Korvien putkitus - kokemuksia

itse toimenpiteestä en paljoa tiedä, kun pojan isä (siis mieheni) halusi ehdottomasti olla mukana ja saattajia sai olla vain yksi. mutta kaikki oli mennyt hyvin. poika oli tuolloin 1v 8kk.



menivät aamulla kahdeksan aikaa sairaalaan ja kotiutuivat kolmen maissa. mitään poikkeavaa toimenpiteen aikana ei ollut ilmennyt ja tuubituksen yhteydessä poistettiin myös kitarisat. leikkauksen jälkeen oli nukkunut vielä herättyään nukutuksesta, vaikka useimmat hoitajan kertoman mukaan ovat ärtyisiä. kotiin pääsivät kuin poika suostui syömään jäätölöä iltapäivällä.



sairaalasta saivat leikanneen lääkärin kännykän numeron mukaan johon sai tarvittaessa ottaa yhteyttä seuraavan suorokauden ajan mihin aikaa vain. ei kyllä tarvittu, mutta loi turvallisuuden tunnetta.



seuraavana päivänä poika oli entisellään ja touhusi niin paljon kuin annettiin. korvatulehduksia ei ole sen jälkeen ollut yhtään. kulunut siis reilu vuosi leikkauksesta. ennen tuubeja syötiin varmaan 10 ab-kuuria.



hinnasta en osaa sanoa, kun meillä vakuutusta ei ollut, joten tehtiin kunnallisella puolella. mutta siitä kun lääkäri vastaanotolla teki lähetteen oltiin toimenpiteessä alle kuukaudessa, joten ihan tyytyväinen olin julkisen puolen palveluun.



tsemppiä teille =)

Meillä putkitettiin korvat tytön ollessa n. 2 v. Sitä ennen oli talvi ollut yhtä flunssaa ja korvatulehdusta.

Operaatio toimitettiin yksityisellä lääkäriasemalla korvalääkärin toimesta. Ennen leikkausta sai syödä vain nestemäisiä ruokia ja juomia ja olikohan nyt 4 h ennen leikkausta ei enää mitään. Tuntia ennen mentiin ilmoittautumaan, sitten tuli hoitaja ja jutusteli niitä näitä ja yritimme syöttää tytölle Pamol F:ää, jota ei suostunut syömään. Eli ilman minkäänlaista kipulääkitystäkin operaatio voidaan tehdä.

Leikkaukseen kun menimme pidin tyttöä sylissä. Melkolailla heti esittelyjen jälkeen hivutti anestesialääkäri maskin tytön naamalle. Meillä tämä vaihe meni sikäli kivuttomasti, että tyttö ikäänkuin piti itse maskia naamalla, koska hänellä on tapana vieraassa seurassa peittää kasvot käsiin ja lääkäri sai maskin sujautettua käsien alle juuri ajoissa. Aikaa nukahtamiseen ei mennyt kuin muutama sekunti. Tai operaatiossa käytettävä nukutushan on varsinaisesti ns. humaus eli hyvin lyhytkestoinen. Kun tyttö oli unten mailla, nostin hänet leikkauspöydälle ja poistuin itse paikalta.

Lääkäri sanoi, että leikkaus kestää korkeintaan 20 min, mutta en kyllä kerennyt istua odotustilassa lehteä lukemassa kuin kymmenisen minuuttia, kun lääkäri jo tuli ulos huoneesta. Ja melkolailla heti sen jälkeen alkoi kuulua heräämöstä mahdoton karjuminen. Tunnistin sen meidän tytön ääneksi. Ja pian tulikin hoitsu hakemaan minua paikalle, josko tyttö rauhoittuisi, kun minä olisin paikalla.

No, karjuminen ja takertuminen jatkui koko sen ajan, kun oltiin heräämössä. Se oli semmoinen melko pieni huone, jossa oli paljon sänkyjä ja himmeähkö valaistus. Tyttö ripustautui minuun ja huusi ties kuinka moneen kertaan:" Pois täältä!" Ja sanoi korviin sattuvan. Haroi niitä. Mutta hoitaja sanoi, että korvia ei varsinaisesti särje vaan putket voivat tuntua pienenä paineena ja toki verasesine aina tuntuu erilaiselta kuin jos ei sitä olisi ollenkaan.

Jäätelö ja mehua oli tarjolla heräämössä. Molempia maisteltiin hieman, mutta sitten piti taas alkaa huutamaan. Leikkaus oli alkanut klo. 17, kun jo vaille 18 tuli hoitaja sanomaan, että voisimme lähteä, jos tyttö vaikka siitä rauhoittuisi. Ja niin tapahtuikin, sillä heti kun kannoin hänet odotustilaan loppui huuto. Tosin sylissä piti pitää. Lattialle ei voinut päästää ollenkaan ilman huutoa.

