Miten saada mies ymmärtämään (kasvatusasiaa)?

pointtihan on tietysti, että vaikka asia esitettäisiin kohteliaan kysymyksen/ehdotuksen muodossa, lapsi tietää ettei kyse ole valinnasta. Lapsellekin saa olla kohtelias, mutta auktoriteetti pitää silti pyrkiä säilyttämään. On ihan varma, että se huuto teillä ei johdu miehesi kohteliaisuudesta, mutta jostain se tietty jothuu

Kohtelias kyllä saa olla:)

muutenkin kuin kysymyksen muodossa. Lapsen kehityksen ja ymmärryksen kannalta on paljon parempi, että hänelle esitetään kysymyksiä vain sellaisista asioista, joihin hän voi ihan oikeasti vastata myös ei. Ja sellaisia ei ole esim. hampaidenpesu ja nukkumaanmeno.

Ei aikuiseltakaan kysytä jos on vain yksi vaihtoehto. Miten saat miehesi tajuamaan? Kysy mieheltä joku kysymys johon on vain yksi vaihtoehto, en nyt keksi esimerkkiä.

Pestäänkö hampaat ensin vai menetkö ekaksi kylpyyn?

Luetaanko satu vai laitetaanko pyjama päälle?

Meillä on ihan sama tilanne ja mies ei vaan tunnu tajuavan. Hän väittää myös, että on kohteliasta kysyä noin.



Hänellä on kyllä myös vaikeuksia vastata joko-tai -kysymykseen. Jos kysyn otatko mansikkaa vai banaania, hän vastaa kyllä.



Taitaapi olla älyssä vikaa noilla miehillä... Siihen tuskin auttaa mikään.

myös meillä mies sanoo lapselle aina kysymyksen muodossa mennäänkö peseen hampaat, mennäänkö vaihtamaan vaippa jne... vaikka ei olisi vaihtoehtona kieltäytyä, vaan kyseessä ns. pakolliset hommat.



sekottaakohan se lapsen päätä?



pitäisikös minunkin ottaa asia puheeksi miehen kanssa, että olisi parempi kehoittaa lasta tekemään jotain eikä esittää asiaa kysymyksen muodossa?



enpä ookkaan tullut sen enempää asiaa miettineeksi. tyypillinen tilanne on vaipan vaihto, kun on tehnyt esim. kakat vaippaan. mies kysyy lapselta tuliko kakka, mennäänkö vaihtamaan vaippa. lapsi puistelee päätään ja sanoo ei, ei. sit kuitenkin pitää tietysti mennä ja hirveä raivari tai itku kun pitää mennä.

on suurempaa haittaa. Paitsi tietty silloin, jos se tarkoittaa sitä, että lapsi aina vastaa sen, mitä luulee vanhempien haluavan eikä sitä, miltä hänestä tuntuu oikeasti.



Mutta jos lapsi sanoo " mennäänkö nukkumaan" -tyylisiin kysymyksiin yleensä ei ja sitten kuitenkin väkisin tehdään se asia, homma ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Lapselle tulee olo, ettei hänen mielipiteillään ole väliä, että hänen haluamisiensa yli saa jyrätä ihan miten vain. Ja että vanhempi tekee sen tahallaan, kysyy ensin, muttei välitä vastauksesta.



Voihan siitäkin tulla huuto, että sanotaan vain ilman kysymistä, esim. että " nyt on uniaika" . Mutta siinä lasta ei ainakaan johdeta harhaan antamalla ensin ymmärtää, että hän voisi itse vaikuttaa asiaan.

valinnanvaraa, asioissa, jotka eivät kovin merkittäviä ole.

-Laitatko punaisen vai sinisen paidan?

Mutta ei kysytä, laitatko paidan, koska siinä ei ole valinnan mahdollisuutta.

Vierailija:

valinnanvaraa, asioissa, jotka eivät kovin merkittäviä ole.

-Laitatko punaisen vai sinisen paidan?

Mutta ei kysytä, laitatko paidan, koska siinä ei ole valinnan mahdollisuutta.

pesuihin ym.

Täytynee näyttää miehelle vaikka tämä ketju, jos siitä tajuaisi : )



11, ei lapset ole ääliöitä mutta ei pieni lapsi tajua, että hänellä ei oikeasti ole valinnan mahdollisuutta, jos se kuitenkin näennäisesti annetaan. Samoin kuin lapsi ei ymmärrä ironiaa.



t. ap

Ei lapset oikeasti ole ääliöitä.

Koska näitä retorisia kysymyksiä on muutenkin puheessa, saattaa niitä tulla käytettyä lapsenkin kanssa (3v). Ja väitän myös, että lapsi hyvin ymmärtää, onko tämä kysymys tarkoitettu oikeasti vastattavaksi:

- tulisitko kulta hampaiden pesulle?

- ei käy, mulla on kiire.

- tulehan nyt vaan, jos tulet heti, ehdit vielä lukemaan kirjaa

jne.

Itse tulee kanssa harrastettua näitä retorisia kysymyksiä. Ehkä lapsen on hyvä myös oppia tajuamaan, että on kysymyksiä ja ' kysymyksiä' .

Sinänsä hauskaa, että naiset valittavat tästä miehiänsä, vaikka kaikissa ' Miehet marsista ja naiset Venuksesta' -kirjoista saa aina sen kuvan, että miehet eivät ymmärrä automatkan ' tekisikö sinun mieli jäätelöä' -kysymyksiä.



Mutta myönnettäköön, että joskus jämptiys on hyväksi.



Mielestäni on kuitenkin hyvä oppia myös, että joskus kysymyksillä vedätetään eikä niihin ole välttämättä kuin yksi oikea vastaus.