Lue keskustelun säännöt.
Kahden miehen loukku... Vapaudunko koskaan vai onko elamani yhta valinnanvaikeutta ja murhetta. Teenko vaarin kaikkia kohtaan?
17.07.2007 |
Toinen mies on entinen avopuolisoni ja lapseni isä. Erosta aikaa noin kolmevuotta ja silti ikävöin häntä. Tiedän että hän ikävöi minua. Ja tuntuu että olemme nyt läheisempiä kuin koskaan. Nautin keskusteluista hänen kanssaan ja joka kerta halatessamme tunnen halua suudella, koskea ja tuntea hänet lähelläni. Ja tiedän että hän tuntee samoin. Huonoa hänessä on tietynlainen boohemius ja epäluotettavuus (en tarkoita pettämistä)
Nykyinen avokkini on turvallinen, komea, seksikäs. Kuitenkaan emme saa samanlaista sydäntätykyttävää keskustelua aikaiseksi. Hän on ennen kaikkea se mies jota tarvitsin myrskyisen eron jälkeen. Onko hän kuitenkaan se oikea? Hän on kuitenkin turvallinen peruskallio elämässäni.
Olen elänyt epäilyksen kanssa nyt yli puolivuotta. En halua loukata ketään kaikkein vähiten lastani. Mutta mikä on oikein ja mikä väärin? Kuka tietää?
Kommentit (3)
Ja epäluotettavuus sitä ettei hoida sovittuja hommia ja koko arki kaatuu sinulle? Jos on niin nykyinen on luultavimmin parempi vaikka ei vie niin jalkoja alta. Rentuissa on joku x-tekijä mikä vetää mut rikkoo myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska se renttu kuitenkin aina pettää sopivasti ja voidaan keskittyä sitten hänen virheisiinsä. Tai kuitenkin näihin ongelmiin, jotka tulee vastaan koko ajan. Kun arki on yhtä jännitystä, ei tarvitse miettiä malkaa omassa silmässä, voi vaikuttaa täydellisemmältä kuin on.
Nyt on kuulemma vasta voinut käydä erotunteita läpi ja on tajunnut sen että ero oli virhe. Kaikinpuolin.
Tämä asia on minulle niin vaikea. En enää saa nukuttua koska mietin, että kuinka ihanaa olisi kun lapsella olisi äiti ja isi yhdessä onnellisina.
ap