Rajatilapersoonallisuus - omakohtaisia tai läheisten kokemuksia?

Paha sanoa miten se eniten vaikuttaa elämään. En oo oikein sinut vielä koko asian kanssa. Elämänhallinnan kanssa on ongelmia, ja sen kautta työelämä ja monet muut normaalit jutut eivät oikein suju. Mieli muuttuu kaiken suhteen koko ajan ja tunnetilat heittelehtii. Usein masentaa ja ahdistaa eikä elämässä tunnu olevan paljoa järkeä.



Etsiydyin hoitoon masennuksen ja ahdistuksen takia. Lääkkeet ei tuoneet helpotusta ja viimein psykiatri iski tällaisen diagnoosin - kuulemma selvä tapaus. En tykkää itse. Persoonallisuushäiriö... Mun mielestä persoonallisuuteni on ihan mukava eikä häiriöinen. Syön edelleen masennuslääkkeitä ja käyn psykoterapiassa.



En tiedä oonko itse paras sanomaan käytöksestä. En ole ainakaan kovin aggressiivinen tyyppi. Harvoin sekaannun riitoihin. Mieluumminkin välttelen kaikkea vastaan sanomista ja vetäydyn syrjään konflikteista. Enkä nyt ainakaan tietääkseni tahallani ketään manipuloikaan.

eikä hän mielestään saanut riittävästi lapseltaan hoivaa.



Hänen mielestään hänen tyttärensä olisi pitänyt terapoida äitinsä kokemuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä.



Äidin seksuaalinen käytös jossain vaiheessa oli melko sekavaa ja holtitonta, toi kapakasta miehiä, vaikka oma mies kotona, etc.



Äiti ihan älykäs ihminen, mutta aika ailahteleva, epäluotettava.

psykiatrille saisin ennen pitkää aivan saman diagnoosin. Jokaisella on omat " hullut päivänsä" , mielestäni noiden diagnoosien tekeminen on aika kyseenalaista puuhaa.

Sain itseasiassa diagnoosini sinä aikana, kun olin itsemurhayrityksen jälkeen osastolla hyvän aikaa. Että sinänsä sitä ei voi satunnaisten " huonojen päivien" kontolle laittaa. Mutta juuh... tiedä sitten.



2