Kuka muka voi rehellisesti sanoa, ettei ikinä pettäisi?

19v olen ollut mieheni kanssa, tilaisuuksia ja houkutuksiakin on matkan varrelle osunut, mutten koskaan ole niihin tarttunut. Mulla on hyvä mies.

mutta sitten tuhdissa humalassa, eri paikkakunnalla, tapasin tämän jumalaisen miehen jonka kanssa sitten päädyinkin sänkyyn. Tiesin, etten voisi mitenkään jäädä siitä kiinni ja mies oli kaikkea sitä mitä koskaan olen mieheltä odottanut, ulkoisesti ja sisäisesti. Annoin tunteen viedä, humalan myötä estoni oli jo kadonneet.

Aamulla tämä mies palasi kotimaahansa toiselle puolen maapalloa, joten tuskin koskaan enää tapaammekaan.

Kauniit muistot jäi ja kova ikävä, enkä edes kadu tapahtunutta.

jos johonkin toiseen rakastun ja haluan sänkyyn hänen kanssaan, niin siinä on sitten keskustelun paikka aviomiehen kanssa, että pitäiskö erota vai mitä.

Kerran olen ollut tulisesti ihastunut toiseen mieheen ja hän minuun, tilaisuus oli, mutta minä menin kotiini. Nyt taas rakkaus kukoistaa ja muita ei ole näköpiirissä. Onneksi en silloin langennut, sillä elämä meillä on aivan mahtavaa, ei sitä kannata pois vaihtaa.

Edellisessä suhteessa petin kuin pieni kani ja tajusin että se ei johda mihinkään.



Nyt tiedän senkin että suhteeseen ei mahdu ihastuksia kun rinnalle löytyy se oikea.

Mutta voin silti sanoa, että pettäminen on typerää, moraalitonta ja helvetin loukkaavaa toista osapuolta kohtaan. Pettäjällä ei ole kunnioitusta (rakkaudesta puhumattakaan) kumppaniaan eikä edes itseään kohtaan. Selkärangatonta toimintaa.

Millaista elämää pitää viettää, jos tuntuu uskomattomalle että maailmassa voi olla joku joka ei ole valmis pettämään missään tilanteessa???

kähmii toisen selän takana? En ole. En siis pettäisi miestänikään, ainakaan sillä ajatuksella, että eihän se haittaa jos ei kiinni jää.



Sen tiedän, että jos juon liikaa, saatan olla päätön, ja voisin kuvitella settä sellaisessa tilanteessa päätyisin pettämään. Mutta sen jälkeen kyllä antaisin miehellni oikeuden päättää haluaako hän elää kanssani.



Mä en muutenkaan ymmärrä miksi ihmisten täytyy tehdä ehdottomia lupauksia avioliitossa jos ne tuntuu niin vaikeilta? Miksi pitäisi olla 40 vuotta vain yhden ihmisen kanssa seksuaalisesti, jos muut houkuttaa?



Mieluummin mä olisin avoimessa suhteessa kuin pettäjä.

En tosin edes silloin, kun on ollut vaikeaa ja riitoja, ole voinut kuvitella pettäväni. Esim. jos olen ollut ravintolassa humalassa ja vaikka vihainenkin miehelleni, en voisi kuvitella koskettavani ihan vierasta miestä. Siis ajatuskin ihan vieraasta miehestä iholla on outo. Kerran oli kyllä aivan tosi vetävä mies ravintolassa ja minusta kiinnostunut... mutta en hairahtanut.



Onneksi jotenkin järki on mukana niin, että tiedän, että aina voi jäädä kiinni. Ja entä se syyllisyys, sehän olisi kauheaa. En kuitenkaan voi vannoa, etten koskaan petä. Kun ei siitä voi ihan varma olla.