Reilu veto appivanhemmilta!

On se nyt perkele, jollei se tule hoitamaan meidän lapsia ens viikonlopuksi, että me päästään miehen kanssa joraamaan!

koskaan, pienin kun täytti kaksi eivät tulleet juhliin eivätkä onnitelleet. Me käydään kyllä heidän juhlissaan, soitellaan usein ja osoitetaan että välitetään. Mutta me ei vaan kelvata.

Olisi nääs paljon paremmin kuin nykyään.

Siis summa summarum. Appivanhemmat tosiaan lupasi alunperin hoitaa lastamme kotonaan ja tämä järjestely tosiaan vain siksi, että heille helpompaa, tiesimme, että tulee vaikeuksia, jos meille pyydämme. Tokikaan tämä ei olisi ollut lapselle kivin vaihtoehto, kun joutuu sitten meistä olemaan erossa, mutta ajattelimme helpottaa appiporukoitten tilannetta. Nyt kun erinäisistä syistä (mm. se auton hajoaminen) homma meni vaikeaksi, eivät sitten jaksa tulla meille lasta hoitamaan. Pointtini kai lähinnä on se, että en tajua, miksei toisia voi pulassa auttaa, kun kerran hoitamiseen oli jo asennoiduttu ja varauduttu. Ymmärrän, että meille matkustaminen ei ehkä ajatuksena kiehdo, mutta oikeasti tarvittaisi nyt sitä auttavaa kättä.



Ja niin kuin joku muukin kirjoitti, pyrimme tosiaan minimoimaan kaikki lapsenhoitotarpeet, koska isovanhemmat asuvat aika kaukana ja olisi kohtuutonta hoidattaa omaa lastaan muilla alituiseen. Mutta mä olen kyllä jotenkin elämässäni asennoitunut niin, että kaveria ja läheisiä ihmisiä autetaan aina, kun siihen on suinkin mahdollisuus. Ja tosiaan luulisi, että porukat haluaa omia lapsiaan auttaa, kun voivat.



Ja niin, tuo 3 v - kesäkuun alusta -ristiriita. Mä kirjoitin homman tosi epäselvästi. Siis kesäkuun alusta ollaan tosiaan asuttu tässä nykyisessä kaupungissa, johon muutettiin naapurikaupungista (50 km päästä). 3 v on se aika, joka ollaan asuttu (miehen töiden takia) muualla, kuin isovanhempien kotikaupungissa, sitä tarkoitin. Äh, siis isovanhemmat asuu kaikki Helsingissä, jossa mekin asuttiin opiskeluaikana. 3 v sitten muutettiin edelliseen kotikaupunkiin, ja nyt sitten kesäkuun alusta tähän uuteen kotikaupunkiin.

Meillä menossa rakennusprojekti ja mies pyysi isäänsä YHDEKSI päiväksi kesälomallaan kaveriksi.

Oli niin hankalan oloista ja keksittiin sen seitsemän selitystä et mies sanoi et ei tarvii tulla, enköhän mä jostain kaverin saa.

Siis ei minkäänlaista talkoohenkeä enään nykyään.

kommentiin " on eri asia hoitaa kuin viettää aikaa lapsenlapsen kanssa." Niin on, mutta appivanhempia ei tunnu kiinnostavan kumpikaan. Kuten jo jossain viestissä mainitsin, eivät he juuri koskaan meidän heillä kyläillessä esim. tee mitään lapsemme kanssa. Eivät leiki tms. Näemme tosiaan vähintään kerran kuussa ja silti meidän tyttö jotenkin vierastaa appivanhempia.



Ap

Kyse ei siis ole siitä, että kenenkään olisi pakko hoitaa toisten lapsia tai auttaa muutenkaan, mutta olisi tämä maailma paljon parempi paikka, jos jokainen jeesaisi toinen toistaan välillä.

työnantajat onko mahdotonta saada 3 päivää palkatonta lapsen hoitoa varten, nyt kun heinäkuussa koko Suomi lomailee ja töissä ei niin kiirettä.



Ja onko se edestakainen junamatka nyt sitten niin vaikeaa teidän perheelle.

Kyllä jokainen mieluummin hoitaa lasta omassa kotonaan kun toisten nurkissa. Valivalivalivali.

