Miten kertoa lapselle Jumalasta?

uskonnon nimissä on kuollut (=tapettu) huomattavasti enemmän ihmisiä kuin ismien nimissä. Mutta tätähän uskovat eivät millään voi hyväksyä.

Ja uskonto tappaa välillisesti vielä lisää.

sillä lapseni itse sanoi nähneensä enkelin 3-vuotiaana, tai ei itse tiennyt mikä se oli, mutta kuvaus oli siis enkelistä. Itse olin ateisti enkä uskonut mihinkään. Lapsi, joka ei tiennyt enkeleistä eikä jumalasta ym. mitään opetti äitiä.

- Taivaan Isä rakastaa ihan jokaista ihmistä ja pitää meistä huolta

- Taivaan Isä tykkää siitä, kun rukoilemme, voimme kertoa Hänelle kaikkia asioita ja kiittää Häntä esim. kivasta päivästä

- emme näe Taivaan Isää mutta hän on kiltti ja rakastaa meitä

- Taivaan Isä lähettää enkeleitä pitämään meistä huolta ettemme satuta itseämme

- Taivaan Isä on luonut kaikki ihmiset, kukat, puut ja eläimet



Meidän lapsi on tosi kiinnostunut Jumalasta ja rukoilee itse hienosti iltarukouksensa. Olemme joskus tiukan paikan tullen rukoilleet Jumalaa yhdessä ja saaneet heti avun, mikä mahtava todistus lapselle siitä, että Jumala on oikeasti olemassa ja kuulee meidän jokaisen sanamme:) Lapsemme suhtautuu Jumalaan ilolla, hymyilee kun kerron rakastavasta Taivaan Isästä ja muutenkin suhtautuu silminnähden asiaan positiivisesti. Mikä ilo äidille:)

on kuollut enemmän ihmisiä kuin kaikissa uskonsodissa yhteensä.



Ateismin uhriluku lasketaan sadoissa miljoonissa ja mitä muuta oppi, jossa ihmishengellä ei ole niin mitään merkitystä voisi tuottaakaan.

Stalinin, Maon, Pol Potin ja muiden kommunististen hallitusten/diktatuurien uhreina on suoraan tapettu vähintään yli 100 miljoonaa ja esim. Afrikassa kaikki suuret miljoonia ihmisiä tappaneet nälänhädät tapahtuivat maissa joihin oli tuotettu kommunismi ja pakkokollektivisoitu maatalous.



Ateistisen järjestelmän tuhoavuutta kuvastaa hyvin se mitä Stalin sanoi: Yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan ihmisen kuolema on pelkkää statistiikkaa.



Ateisteille näille Saatanan pelinappuloille ei mikään ihmishenki merkitse mitään, he haluavat vain tappaa ja tuhota ihmiset. Kommunismi ja muut ateistiset on aina ollut järjestelmällistä joukkotuhoa.



Siellä missä ei ole Jumalaa, siellä Saatana mellastaa vapaasti.

tämä oli ihana viesti. Näin se on. "lasten kaltaisten, on Jumalan valtakunta" :-)

niin yrittäkää vastata HÄNEN kysymykseensä, miten puhua Jumalasta. Jos hän rukoilee Jumalaa, on oletettavaa, että hän itse Jumalaan myös uskoo, jolloin HÄNELLE luonteva vastaus ei ole nämä satuhahmo-joulupukki-nalle puh - teoriat. Ap ei varmaankaan etsinyt vastausta, jonka sanoo ihminen, joka ei Jumalaan usko. Miksi joka väliin pitää työntää se oma näkemys asiasta, vaikkei sitä kysytty?



Ja ap:n kysymykseen: puhu selkeästi, lyhyesti, ymmärrettävästi. Kysy ja kuuntele, mitä lapsi itse ajattelee, myötäile hänen ajatuksen kulkuaan ja ajattelun kehitystasoaan. Mieti itse, millä sanoilla Jumalaa mieluiten kuvaat, millaisena itse Jumalan koet. Jos et osaa vastata, sano sekin ("Olipa hyvä kysymys, tuohon en osaakaan vastata/ tuota täytyy vähän aikaa miettiä/ tuosta minun täytyy ottaa selvää". Puhu minä muodossa "minä uskon, minä ajattelen, minä rukoilen..." On kyse sinun uskostasi, jota välität lapsellesi. Hän päättää aikanaan, omaksuuko hän sen myös itselleen. Tärkeää on myös tukea lapsen uskonnollista (kriittistä ja pohdiskelevaa) ajattelua, ei vain siirtää helppoja ulkoaopittuja juttuja, jotka kaatuvat heti, kun ensimmäinen "älykköateistin" lapsi kailottaa päiväkodissa, että ei Jumalaa oo olemassa ja se on ihan höpölöpöä, sano mun äiti. Oma nelivuotiaani osaa pistää hyvin kampoihin ja vaatii muitakin argumentteja kuin äidin selän taakse juoksemista.



