Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu etten jaksa enää :(
22.07.2007 |
Elämä on ollut todella rankkaa toisen lapsen syntymän jälkeen. Raskausaika meni mukavasti ja kaikki oli hyvin. Sinä aamuna, kun toinen lapsemme syntyi, " sekosin" . Kaikki on ollut yhtä kaaosta sen jälkeen. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, olin erittäin ahdistunut ja sain paniikkikohtauksia. Kriisiryhmä tuli avuksi, aloitin mielialalääkkeen joka ei sopinutkaan minulle. Sivuvaikutuksena on tullut uusi mielenterveyden häiriö. Tämä päivä on ensimmäinen ilman lääkettä, se piti lopettaa pikkuhiljaa annosta pienentäen. Päässä pyörii sekavia ja hulluja ajatuksia, ja itkettää. Psykiatri sanoi, että kahden viikon kuluttua lääkkeen lopettamisesta pitäisi olla normaali olo.. Tuntuu pitkältä ajalta, kun on niin paska olla. Ja mitä jos olo ei paranekaan, mitä jos sekoan vielä enemmän. Säälittää nuo lapset. Kiukkuan uhmaikäiselle kuin mikäkin pieni kakara, ja vauvan hoitokin väsyttää. Antaisin mitä vain, jos saisin olla taas entiseni.
Kommentit (3)
Ei tässä sinänsä ole hätää, kun mies on kesälomalla nyt, ja on vielä viikon. Olen edelleen kriisityöryhmän kanssa tiiviisti tekemisissä, ja pääsen psykiatrille tarvittaessa. Masentunut en enää niinkään ole, ahdistaa ainoastaan nuo lääkkeestä tulleet paskat olot. Ja pelottaa, entä jos lääke ei tehnytkään sitä, vaan olen vain tulossa hulluksi. Huoh... Olin kyllä varautunut siihen että elämä muuttuu toisen lapsen myötä, ja rankkaa on, mutta tällaista en olisi toivonut. Kaikki on kuitenkin sinänsä ihan hyvin, vauva on rauhallinen, saan nukuttua jne. Kunhan saisi vain oman pään kuntoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai tuliko tää nyt ihan puun takaa?
Alue: Aihe vapaa
Saatko nyt jostain lastenhoitoapua siksi pariksi viikoksi, minkä olon tasaantuminen psykiatrin mukaan vaatisi? Olisiko joku sukulaistyttö tai -poika, joka olisi apuna ja seurana sulle päivät?
Onhan sulla kuitenkin siis ihan oma lääkäri se psykiatri, eli näet häntä säännöllisesti tai sulla on mahdollisuus olla häneen yhteydessä tarvittaessa? Kuulostaa siltä, että saatat tarvita lääkityksen säätämistä jatkossakin.
Syöthän riittävästi ja tarpeeksi monipuolisesti? Onhan sulla aikuisia ystäviä ja omia harrasteita? Ettet ole pelkästään kotona lasten kanssa. Mitä puuhaatte päivät?
Mulla oli vuosi sitten kesä tosi raskas masennuksen takia. Tuntui pahalta lasten vuoksi, en tainnut olla se turvallinen aikuinen omille lapsilleni. Apua en tuolloin saanut mistään vaikka hain. Kesä meni sinnitellessä, mies yritti auttaa minkä kykeni. Syksyllä sitten oma vointi koheni sen verran, että tilanne rauhoittui. On kyllä pelottanut, että noin syvä masennus ja ahdistus uusiutuisi.