Miten sinun miehesi käyttäytyi kun olit raskaana?
Luin järkyttyneenä eräältä keskustelupalstalta odottavan äidin kertomuksia siitä, miten hänen miehensä on käyttäytynyt hänen raskausaikanaan... Kuulemma mies ei ole osoittanut juuri mitään kiinnostusta vauvaa kohtaan tai erityistä huolenpitoa/hellyyttä naista kohtaan, ei ole viitsinyt tulla edes neuvolaan tai tehdä hankintoja lapselle, ei myöskään aio pitää isyyslomaansa. Kyseinen äiti on joutunut jopa nukkumaan eri huoneessa kuin miehensä, jottei häiritsisi tätä yöllisillä heräämisillään, vessassa käymisillään jne. Kuulemma silloinkin kun nainen voi pahoin, tämä mies vaan laittaa oven kiinni perässään ja menee eri huoneeseen... Mies myös juoksee kavereidensa kanssa ulkona viihteellä ja ihmettelee miksei nainen voi käyttäytyä raskaudesta huolimatta " normaalisti" ... Tähän tapaan tämä kyseinen nainen siis kirjoittaa siellä palstalla. Tuo yllä oli siis vain oma tiivistelmäni hänen pitkästä kertomuksestaan ja viesteistään.
Miten teidän miehenne ovat käyttäytyneet raskausaikana? Ei kai tuo tuollainen yllä kuvattu sentään normaalia käytöstä ole...
Kommentit (60)
Ei minusta odotusaikana tarvitse mitenkään erityisesti käyttäytyä. Isyysloma kannattaa pitää.
Huolehtii kokoajan että olen syönyt tarpeeksi ja oikein. Vahtii etten rasita itseäni liikaa. Muutenkin huomioi enemmän kuin normaalisti.
En kyllä valita yhtään, mukava saada huomiota :)
4 raskaus oli käytännössä minun raskauteni, miestä ei kiinnostanut yhtään. Oli kyllä paikalla muttei läsnä. Miehellä oli joku kriisi, josta olemme pystyneet puhumaan vasta nyt, 2v jälkeen. Tästä viidennestä raskaudesta mies jaksaa taas innostua :)
Mies muutui huolehtivammaksi, kantoi kassit ym aina (tosin tekee sen kyllä elensä muutenki) ymmärsi joskus turhiakin kiukun puuskia ja tunteen purkauksia, kävi neuvolassa kun ehti töiltään minun kanssani, toisen raskauden aikana hoiti esikoista vieläkin enemmän kuin normaalisti. Hierontoja ym. ja kantoi kotiin tilaamiani raskausajan herkkuja. Kaikin puolin jees!
En voisi edes kuvitella sellaista tilannetta että mies kävisi usein dokailemassa eikä osallistuisi kotitöihin tms.
Mielestäni mieheni käytös oli normaalia ja suhteemme voi silloin ja voi edelleen hyvin.
Myös minä arvostan ja " pidän hyvänä" ukkoani monin tavoin arjessakin.
Kyllä tuo minun mieheni huolehtii ja katsoo etten rassaannu liikaa nyt odotusaikana. Aina se ei ymmärtänyt pahoinvointiaikana mitä se on ettei kykene syömään kun tiettyjä ruokia, vaan saattoi kiukutella välillä kun minä söin mitä söin ja tietty ei kelvannut se että oltaisiin hänelle keitetty muuta
ruokaa vaihteluksi. Muuten se on mukana ja mahan kasvaessa lisännyt huolehtimista.
Ärsyttää nää " voi voi kun mä oon nyt raskaana, niin en voi tehdä sitä enkä tätä enkä sitä enkä tätä" -tyypit. Eri asia tietty jos riski keskenmenoon suuri tmv.
Mun yks tuttu laitto raskaana ollessaan 7-ja 9-vuotiaat uurastaan ihan hulluna sillä tekosyyllä, että kun äiti on raskaana. Ne raukat kanto kauppakassit ja tiskasivat, imuroivat ym ym alati. Ei tää muija uskaltanut mennä mihinkään yksin, " ettei synnytys vaan ala" . Muija syytti lapsiaan, että on niiden vika jos tulee keskenmeno, kun eivät ole siivonneet...
Lapset (ei vauva) on nyt huostaanotettu. Onneksi.
taitaa asua sinussa pieni marttyyri..
Kyllä minä yksinkin saan heinät latoon.. mua ei tartte auttaa!
Muut muijat on laiskoja ;)
että jo raskaus tekee naisesta aivottoman. Aletaan kohdella kuin vähä-älyistä.
Onkos 13 niitä jotka eivät ole kärsineet supisteluista, kivuista jne...? Vai sitä lajia että viis tuntemuksista kunhan en joudu hellittämään ja teettämään miehelläkin hommia? Sairaus tämä ei ole, mutta miksi ei voi myöntää että rajoituksia se tuo?
ei kyllä sen kummemmin kytännyt tai muuten käyttäytynyt eri lailla, kotitöitä hoiti kuten ennenkin, mutta auttoi kauppakasseissa, ovissa, antoi nukkua kun väsytti....baareissa tuo ei ole ikinä laukannut, on juonut oluensa kotisohvalla. Itkeä tirautti kun sai vauvan syliinsä ja vaihtoi vauvan ensimmäisen vaipan. Ei mulla ole valittamista. Ap:n kuvaus kyllä puistatti, tuli mieleen todella itsekeskeinen ihminen.
11, meilläkin ihan luonnollista että mies auttaa ja osoittaa välittävänsä ei meillä jaeta töitä naisille ja miehille se tekee kuka ehtii ja paremmin pystyy..
Totta ihmeessä teen sen minkä pystyn, mutta jos vatsaa repii ja supistaa imuroidessa niin miksei mies sitä voisi tehdä ja kumpikin ajatella vauvankin hyvinvointia? Mikä kunnia se on että revitään oli mikä oli ja vielä kehutaan sillä?
Kyllä 16 puhui vain numerosta 13 !! Tsori
joka hoitaa _lasta_, kun se lapsi on olemassa. Raskausajalla ei ole mitään väliä.
Eli sen isyysloman kanssa olisin tiukkana, muu on ihan naurettavaa ruikutusta.
24 ei taida olla isukkinsa kanssa asiat ihan niin hyvin kuin useimmilla muilla tässä ketjussa vai?
Mitä PAHAA on onnellisessa tasaarvoisessa suhteessa?
Kun sellaista kokee ei muuhun vaihtaisi!
Ei se hössötys ja itkujen tirauttaminen mitään kerro. Päinvastoin voi kertoa vain realismin puutteesta, joka sitten saa lähtemään livohkaan, kun lapsiperheen todellisuus astuu kuvioihin!
Minusta on erinomaisen fiksua juosta harrastuksissa ja ulkona, kun vielä voi. Niin minäkin tein " varastoon" ennen lapsia. Ettei sitten tarvitse haikailla.
Eikä se vaimo mikään lapsi ole, eikä häntä tarvitse lapsena kohdella. Ihan on normaali aikuinen ihminen raskaanakin.
26
Onkohan ollut välinpitämätön jo ennen raskautta?