Miksi nainen ei lähde pois väkivaltasisesta suhteesta?

Ei oikein osannut sanoa. Toivo muuttumisesta, pelko yksin pärjäämisestä jne.

En voi käsittää miksei hän lähtenyt edes lasten takia!

Ap kerro lisää pelkään tuttavani puolesta.

usein nainen on tälläisessa suhteessa jo turtunut väkivaltaan. usein sitä uskoo, että jokainen kerta on viimeinen, koska mies niin lupaa. tällaiset miehet osaavat hyvin katua ja pyydellä anteeksi ja aina siihen vaan uskoo. Muuten mies voi olla oikeinkin ihana ja nainen voi todella miestä rakastaa. Mies voi ehkä uhkailla tekevänsä joatin jos nainen lähtee. Eikä se lähteminen ihan niin yksinkertaista kuitenkaan ole jos tunteet ovat miestä kohtaan kuitenkin syvät.

Myös pelko omien kasvojensa menettämisestä voi olla osasyynä.

tapahtui varsinais- suomessa.

ja yleensä vähä-älyiset hakeutuvat toistensa seuraan. Turpiinsa ottavat naiset ovat yhtä idiootteja kuin hakkaavat miehensä, eivätkä näin ollen ymmärrä lähteä etsimään fiksumpaa miestä.



Varsinkin sellaiset naiset joilla on lapsia ja kuitenkin ovat pahoinpitelevän miehen kanssa luokittelen täysin jälkeenjääneiksi.

maailman kultaisimpia ihmisiä ja naiset haluavat aina uskoa parempaan huomiseen :(.

Kertonee ehkä enemmän sinun aivokapasiteetistasi.

ja varmaan harva ekan lyönnin jälkeen lähteekään koska toivoo parempaa huomista mutta jos pahoinpitelyä jatkuu vuosia. eikö siinä jo itsekkin luulis alkavan pelätä oman henkensä puolesta.

vaikeita tilanteista noi tietty aina on.

t ap

Luultavasti miehen väkivaltaiset taipumukset tulevat esiin kuitenkin suhteen alussa jollain tavalla. Silloin pitäisi ottaa jalat alle ja nopeasti, ennen lasten hankkimista. Vai miten on? Itselläni ei ole asiasta henkilökohtaisia kokemuksia.



Eräs ystäväni seurusteli aikoinaan hyvin mustasukkaisen ja väkivaltaisen miehen kanssa. Miehen ikävät piirteet tulivat esiin hyvin pian. Yritin silloin sanoa ystävälleni, että lopettaisi tuon suhteen, mutta kun oli niiiin rakastunut että ei ottanut kuuleviin korviinsa varoituksiani. Jatkoi suhdettaan, tuli raskaaksi ja helvettiä oli koko elämä. Mies harrasti psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa, lastaan kohtaan ei ollut väkivaltainen, mutta lapsi kärsi kun elämä oli ihan yhtä piinaa, lapsi sairastui mutismiin yms. Lopulta, vuosien jälkeen ystäväni erosi. Oli henkisesti aivan hajalla, itsetunto poljettuna ja nöyryytettynä.

en enää ikinä. mikä muhun meni... plaa plaa...

meillä näin. laitoin kyl eropaprut viime maaliskuussa.

ja ainiin... se ei ole kuulemma ikinä mua lyönyt. iso nyrkki on vaan ollut naaman edessä uhkaamassa... ja kuristaminen ja lattialle heittely ja tavaroilla heittely ei ole lyömistä. eli meillä no problem... hahhah

mun kohalla ei kyllä ole pelkoa ettenkö pärjäis yksin. joku saatana on vaan saanut mut joka kerta uskomaan et nyt oli vika kerta... huhhuh

minä olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja tosiaan sitä haluaa uskoa, että mies muuttuisi ja usein tälläinen mies osaa myös olla kultainen ja katuvainen. Totuus on, että erittäin harvoin tälläiset miehet muuttuu, ainakaan niin ei tapahdu ilman ammattiapua. Itse lähdin pois väkivaltaisesta suhteesta, onneksi..ennen kuin olisi minullakin henki mennyt

jos hyviä puolia voidaan tollasesta tilanteesta hakea on että pariskunalla lapsi ei ole. tai ainakaan sillasia jotka asuisivat tämän pariskunnan kanssa.

t ap

Hakkaava mies ja hakattu nainen voivat olla hyvinkin fiksuja. (Mitä fiksuudella sitten tarkoitetaankin; korkea koulutus, yleissivistys, muu sosiaalisuus ym.)

Sanoisin niin, että hakkaava mies voi olla fiksu, mutta hakkaaminen ei ole fiksua.



Tässä onkin jo tullut esille niitä seikkoja, miksi asia ei ole niin yksinkertainen.

Eivät asiat ole noin mustavalkoisia, vaan ongelma on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Hakkaaminen on tietenkin typerää ja tuomittavaa, mutta ei se tarkoita sitä että kaikki vaimoaan hakkaavat ovat typeriä, usko tai älä. Jopa ne fiksut miehet voivat hakata muuten fiksuja vaimojaan.

t. 16

Vastikään oli se Anna Baricin kuolema ja nyt taas uusi uhri. Mikä noita äijiä oikein riivaa ?



Pelkäsin että Itä-Suomesta tällainen uutinen olisi tullut. Tiedän perheen jossa monta lasta ja äitiä hakataan silloin tällöin isän toimesta. Äijä viedään poliisilaitoksen putkaan ja sama toistuu liian usein.



Pidän kyllä naista tyhmänä kun ei eroa tuosta luuserimiehestään.

Voivat olla erittäin taitavia manipuloimaan, saada nainen uskomaan siihen että itseasiassa on naisen oma vika että tulee lyödyksi.

Minä olen lähtenyt, viime keväänä, ja, luojan kiitos, en kestänyt kuin pari vuotta, ja siinä on tosiaankin se kaksi vuotta liikaa! Se lähteminen vain on jostakin syystä niin vaikeaa, kaikesta huolimatta.



Meillä väkivalta oli jatkuvasti henkistä, välillä myös fyysistä.



Viimeisellä kerralla soitin poliisit paikalle ja käräjät on syksyllä. Syytenimike pahoinpitely.



Ja voitte uskoa, miten onnellisuuteni vain kasvaa päivä päivältä, samalla kun keräilen murretun itsetuntoni palasia tuolta maan raosta.



Niinkuin siinä ihanassa laulussa lauletaan, tätä hoen itselleni kuin mantraa: sinä selvisit, ja kelpaat kelle vaan :)

Itsetunto on nollassa ja puolison toimet hyväksyy, koska kokee olevansa itsekin syyllinen. Pitäisi käyttäytyä paremmin jne.

t. idiootti :)

lähteä pois tuosta suhteesta. Sivusta seuranneena on vain jaksettava tukea omaa läheistään ja hokea, että sinä pystyt ja voit, että elämässä pärjää ilman väkivaltaista miestään.



t. 16, 19