Lasten kristilliseen kasvatukseen on paljon hyvää materiaalia: kirjoja ja musiikkia. Käykää myös kirkossa, jossakin kauniissa ja paljon symboliikkaa sisältävässä ja pohtikaa, mitä mikin väri ja kuvio mahtaa tarkoittaa. Käykää myös perhemessussa, missä lapsi saa kokemuksen myös yhteisöllisyydestä. Usko ei ole vain yltiöindividualistinen "minä uskon", vaan "me uskomme".

Pitänee ehkä vaihdella rukousta tms. Muistan vain itse pienenä ahdistuneeni kun jäin yksin sänkyyn miettimään esim. "jos sijaltain en nousisi" merkitystä. Illalla ei oo kiva nukahtaa kuolema-ajatukset mielessä =/ Mutta kiitos hyvistä vastauksista! Pitää lähteä kirjaostoksille =)

ap

ihan niinkuin aikuisellakin kristittynä kasvaminen. Uskoontulo on vasta se ensimmäinen askel ja sen jälkeen se matka vasta alkaakin. Koska ketään ei voi pakottaa uskomaan, niin lapsen kristillinen kasvatus on sitä hyvän sanoman kylvämistä ja Jumalasta kertomista, joka sitten toivottavasti joskus itää ja lapsi tulee henkilökohtaiseen uskoon.



Itse olen rukoillut Jumalalta viisautta, jotta osaisin oikealla tavalla välittää uskoa ja kristillisiä arvoja lapselleni. Välillä sitä kompuroi, mutta sitten taas tulee onnenhetkiä, kun lapsi iloisena ja kirkkain silmin kertoo jotain tärkeää oivallustaan.

Välillä taas rukoillaan perinteiset iltarukoukset. Omin sanoin rukoillaan mm. kiittäen tästä päivästä ja kiitetään eri asioista mitä päivän aikana ollaan koettu, pyydetään Taivaan Isää siunaamaan meitä ja läheisiä/kaikkia ihmisiä sekä tuleva yö ja päivä.



Mielestäni on tärkeää opettaa lasta kiittämään Jumalaa eri asioista koska siinä samalla lapsi oppinee arvostamaan niitä ts. ei pidä niitä itsestään selvyyksinä vaan oppii huomaamaan elämän erilaisia kauniita pieniä asioita.



24 (?)

Välillä taas rukoillaan perinteiset iltarukoukset. Omin sanoin rukoillaan mm. kiittäen tästä päivästä ja kiitetään eri asioista mitä päivän aikana ollaan koettu, pyydetään Taivaan Isää siunaamaan meitä ja läheisiä/kaikkia ihmisiä sekä tuleva yö ja päivä.

Mielestäni on tärkeää opettaa lasta kiittämään Jumalaa eri asioista koska siinä samalla lapsi oppinee arvostamaan niitä ts. ei pidä niitä itsestään selvyyksinä vaan oppii huomaamaan elämän erilaisia kauniita pieniä asioita.

24 (?)

Kuolleista ei todellakaan tule enkeleitä.



Joudutte helvettiin kerettiläiset!

Mieti, ap, miten voisit rakentaa kodissanne lapsellesi mahdollisuutta hiljaisuuteen ja hiljentymiseen. Melussa ja tohinassa ei mieli rauhoitu ja se on ensimmäinen edellytys sille, että ylipäätään voi ajatella, mietiskellä ja pohtia, rukoilla ja kuulostella Jumalan läsnäoloa.



Me teimme kotiimme (valmiiseen pieneen pöytään) kotialttarin, missä on ikoni. Vaihdan kirkkovuoden mukaan liinoja ja vuodenajan mukaan koristelemme alttaria kukilla, puiden lehdillä, kivillä, oksillä ja lasten askarteluilla. On tärkeää, että hengellisyys on jotain arjessa mukana kulkevaa, pölyttynyttä ja suorituskeskeistä ulkokultaisuutta tyyliin "tylsät uskonasiat" ja "kivat asiat" eri paketissa. Omat lapseni pysähtyvät kotialttarin luo leikkiensä ohessa ja kommentoivat joskus alttarin herättämistä ajatuksista. Joskus koko alttari on ihan "kakkajeesus" (kun koko muukin elämä on ihan tyhmää ja kakkaa) ja sekin on ihan ok ajatus minusta.



Alttarilla voi myös vaihtaa kuvia eri teemojen tai kirkkovuoden tapahtumien mukaan ja tämä voi olla hyvin luovaa ja innostavaa myös aikuiselle, jos siihen todella paneutuu. Myös kynttilän sytyttäminen ja enkelikellon (tms.) kilkuttaminen hartaushetken (= lasten Raamatun tai lasten kuvakirjan lukemisen) merkiksi on ollut lapsille tärkeää.