Vierailija:

työnantajat onko mahdotonta saada 3 päivää palkatonta lapsen hoitoa varten, nyt kun heinäkuussa koko Suomi lomailee ja töissä ei niin kiirettä.

Ja onko se edestakainen junamatka nyt sitten niin vaikeaa teidän perheelle.

Mulla ollut just 4 viikon kesäloma ja miehellä 2 vkoa palkatonta (uusi työ kun on, ei tietenkään hänellä kesälomaa olisi). Ei tosiaankaan viitsittäisi olla poissa töistä, jossei pakko. Ja kuten aiemmin kirjoitin, mua ketuttaa nyt niin paljon, että appiporukoille en lasta hoitoon vie, kun tuntuu aina olevan niin vastenmielistä. Oon sitten vaikka itse poissa töistä. Haukkukaa lapselliseksi, mutta niin vain nyt kiehuttaa.

Ap

Kunnilla on velvollisuus tarjota varahoitopaikkaa toisesta päiväkodista vaikka koko kesäksi jos vanhemmat niin vaativat, kai tiesit tämän?Meillä kaksi nuorempaa (4v ja 1v9kk) joutuivat olemaan viikon varahoidossa. Ei ollut kivaa viedä lapsia vieraaseen paikkaan (yllättävn hyvin oli viikko tosin sujunut), mutta koululaisen takia oli pakko jakaa lomia.



Meillä on kolme lasta ja isovanhemmista elossa anoppi.

Esikoista (nyt menee tokaluokalle) hoiti joskus satunnaisia päiviä kun tyttö oli 1,5-2 vee, kahta nuorempaa ei ole koskaan hoitanut. Ikää 73 v. Ikä ei ei estä matkustamista kaukomaihin mutta lapsenlapsia ei viitsi hoitaa.



Nyt ollaan oltu helisemässä kun ystävistä koostuva turvaverkko on lomaillut muualla kesä-heinäkuussa ja pienelle koululaiselle on pitänyt järkätä hoitopaikkaa. Tyttö on välilllä ollut töissä mukanakin, ei pienikokoista astmaatikko-allergikkoa voi yksin työpäivän ajaksi jättää. Turvaverkon ja sukulaisavun puuttumisen huomaa kyllä toden teolla siinä vaiheessa kun päivähoitopaikkaa ei enää ole ja toisaalta vielä ei kotona yksinkään pärjää.



Ap, ymmärrän harmituksesi mutta toisaalta myös appivanhempiesi haluttomuuden lähteä teille. Sinulla on kuitenkin verrattaen hyvä tilanne moneen muuhun nähden, joilla ei apua sukulaisilta tipu eikä lirise.

Vierailija:

Appivanhemmat lupaavat apua joka ei kelpaa, vaan lisää vaan vaaditaan.

Kyllä jokainen mieluummin hoitaa lasta omassa kotonaan kun toisten nurkissa. Valivalivalivali.

No joo, en nyt koe kauheasti mitään vaativani...

Alkuperäisjärjestelyt oli tehty appivanhempia ajatellen, mutta tässä maailmasa kun ei voi mitään ennakoida ja nyt on tilanne muuttunut ihan täysin (muunkin kuin sen auton hajoamisen osalta), niin sitten menee auttaminen liian mutkikkaaksi, sitä en vaan ymmärrä. Ei sitten tarvitse auttaa, keksitään jotain muuta.

Huoh.

Ap

itse ihmettelen sitä, miksi lapsen pappa (johon on muuten ihan hyvät välit) ei koskaan ole lapsenlapsensa kanssa, meille en odota pappan edes tulevan kun asutaan kauempana, eikä tullut kyllä juuri koskana silloinkaan kun asuttiin lähellä. Mutta jos me sitten lähdetään matkaan ja mennään sinne, hän touhaa pihalla omiaan eikä koskana keskeyta hommiaan lapsenlapsen näkemisen takia. Aikaa omiin hommiinkun olisi varmasti päivät pitkät muulloinkin, eläkeläinen kun on. Siellä sitten istutaan sisällä tai ulkona tsekseen ja ihmetellään... Pappa osoittaa kyllä puheissaan ja muuten pitävänsä lapsenlapsesta ja joskus ohimennen vähän pitää sylissä pikku hetken, muttei koskaan vietä aikaansa hänen kanssaan.



