Toisessa ketjussa sanottiin että sossun asiakkuus periytyy. Entä tämä tilanne:

ja siitä millaset suhteet on vanhempiin.

Jos nämä kunnolliset joka käänteessä mollaavat isää ja huomaavat, miten lapsessa on " isänsä kaltaisia piirteitä" , he ikäänkuin ajavat lasta väärille teille.

Vierailija:

Jos nämä kunnolliset joka käänteessä mollaavat isää ja huomaavat, miten lapsessa on " isänsä kaltaisia piirteitä" , he ikäänkuin ajavat lasta väärille teille.

Isästä voisi ehkä puhua vähän siihen sävyyn, että harmi kun sen elämä on tuolllaista ja voi kurjuus kun se oli taas ryypännyt. Kun lapsi kasvaa, hänelle varmaan kannattaa selittää elämän tosiasioita: päihteet tuhoavat terveyden eikä isän " leppoisa" elämä oikeasti ole mitenkään mukavaa.



Uskon että lapsen pysyvä koti vaikuttaa tuossa enemmän, jos lasta ei pakoteta puolustamaan isäänsä (kuteen käy jos isää kovasti haukutaan tai yritetään estää lasta tapaamasta häntä) Toisaalta teidän ei kannata myöskään suojella isää vaan antaa hänen tehdä omat mokansa (esim. tehdä ohareita, nolata lapsi olemalla humalassa väärässä paikassa jne). Se on lapselle rankkaa on tärkeääi että hän näkee myös isän huonot puolet itse.

eli piti lukea: Se on lapselle rankkaa mutta on tärkeää...

Vaaranahan on, että esim nuoruudessaan lapset alkavat ihailla isänsä " vapaata" elämää. Minun työssäkäynti ja kotielämä saattaa alkaa tuntua tylsältä.



Täytyy kai sitten antaa lasten tehdä omat valintansa ja virheensä, luottaa siihen, että aikanaan aikuistuvat ja fiksuuntuvat. Tietysti on asetettavat tiukat rajat niin kauan, kuin ovat alaikäisiä.



Ja on keskusteltava avoimesti, mitä ajattelee isän elintavoista ja ettei se ole äidin mielestä ok.

Tottakai voi olla sitä mieltä, etteivät isän teot aina ole ihan OK, ja valvoa pitää, ettei hän pääse lasta laiminlyömään.



Mitä itse mietit? Osaatko puhua ihmisistä muulla tavalla kuin " se selkärangaton paskaääliö, nimittäin se sun isäs..."



Faktojen toteaminen ei ole mollaamista.