Ap, onko seurakunnassanne pyhäkoulua? Voisit käydä kokeilemassa lapsesi kanssa, mitä hän tykkäisi siitä. Oman seurakuntamme pyhäkoulu on omille lapsillemme todella mieluisa. Ohjaajat tekevät työtään todella lapsilähtöisesti ja antaumuksella, lasta kunnioittaen.



Etsi, ap, siis rohkeasti omia, teidän perheeseen sopivia muotoja elää kristittynä. On tärkeää konkretisoida asioita lapselle, mutta yhtä tärkeää on myös asenne ja ilmapiiri: on tehokkaampaa opettaa lapselle Jumalan anteeksiannosta ja rakkaudesta kasvattamalla lasta anteeksiantavassa ja rakastavassa hengessä kuin puhumalla kauniisti, mutta käyttäytymällä rumasti. Ja tässä on kilvoiteltavaa, haastetta ja itsetutkiskelun paikkoja aikuiselle!

lukekaa 'uskikset' sitä raamattuakin joskus...

Kuolleista ei todellakaan tule enkeleitä.

Joudutte helvettiin kerettiläiset!

Laulakaa lasten virsikirjan lauluja.

En missään ole tavannut niin ahdistuneita, väsyneitä ja masentuneita työkavereita mitä seurakunnan hommissa on tavannut. Kyllä jotain on pahasti pielessä silloin.

Ai niin, siitä pyhyyden tajun opettamisesta.



Itse ajattelen, että yksi tärkeimpiä kristillisen kasvatuksen aiheita on pyhyyden käsityksen opettaminen. Tätä ei valitettavasti moni osaa ja osoituksena siitä on monet kiistat ja rienaukset, toisten pyhien asioiden ja arvojen astumiset tahallisesti (joskus sellaista on tainnut ilmaantua näissä ihanissa nettikeskusteluissakin...).



Vaikka lapseni valitsisi aikuisena ihan erilaisen uskonnollisuden kuin itselläni on tai uskonnottomuuden, toivon, että hänelle olisi syntynyt kunnioitus ja taju siihen, että on olemassa pyhiä asioita, arvoja, alueita ja aiheita, joiden päälle ei voi rompottaa saappaat jalassa ja ihmetellä, miksi toiset ihmiset suuttuvat, vaikka itsestä on vain hauskaa olla näppärä ja sanavalmis. Monessa muussa asiassa varmasti epäonnistun lasten kasvatuksessa, mutta tässä toivon onnistuvani ja pystyväni välittämään elämän, toisten ihmisten ja elämänkatsomuksiin liittyvien asioiden kunnioittamisen, riippumatta siitä, ajattelevatko he eri tavalla vai samalla tavalla kuin toinen ihminen.

Sitä voi USKOTELLA ihan mitä tahansa itselleen.

Työpaikoista kamalimpia on seurakunnat. En missään ole tavannut niin ahdistuneita, väsyneitä ja masentuneita työkavereita mitä seurakunnan hommissa on tavannut. Kyllä jotain on pahasti pielessä silloin.

Mitä töitä teit? Millainen työyhteisö oli? Seurakunnat eivät todellakaan ole mitään lintukotoja työpaikkana ja olisi oman keskustelun paikka, mistä tämä johtuu.

Mikä mahtaa olla oma tulkintasi, mikä jokin oli pahasti pielessä? Johtaminen? Etätasainen töiden jakaminen? Riitaisat ja kohtuuttomia vaativat seurakuntavaltuutetut? Liian suuri työntekijäkeskeisyys seurakunnan toiminnoissa seurakuntalaisten odottaessa "valmiiseen pöytään pääsyä"?

Se, miten asiat ovat, eivät kerro siitä, miten niiden kuuluisi olla.

Jokainen niistä vihasi kristinuskoa.



Miljoonia tapettuja Euroopassa, Venäjällä, Kiinassa.Ties missä. Hajotettuja perheitä, pakkotyötä, kidutuksia.



Ihan tässä lähimenneisyydessä, kivenheiton päässä teidän ja meidän kotiovesta.



Kuinka monta miljoonaa ? Tietääkö joku.

Pitäähän kolmivuotiaan jo pelätä perkeleitä ja varsinkin ateisteja.

Uskoa että vaikka naulaa siskonsa puuhun niin ehei hätiä mitiä katuu vaan ja anteeksi pyytelee niin homma hoidossa.

Mutta jos vähänkin väärästi aattelee niin hirmuisia tapahtuu.

Kyllä sen natiaisen pitää pissiä housuunsa pelosta vähintään kerran yössä kun demonit vaanii sängyn alla syntistä pikkuista.