Toisia vaan ei tunnu kiinnostavan. Eikä kai sitten väkisin tarvikaan... Mutta pointtini on, että ap ei tässä minusta ole " minä minä minä" , vaan usein myös ne isovanhemmat voivat olla ihmeellisen itsekkäitä. Ja meidänkin tapauksessa tämän pappan omat vanhemmat kyllä hoitivat lapsenlapsiaan, kun ne olivat pieniä.

Mutta koska lapsi muutenkin aloitti kesäkuun alussa muuton takia uudessa päiväkodissa, emme halunneet viikoksi viedä lasta enää johonkin outoon paikkaan. Eli hän oli lähes koko kesäkuun uudessa päiväkodissa ja sitten minun kanssa lomalla nyt neljättä viikkoa. Isovanhempien kanssa sovittiin, että voivat hoitaa lasta vkon 30, kun minä menen takaisin töihin ja mieskin on töissä, ettei tytön tarvitse mennä viikoksi väliaikaishoitoon.



Ja tässäkin pieni mielenkiintoinen yksityiskohta. Kun hoidosta isovanhempien kanssa sovittiin, kysyi anoppi heti, että kuinka monta päivää heidän tarvitsee hoitaa tyttöä. Sanoin, että mun porukat tulee keskiviikkona reissusta, niin siihen tokaisi sitten, että no jos tyttö on sitten heillä ma-ke ja siirtyy ke mun porukoille, kun pääsevät kotiin. Ei siis edes ehdottanut, että kyllä tyttö voi olla heillä kaikki 5 pvä. Mun porukat taas sanoivat, että voivat ottaa tytön vaikka mukaan reissuun, jos tarvis ja ettei tartte hoitopaikkaa vaihtaa kesken viikon.

vielä varahoitoonkin kunhan soitat päivystävään päiväkotiin.

Ainakin meillä Espoossa on ollut niin, että kesähoitoa varataan aina tarvetta vähemmän ja tilaa ryhmissä on. Tämä siis ehdotuksena jos haluat muutakin kuin purkaa mielipahaasi suunnitelmien muuttumisen takia.



Meillä ovat mm. lasten sairastelut vaatineet hirvittävää sumplimista (molemmilla työ, josta ajoittain vaikea olla pois. Ei siinä kiukuttelu auta, vaan on mietittävä ratkaisuja.

37! Kuulostaa melko tutulta tuo tilanne. Eihän kenenkään ole PAKKO lastenlastensa kanssa touhuta, mutta luulisi, että kiinnostusta on. Oma äitini soittaa väh. kerran viikossa ja haluaa jutella tytön kanssa (eipä se nyt kovin antoisaa keskustelua ole 2,5 v kanssa, mutta tyttö aina ihan innoissaan selittää tekemisiään yms mummolle) ja sitten kun nähdään, pussaa ja halaa tyttöä heti ja alkaa leikkiä ja jutella jne. Näkee, kuinka sillä on ollut ikävä. Appivanhemmilla taas moikkaavat kyllä, kun mennään, kysyvät tytöltä, mitä kuuluu, mutta lopun aikaa jutellaan aikuisten juttuja ja saattavat sitten just vaikka lähteä mökille seuraavana päivänä... En vaan ymmärrä, että eikö ne tykkää lapsenlapsestaan vai mikä on? Tyttö on kovin rauhallinen ja tyytyväinen, ns. helppo lapsi, joten ei mistään kamalan kauhukakakaran inhoamissyndroomastakaan pitäisi olla kyse.

kaupungin päivähoidosta vastaavalle ja yrittää järjestää joku paikka, jos jossain olisi vapaata. Mutta toisaalta, kun jo kesäkuussa ilmotettiin, ettemme heinäkuussa tarvitse varahoitoa, voi olla, että ei onnistu. No juu, myös miehen sisko yrittää sumplia omia työvuorojaan niin, että pääsisi meille ma-ke. Toivottavasti onnistuu. Oon tosi iloinen, että hän viitsii nähdä vaivan, ei ole edes lomalla. Oli eilen puhunut vanhempiensa kanssa ja soitti sitten meille, että tarviitte kuulemma lastenhoitoapua. En tiedä, mitä anoppi oli tälle miehen siskolle puhunut, mutta sisko tarjoutui siis auttamaan. Saa nyt nähdä, onnistuuko.

Toivottavasti kumminkin hoito järjestyy.



T. 35