Mieheni haluaa adoptoida lapseni,bio-isä suostuu (häipyi vuosia sitten)

Meillä se tilanne, että lapsella ei bio-isää papereissa lainkaan ja kihlattuni haluaa avioliittoon astuttuamme olla lapselleni virallisesti isä.



Miten tulee toimia?



Jos mieheni adoptoi lapsen, niin mitä, jos joku ruma päivä bio-isä tulee kuvioihin ja vaatii adoptiota purettavaksi, kunhan käy ensin tunnustamassa isyytensä...onnistuuko hän siinä?



Miten siis näissä tilanteissa tehdään?

Eli bio-isä ei voi millään muotoa tulla vaatimaan adoption jälkeen isyyttä itselleen, vaikka kuinka näyttäisi toteen sen, että hän on bio-isä, vaikkei siis adoptiovaiheessa ollut isyyttään tunnustanut?



Jokseenkin kun tuo tuntuu aika uskomattomalta. Kun mietin, että olisin itse isä ja joku nainen tulisi raskaaksi ja vaikka salaisi asian minulta...synnyttäisi lapsen ja joku toinen mies adoptoisi lapsen. Kun minulle vaikka 5 vuoden kuluttua selviää, että minulla on lapsi, ei minulla sitä kuitenkaan sitten ole, tai ainakaan oikeuksia lapseen...niinkö?



Aika rankkaa.



No, meillä tilanne ei toki ole tuo, vaan bio-isä ihan omaehtoisesti on kadonnut kuvioista.

Mitä jos bio-isää ei ole?



Siis toki lapsen tekoon vaaditaan mies ja nainen, mutta jos isä ei vaikka ihan oikeasti ole tiedossa...jos naisella vaikka useampi kännisekoilu, joista ei tiedossa edes etunimeä. Eikö silloin lasta voida adoptoida?

Alaikäisen lapsen adoption vahvistamiselle vaaditaan hänen vanhempiensa suostumus riippumatta siitä, kuka on lapsen huoltaja. Suostumus on hankittava myös avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isältä, jos isyys on vahvistettu. Erittäin painavista syistä adoptio voidaan kuitenkin vahvistaa ilman vanhempien tai toisen vanhemman suostumusta.

Toiseksi ottolapsisuhde voi purkautua uudella adoptiolla, jolla lapsi siirtyy uuteen perheeseen tai esimerkiksi takaisin biologiseen perheeseensä.



Eli jos bio-isä päättää halutakin isäksi, niin tämän mukaan jo tehty adoptio voidaan purkaa ja isä saa adoptoimalla lapsen taas oikeudet itselleen?!



Onko tuossa sanavaltaa äidillä adoption purkamiseen, vai tehdäänkö se automaattisesti?

Ei mistään tuntemattomasta baarisuhdeisästä.

Miksi erositte lapsen isän kanssa ?

ihan niin kuin isälläkin siinä tapauksessa että äidin uusi mies haluaa adoptoida hänen lapsensa.

Vierailija:

Toiseksi ottolapsisuhde voi purkautua uudella adoptiolla, jolla lapsi siirtyy uuteen perheeseen tai esimerkiksi takaisin biologiseen perheeseensä.

Eli jos bio-isä päättää halutakin isäksi, niin tämän mukaan jo tehty adoptio voidaan purkaa ja isä saa adoptoimalla lapsen taas oikeudet itselleen?!

Onko tuossa sanavaltaa äidillä adoption purkamiseen, vai tehdäänkö se automaattisesti?

ja hän vaatiikin huoltajuutta ja myös saa sen tähän lapsen jonka nyt adoptoisi oletko valmis siihen.



Lapsella on yksi isä ja jos bioisä on hengissä ja tiedetään sekä on tunnustanut lapsen ei ole syytä tehdä tätä juttua.



Odotatko kenties perintöä kuitenkin bioisältä ja hänellä ei ole lapseensa kuitenkaan oikeutta - miten ton asian laita lienee.

Olen käsittänyt, että ensin otetaan yhteyttä lastenvalvojaan, jonka kautta koko prosessi hoituu.



Olen kovin kovin kovin iloinen siitä, että en aikanaan tapellut bioisää papereihin.