Mutta siis sen jälkeen, kun olimme päässeet pois heräämöstä, oli tyttö aivan normaali. Sikälikin, että kun poistuimme lääkäriasemalta huomasi hän ravintolan ja sanoi:" Tuonne syömään." Sinne sitten mentiin ja siellä myös peuhasi leikkipaikassa kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.

Putkituksen jälkeen ei ole juurikaan sairasteltu ja syöminen parani entisestä. Korviaan ei ole mitenkään oireillut tms. Eli minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa korvien putkittamisesta.

Meillä operaatio maksoi 500 ¿, jonka korvaa vakuutus. Kunnallisessa terveydenhoidossa tehtynä halvempi tietty, mutta yksityisellä pääsee hoitoon nopeammin.

timpsuleena:

Hei,

Ollaan menossa korvien putkitukseen ja sitä ennen toki korvalääkärin vastaanotolle, mutta haluaisin nyt kuulla " tavallisilta tallaajilta" kokemuksia korvien putkituksista. Kaunko toimenpide kesti, oliko mitään ongelmia jälkeenpäin? Mitä maksoi? ja ennekaikkea, oliko apua?!!!

kipeenä oloa. Korvat vain hieman punoittivat, kuten yksityisen sektorin lääkärit sanoivat. Tyttö ei koskaan valittanut korviaan. Kaikki ilmeni oikeastaan yöyskänä ja flunssamaisena olona, nokka vuosi ja yskä oli päällä. Kunnes tuli itsenäisyyspäivää edeltävä maanantai ja piti taas päästä lääkäriin. Pienellä paikkakunnalla kun asutaan täällä ei ole kuin kaksi yksityistä lääkäritaloa. Siihen missä yleensä käytiin, ei saanut aikoja, joten oli pakko mennä siihen toisen. JA HYVÄ NIIN!



Menimme vanhemman lääkärismiehen vastaanotolle. Annoin hänelle neuvolakortin mihin olin merkinnyt kaikki lääkärikäynnit keväästä asti ja kaikki lääkekuurit mitä oli määrätty. Hänen ei tarvinnut kuin katsoa niitä, niin osasi jo sanoa mitä pitää tehdä. Tottahan toki hän tutki tytön ja antoi kunnon lääkekuurin ja neuvoi menemään kunnon korvalääkäriin Poriin. Menimme samalla viikolla ja hän totesi olevan LIIMAKORVA, johon ei antibiotit kykene.



Seuraavana päivänä marssin vakuutusyhtiöön. Heiltä ei saanut heti maksusitoumusta, joten päätin, että homma hoidetaan joka tapauksessa ja nopeasti, soitin Turkuun, Pulssiin ja varasin ensimmäisen vapaan ajan putkitukseen ja kitarisojen leikkaukseen. Täällä kun oli kuulemma kunnallisella puolella puolen vuoden jonotusaika. Leikkaus maksoi noin 850e ja sen maksoi FENNIA.



Saatiin leikkausaika 22.12, juuri sopivasti ennen joulua. Tytöllä iski juuri sinä päivänä uudelleen ns. tauti päälle ja leikkaus oli todella vaikea. Hänen heräämisensä ei ollut kivaa ollenkaan. sanoinkin, että se oli minulle ensimmäinen ja viimeinen kerta. Mieheni saa mennä pitelemään jos vielä täytyy. 2 hoitajakaan ei saanut tyttöä pidetyksi sängyssään.



Tässä lisähuomautus, että vaadin leikkaavalta lääkäriltä, että laittoivat titaaniset tuubit. Pysyvät kuulemma paremmin ja kauemmin.



Nukkui vielä lääkkeiden voimalla parisen tuntia ennen kuin lähdimme kotiin. Matkalla nukkui ja illalla oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tauti oli edelleen päällä ja sitä jatkui pyhien yli ja heti seuraavana arkipäivänä menimme lääkäriin. Lääkäri oli ennalta tuntematon ja hyvä niin, koska taas hän osasi sanoa heti mikä tyttöä vaivasi, INFEKTIOASTMA! kiitoksena lukuisista lääkäreiden töpeistä. Astmalääkkeet kehiin ja sillä selvittiin. Onneksi itse olen vanha astmaatikko, joten lääkkeet ja niiden ottaminen oli tuttua puuhaa. Ja onneksi potilas oli 2 vuotias, joka on kuin pieni apina, matkii kaikkea mitä teetkin !



Nyt tyttö on 3,5v ja vieläkin silloin tällöin joudutaan 4 viikon kuurille.



Mutta korvat ovat olleet kunnossa ja keväällä oli toinen putki pudonnut ja toinen otettiin pois ja kaikki oli niinkuin pitikin.



