Suurperheiden kauhulista
Tehdäänpä listaa isojen perheiden huonoista puolista ja ongelmista, joihin on syytä varautua, jos suunnittelee yli nelilapsista perhettä perustaa.
Tässä alkua:
1) lapset tappelevat ja huutavat
2) rahaa ja tavaraa tarvitaan, mikään ei riitä.
3) lähimmäiset katsovat kieroon, v-levat ja huomauttelevat liian suuresta lapsimäärästä
4) lapsille ei ole kahdekeskistä aikaa kuin erikseen järjestämällä
5) yhteiset harrastukset korvautuvat yhteisillä kotitöillä, jos vanhemmat aikovat käydä vielä töissäkin. Siis tyyliin: perheemme harrastaa siivousta ja ruuanlaittoa.
Kommentit (36)
Minun mies on suuresta perheestä (ex-vl). Minä taas pienestä (3 lasta). Voidaan hyvin vertailla ison ja pienen perheen etuja ja haittoja. Kummassakin on selkeät edut ja haitat. Tuo isovanhempien puuttuminen on kuitenkin yksi haitta, jos lapsenlapsia on valtavasti (siis yli 50).
t: 45
Samahan se on sitten olla niitä lapsenlapsia vaikka 200.
En ymmärrä nyt, mitä tarkoitat. Jos ajat takaa sitä, että joku 1 lapsenlapsen mummo ei huomioi lapsenlastaan, niin varmaan täältä maailmasta sellaisiakin löytyy. Kuitenkin se on huomattavasti epätodennäköisempää kuin, jos lapsenlapsia on se 200. Jos lapsenlapsia on se 200, ei mummo PYSTY enää huomioimaan jokaista erikseen, vaikka siis haluaisikin.
Onneksi äitini ja isäni eivät ajatelleet niin.
Tarvitsee isomman talon ja auton. Hoitoa on hankala järjestää, kahdenkeskeinen aika on vähäistä (sekä vanhemmilla että vanhemmalla ja yksittäisellä lapsella), vauva- ja pikkulapsi-aika on pitkä, ruokaa saa hankkia kuorma-autollisen ja silti loppuu heti. Kotona on harvoin rauhallista. Sairauksia, valvomisia ym. enemmän.
Kun laitetaan omaisuus puoliksi, niin miten yh loytää tarpeeksi ison asunnon mikä ei ole slummi alueella, jos joutuu slummi alueelle niin ei siellä niiiin helposti lapsia enään kasvateta.
Suurperheessä yleensä se vanhin on kovin nuori kotoa pois muttaessa. 17v loppuu lapsilisät ja taloon tarvitaan tilaa ja ei siinä hälinässä voi edes läksyjä tehdä.
Ja jokainen tienatkoon omat rahat ajokorttia varten ja opiskelkoon lainaksi. Vanhemmilta ei apua heru sitten tippaakaan.
lapset joutuu hommaamaan ammatin ja elattamaan itsensä kun ei riitä kaikille rahaa elättää hautaan asti.
Kuria on pakko pitää, joten lapsirukat joutuu alistumaan sääntöihin.
Kummit meinas tosiaan loppua kesken.
Vieraita kakaroita on tupa täynnä kun kaikki haluaa meille kun meillä on niin hauskaa.
Tässä nyt ensiksi.
Meillä on 3 lasta 2 vuoden ikäeroilla ja hulinaa on jo siinäkin. Tappelevat ja huutavat koko ajan ja vanhempien yhteiset harrastukset on tosiaan vain niitä kotitöiden tekemistä.
Ei lapsien lukumäärä sinällään, mutta jos ovat yhtäaikaa pieniä, niin on se aikamoista hulinaa.
Jos lapsia on kolme ja ne tappelevat kokoajan ei se ole suoraan verrannollista siihen kun on 10 lasta, että ne sitten kans tappelis kokoajan.
Joku kertoi aikaisemmin vertailevansa meininkejä miehensä kanssa.
- vanhemmilla ei riittänyt aikaa = rakkautta kaikille lapsille
- rakkautta ja aikaa ei riittänyt ilmeisesti vanhemmilta toisillekaan, sillä he erosivat ollessani 12 v.
- aina joutui hoitamaan pienempiä sisaruksia
- aina rahasta ja joskus jopa ruoasta pulaa
- vaatteet vanhoja ryysyjä
- koulussa kiusattiin monilapsisuudesta
- vanhempiin ei ole läheisiä välejä
- emme koskaan käyneet missään eikä kukaan sukulainen kysynyt kylään (serkun häihinkin kiellettiin viemästä meitä lapsia)
Ensimmäisen lapsen tein vähän vanhempana ja kaksi tulee riittämään. Muilla sisaruksillani ei ole lapsia.
Kyllä meilläkin lapset katsovat pienempien perään ja kotitöitä riittää kyllä kaikille.
Olemme sentään pääseet yhteisille lomamatkoille ja uusia vaatteitakin ostetaan koulua varten ja kaikilla on omia harrastuksia. Ja ruokaa riittää, vaikka se kotona valmistetaankin enimmäkseen.
Mutta pääpontti on, että jos tekee paljon lapsia, niin heihin täytyisi satsata myös henkisesti. Jos lapsi tuntee olevansa vain menoerä tai taakka, niin ei kai se tee kenestäkään onnellista? Ja nykyään vanhempani nyyhkivät, kun eivät juurikaan näe ainoita lapsenlapsiaan. Jos läheistä suhdetta ei ole luotu lapsena, niin miksi väkipakolla nyt pitäisin heihin yhteyttä.
64
ja rakkautta. Eikö ole suhteita nyt aikuisena omiin vanhempiin. Olisi ihana jos olisi ollut sisaruksia edes turvana.
Samoin jos sinä et ole suurperheestä et voi tietää mitä jäät paitsi. Sisarusten välinen rakkaus on sellaista jota ei voi ostaa.