Miten sinun miehesi käyttäytyi kun olit raskaana?
Luin järkyttyneenä eräältä keskustelupalstalta odottavan äidin kertomuksia siitä, miten hänen miehensä on käyttäytynyt hänen raskausaikanaan... Kuulemma mies ei ole osoittanut juuri mitään kiinnostusta vauvaa kohtaan tai erityistä huolenpitoa/hellyyttä naista kohtaan, ei ole viitsinyt tulla edes neuvolaan tai tehdä hankintoja lapselle, ei myöskään aio pitää isyyslomaansa. Kyseinen äiti on joutunut jopa nukkumaan eri huoneessa kuin miehensä, jottei häiritsisi tätä yöllisillä heräämisillään, vessassa käymisillään jne. Kuulemma silloinkin kun nainen voi pahoin, tämä mies vaan laittaa oven kiinni perässään ja menee eri huoneeseen... Mies myös juoksee kavereidensa kanssa ulkona viihteellä ja ihmettelee miksei nainen voi käyttäytyä raskaudesta huolimatta " normaalisti" ... Tähän tapaan tämä kyseinen nainen siis kirjoittaa siellä palstalla. Tuo yllä oli siis vain oma tiivistelmäni hänen pitkästä kertomuksestaan ja viesteistään.
Miten teidän miehenne ovat käyttäytyneet raskausaikana? Ei kai tuo tuollainen yllä kuvattu sentään normaalia käytöstä ole...
Kommentit (60)
Alkuraskaudessa mies oli rasittava, teki kaiken ja hyvä ettei kantanut mua rappusia etten " rasitu" .. Rasituin hänen käytöksestään siinä määrin että hänellä taisi silmät aueta ja liika hösäys laantui.
Koko raskauden kävi ultrissa ja eli täysillä mukana. Synnytyksessä hän oli hiljaisena mutta vankkana tukena ja sanoi sitä elämänsä mullistavimmaksi kokemukseksi.
Lapselleen on mahtava isä. Olen tosi tyytyväinen, ei voi muuta sanoa.
Raskauden jälkeen mun olikin sitten vaikea totuttautua arkeen ilman ylenmääräistä palvontaa ja palvelua.. ;) Onneksi kotityöt on aina jaettu joten täysin heitteille en jäänyt..
Ja aviomies, joka on erinomainen isä. Ja piti mm. puolet hoitovapaista ja täydet isäkuukaudet. Silloin kun on ollut jo lapset, joita hoitaa...
Onko teillä hössöttäjillä muuten miehet pitäneet isäkuukausia ja hoitovapaita? Vai onko juttu jäänyt tirautteluihin ja masun hierontaan?
30
rakkautta, jos hieroo ja auttaa siivouksessa ja on kiinnostunut syntymättömän vauvan hyvinvoinnista.
Haluaa elää normaalisti, kun vielä voi. Enkä minä ainakaan halua oksentaessani seuraa.
Kuten sanottu, isyysloman kanssa olisin tiukka. Muuten en tajua tuota kitinää.
35
Ei lupaa hyvää tuommoinen tulevaisuudelle... Entäs sitten kun lapsi syntyy ja alkaa yövalvomiset itkuineen, äidin mielialamuutokset ym. miten mies sitten reagoi? Passittaa äidin lapsineen pois kotoa jotta saa nukuttua yöt?
Edelleen teillä on sekaisin hössötys ja miehen oma halu auttaa. Minun ei tarvitse ruikuttaa/hössöttää, mies kantaa kauppakassit muutenkin ja tajuaa että on se hänenkin osansa tehdä kotitöitä. Ja kyllä tuo aikoo pitää ne isille kuuluvat vapaat.
että mitä järkeä on valvoa turhan päiten jo ennen vauvaa? Paremminhan sitä jaksaa valvoa lapsen kanssa, kun ei ole valvonut raskausaikana!
Ja mitä järkeä on mennä seuraksi, kun joku oksentaa??
35
Tämä kyseinen aloitusviestin nainen on tosiaan ennenkin tilittänyt miehensä käytöstä. Muutenkin vaikuttavat aika epästabiileilta tyypeiltä molemmat, olen satavarma että eroon päätyvät. Eivät ole naimisissa.
/AP
Mies meni baariin, jos oli jotkut kekkerit. Minä kävin ystävien luona (en tykkää baareista). Harrastettiin, oltiin ja puuhasteltiin sitä sun tätä. Välillä mies saattoi taputtaa masua tai ihmetellä, että mikähän sieltä tulee. Ei meillä koettu mitenkään tarpeelliseksi sitä, että minua pitäisi jotenkin erityisesti kohdella. En kantanut raskaita juttuja tms. mutta muuten annettiin masun kasvaa ja ihmeteltiin sitten yhdessä uutta perheenjäsentä.
jos ei kerran ole lastakaan!
Ja paljonko niissä hankinnoissakin nyt on mietittävää? Ehtii hyvin lapsen tultuakin.
Tilanteesta tekee erikoisen se, että tämä kyseinen lapsi on pitkään toivottu ja saatu aikaan raskailla hedelmöityshoidoilla. Naisella on takana käsittääkseni useampi epäonnistunut raskaus ja aborttikin jossain vaiheessa. Muistan kun luin tämän naisen juttuja aikoinaan ja hän oli ihan riekaleina kun vauvaa ei kuulunut. Silloin ymmärsin että mieskin halusi lasta kovasti.
Ei raskaus tietenkään mikään sairaus ole tai muutenkaan edellytä jatkuvaa paapomista, mutta...
Silti odottaisin ainakin omalta mieheltäni mahdollisimman paljon tukea ja raskaudessa mukana elämistä. Ei se kuitenkaan vain minun lapseni olisi, vaan ihan yhtä lailla myös hänen. Siksi on väärin jättää nainen henkisesti yksin raskautensa kanssa, vaikka lapsi ei vielä maailmassa olisikaan. Tarkoitan sitä, että vaikka nainen lapsen kantaakin, se on yhtä lailla myös miehen, hedelmöityshetkestä alkaen.
Ei tykkää shoppailusta, joten kävin anopin/vanhempieni kanssa ostoksilla. Loppukaikoina kun olin väsynyt ja nukuin huonosti mies huolehti enemmän kuin normaalisti, piti huolta että lepään tarpeeksi ym. Oli mukana toisessa ultrassa (ekan aikaan oli työmatkalla) ja ekassa neuvolassa, se oli minusta ihan riittävä.
Tietysti huomaavainen puoliso tajuaa ottaa huomioon raskauden tuomat muutokset, mutta jos odotusaika sujuu hyvin ilman mitään ongelmia en ymmärrä miksi miehen pitäisi yhtäkkiä ruveta 9 kuukauden ajaksi joksikin tulevan äidin kokopäivähemmottelijaksi. Suurin osa ei tätä tietysti odotakkaan, mutta osa kuitenkin.
on empaattinen vaimon raskausaikana. Ja itse omistan myös huolehtivan miehen, ja olen hänestä myös onnellinen ;)