olemme. Erilaiset arvot. Hän on 30, ikiteini. Olen häntä hieman nuorempi. Meillä molemmilla on lapsia. Olin aidosti kiinnostuntu hänen olostaan, tekemisistään. Mutta minulta hän ei koskaan kysynyt miten voin..
Hän polttaa todella paljon ja tykkää baareissa juosta. Minä taas olen erilainen. Tiedän, ettei tuollaisen pitäisi haitata, mutta...Hän tykkää laittaa paljastavia kuvia itsestään ja pitää sitä tärkeänä mitä muut hänessä näkee. Minä olen erilainen. Huomaan miten oli pakko ottaa häneen etaisyyttä. Ahdistuin hänen seurassaan. Se olen aina minä joka ottaa häneen yhteyttä. Se olen AINA minä joka käy heillä. Aina minä! En tunne oloani hyväksi hänen seurassaan. Nyt haluan olla vain. Ennen kävin joka pv hänen luonaan. En enää. Odotan kai että hän ottaisi minuun yhteyttä jos kiinnostaa. Ei ole mitään kuulunut. Hänen äitinsä asuu lähellä heitä ja on käytännössä aina heillä. Joten lapsenvahti ja hoitaminen on enemmän äitinsä kontoilla. Tässä asiassa ehkä olen hieman kateellinenkin. Meillä ei ole ketään. Tiedän että hänella on ollut rankkaa. Mutta tunnen olevani petetty, unohdettu " ystävä" . En haluaisi olla vihainen hänelle. Mutten mahda mitään että ajattelen niin:(
Kiitos kun sain purkaa! Helpotti edes vähän.
Jotain kommentteja?
Kommentit (48)
Kannattaa tosiaan hankkia muutama uusi harrastus, niin ei ajatukset pyöri ympyrää. Kansalaisopistoilla on kaikenlaisia kursseja, eri asioista kiinnostuneille; netistäkin varmaan löytyy eri paikkakuntien kurssilistat.
Kyllä tuorettaa kaveruutta/ystävyyttä kannattaa ensin " pidellä hellävaroen" , eikä tukahduttaa tai karkottaa toista omalla tunneryöpyllään pois. Lisäksi kannattaa opetella nauttimaan myös yksin olosta ja yksin tekemisestä. Yksin elokuvissa käyminen on esimerkiksi yllättävän mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä todella haluaisin ystävä, jonka kanssa voisi puhua sielullisia asioita, ja syvällisiä asioita. Nyt lähinnä kaikki on niin pinnallista, enkä minäkään kaipaa " diipadaapa" -ystävyyssuhteita, joka muuten kuvasi aika hyvin tilannettani.
Harmi kun en uskalla kertoa missä asun... Minut tunnistettaisiin heti jos hän lukee tätä..
Ap
Täytyyhän siihen toiseen ensin edes tutustua ennen kuin vyöryttää syvällisyyksiä!
masentuneiden vertaistukiryhmät. Sullahan on ihan ollut masennustakin, eli sikälikin oikeaa kohderyhmää. Toinen vois olla jokin luova kirjoittaminen. Uskoisin, että niissä keskustelu on vähän diipadaapaa syvällisempää, varsinkin jos jossain vaiheessa haluaa kirjoittaa henkilökohtaisempia tekstejä. Jos siis kirjoittaminen kiinnostaa ja onnistuu. Eihän niissä piireissäkään tarvitse väittää uudeksi Hemmingwayksi pyrkivänsä.
Kaikenlaisia itsetuntemuskursseja on myös. Niillä varmasti käsitellään asioita vähän syvällisemmällä tasolla.
En aijo vastata enää tämän jälkeen tänne. Hyvän keskustelun saitte aikaan:)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee ap:stä mieleen ne leffoissa kuvatut vinksahtaneet, jotka alkaa vainota ihmisiä jonkun satunnaisen tapaamisen pohjalta.
... ei nyt ihan yksi yhteen, mutta läheltä liippaa. Muutamat tuntuvat ehdottavan joko terapiaa, tai syvällisempiä keskusteluja sisältäviä harrastuksia. No, terapioihin ei mennä tuosta vain, ainoastaan jos on varaa mennä yksityisesti. Tuskin ap, kuten en minäkään täytä sellaisia kriteereijä, että saisimme tuettua terapia-apua. Joten antakaa niiden terapia-ehdotusten olla. Sen sijaan olisi todella mielenkiintoista kuulla, mitä ne syvällistä keskustelua sisältävät harrastukset ovat, ihan konkreettisesti? Missä sellaisia on?
Itse olen lopun kyllästynyt diipadaapa-kaverisuhteisiin, enkä kaipaa sellaisia lainkaan. Sensijaan haluaisin jutella oikeasti vähän vakavammista teemoista, ihmetellä? Eli sielunsisko on täälläkin hakusessa. Eli missä sellaisia ihmisiä harrastaa ja majailee?