Bioisä ei saa adoptiota puretuksi.

Huojentavaa kuulla, ettei bio-isä saa asiaa purettua myöhemmin.



Joko teillä on adoptioasia selvä ja virallista, vai oletteko vasta aloittamassa prosessia.



5

Teoriassa kai sinällään bioisä saa puretuksi adoption, mutta se edellyttää adoptioisältä jotain tosi vakavia juttuja (insesti, pahoinpitelyt ym.).

Mikäli oikein olen ymmärtänyt, niin bioisällä on huonot mahikset saada lapsen huoltajuutta vaikka lasta ei ole adoptoitukaan. Muistaisin lastenvalvojan sanoneen, että kaksi vuotta on se takaraja. Sen jälkeen oikeus katsoo, että bioisällä pitää olla todella painavia syitä saadakseen huoltajuuden (siis nimen paperiin, en tarkoita lapsen siirtymistä vain isän luo), koska on ollut niin pitkään kiinnostumatta asiasta.

En sitten tiedä kuinka kävisi, jos bioisä pystyisi todistamaan, ettei tiennyt lapsesta aiemmin tms.

Olen tietoinen " riskeistä. Meillä on yhteisiä lapsia ja haluamme minun lapset samanarvoisiksi heidän kanssa,lapsilla on kuitenkin vain yksi isä,nykyinen. Bio-isä teki oman valinnan kauan sitten. Perintöä tai muuta emme tietenkään häneltä odota. Lapsia han saa tavata oman halun ja kiinnostuksen mukaan,ei vain ole paljon miestä näkynyt.



Uskon että lapset ymmärtävät ja vielä kiittävät valinnoistamme kunhan kasvavat. Pettymyksiä on ollut elämässä jo liikaa isän takia.



Ap

- Tämän jutun nimi on perheen sisäinen adoptio.

- Ensimmäiseksi otat yhteyttä sosiaalitoimistoon. Sieltä sinut ohjataan joko kaupungin sossulle taikka Pelastakaa Lapset ry:lle, jossa perheenne saa adoptioneuvontaa. Neuvonnassa saa tietoa adoptiosta ja voi pohtia omaa tilannetta ihan rauhassa. Tapaamiskertojen määrästä en tiedä, mutta *veikkaisin*, että n. puolen vuoden prosessi olisi tiedossa. Mutta EN siis TIEDÄ.

- Adoptiossa lapsi tulee yhtä omaksi kuin perheeseen synnytettykin lapsi. Adoption voi purkaa samoin ehdoin kuin biologisen perheen juridiset siteet, eli jepjep, jos lapsi joudutaan adoptoimaan toiseen perheeseen.



Tässä mainos: Lisää adoptioasiaa sivuilta www. ampiaisakka. com. :)

Kun lapsi aikuistuu ja kysyy taustastaan voi hän ihmetellä miksi noin on toimittu. Murheita näillä kerjätään.

Itse olen kuullut " huhun" , että se raja olisi 3 vuotta, mutta en ole mistään saanut minkäänlaista varmistusta, että on edes olemassa raja.



Tyttäreni täyttää kuitenkin tänä vuonna jo 5, eli eiköhän raja ole täyttynyt, jos sellainen on olemassa.



Meillä bio-isä kyllä tietää lapsen olemassaolon, on lasta aikoinaan jopa tapaillut, mutta *itu*ksi meni tapaamiset ja ne siis loppuivat. Ei ole aikoihin isästä mitään kuulunut...onneksi. Nyt tarkoituksena antaa lapselle turvallinen, vakaa elämä.



5

Mutta jos bioisä tahtoo isyytensä paperille vaikka testien kautta, niin sitä äiti ei voi kieltää.

Muistankin sinut =)



Kiitos linkistäsi, en tuota enää muistanutkaan.

Meillä lapsi on nyt 3v. Ja meilläkin bioisä on tavannut kerran lapsen, mutta ei kiinnostunut " siitä vitun kakarasta" sen enempää.

(Hulluahan se olisikin. Missä isän oikeudet?)

Mutta juuri nyt minulla ei ole kyllä faktaakaan väittämiselleni.