Tästä viisastuneena, jos ja kun tulee korvatulehdus, menen suoraan korvalääkärille, ettei pääse menemään liimakorvaksi asti.



Onnea vaan koitokseen!

... mutta meillä ei ihan heti putkituksen jälkeen. Muutama antibioottikuuri jouduttiin syömään kun oli ns. putkivuotoa. Korvista valui märkää kaulalle asti ja korvia jouduttiin imemään tyhjiksi. Aamuin ja illoin tiputtelimme myöskin tippoja korviin. Noin puoli vuotta kesti tuota harmia ja sen jälkeen kaikki muuttui. Nyt ei ole ollut enää mitään ongelmia korvien kanssa, vaikka nuhia on tullutkin. Ennen putkia oli varma korvatulehdus, jos nenä vähänkin niiskutti.

Itse toimenpide oli todella nopea. Noin 15 minuuttia. Itku kurkussa lähdin salista kun poika haki minusta apua. Väkisin jouduttiin nukuttamaan ja rimpuili viimeiseen asti, kunnes uni vei voiton. Melkein heti poika heräsi salista tultuaan ja halusi saman tien ylös sängystä. Hienosti hörppäsi kipulääkkeet, kun vannottiin että sitten pääsee nopeasti kotiin. Jätskin jälkeen pääsimmekin sitten lähtemään. Kaikenkaikkiaan olimme sairaalassa ehkä vähän yli tunnin.

Putkitus maksoi 72 euroa ja tehtiin omassa terveyskeskuksessa päiväkirurgisena toimenpiteenä. Muutaman mutkan jälkeen olemme olleet kuitenkin todella kiitollisia putkien tuomasta avusta. Tsemppiä ja voimia teille toimenpiteeseen!

Jos oikein muistan, niin me mentiin Päijät-Hämeen keskussairaalan päiväkirurgiselle siinä aamupäivällä. Ensin hoitaja laittoi sellaisen " puudutuslaastarin" tuohon kämmenen selkäpuolelle ja vähän poika sitä ihmetteli ja sanoi että pois, mutta antoi kuitenki sitä sitten pitää. Lueskeltiin kirjaa ja leikittiin junaradalla.



Seuraavaksi hoitaja antoi suun kautta esilääkityksen ja kipulääkituksen ja kun poika oli tuon esilääkituksen saanut, niin vähän ajan päästä alkoi kamala kikatus. Kävelemäänhän sitä ei enää voinut päästää koska jalat eivät olisi enää pitäneet. Niin poika kikattatteli kuin olisi ollut pienessä tuiskeessa :) Sitten mentiin sinne leikkaussaliin ja nostin pojan siihen leikkauspöydälle. Hoitaja otti tuon puudutuslaastarin pois ja laittoin nukutustipan sekä naamalle happimaskin Kun poika oli nukahtanut (mikä kävi tosi nopeesti), niin äippä lähti kahville kanttiiniin. Sanottiin että noin 30 minuuttia menee.



Kun saavuin kaffelta niin noin 10 min kuluttua hoitaja tuli kutsumaan heräämöön,jossa oli muutama sänky. Poika nukkui vielä siinä vaiheessa (ja oli kytkettynä valvontamonitoriin kaikenlaisilla johdoilla), mutta heräsi aika nopeasti ja oli aika itkuinen. Siinä äitin sylissä sitten rauhoituttiin. Vähän aikaa siitä, niin päästiin viereiseen " leikkihuoneeseen" . Kova nälkä oli pojalla ja saatiin kaapista Piltti-purkki ja vielä jäätelönkin poika söi. Sitten saatiin sellainen pahvinen " reippaan mitalli" .



Risoja ei tällä matkalla poistettu, lääkäri kyllä katsoi ne, mutta totesi, että ovat hyvännäköiset ja oikeassa paikassa, eli ei tarvitse poistaa.



Iltapäivällä päästiin pois, että kyllä siinä reissussa muutama tunti vierähti. Toimenpide maksoi muistaakseni noin 70 euroa.



Meilläkin taisi olla liimakorvan alkua, koska kun putket saatiin, niin poika alkoi toistella kuulemiaan sanoja ihan eri tavalla kuin ennen putkitusta. Myös puhuminen sai vauhtia.

meni reissu ja mulle äitinä jäi todella hyvä kuva toimenpiteestä. Niin, ja hoitajankin muuten kyseli toimenpiteen jälkeen, että mitä mieltä äiti tästä kaikesta oli? Eli sai kysyä jos oli kysyttävää ja sanoa, jos joku ei mielestään mennyt hyvin, tai oli muita risuja/ruusuja toimenpiteestä.



Poika oli silloin noin 1 v 6 kk ikäinen. Ja yhtään tulehdusta ei ole sen jälkeen ollut. Toinen putki poistui noin 10 kk laiton jälkeen, toinen on vielä paikallaan.