Lue keskustelun säännöt.
Kun aviomies ahdistaa :-(
17.07.2007 |
Eiiiiiiiiiiiiiiii... meille ei pitänyt käydä näin.
Rakastan miestäni kovasti mutten ole onnellinen hänen kanssaan.. eikä hän minun :-( Olemme niin erilaisia, ja siihen tarvittiin 14 vuotta huomata se.
Miten tämä tunne voi olla tämmöinen. Osa minussa haluaa kovasti jatkaa hänen kanssaan ja toinen osa minua pelkää jäädä. Tunnen että olen jotenkin velvollisuudesta hänen kanssaan.. Miten se on ylipäätään mahdollista? Mihin se palava rakkaus on kadonnut?
Miten tästä eteenpäin? Sanokaa nyt joku jotain :´-(
Kommentit (5)
Me emme naura yhdessä, me emme liiku yhdessä. Minulla on haaveita, hänellä ei... Olen opetellut puhumaan tunteistani enemmän, tuntuu että se vaan ahdistaa miestäni enemmän. Tämä on kai klisee, mutta ne erilaisuudet mihin hänessä aluksi ihastuin, on muuttuneet nyt häiritseviksi asioiksi :-(
Mikä minuun on mennyt? Yritän kovasti parantaa suhdettamme, mutta se ei tule sydämestäni vaan jostain muualta..
Taas itkettää... mitä tämä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta et voi vaatia samankaltaisuutta, et voi yrittää muuttaa miestäsi, et voi kärsiä vaieten, et voi nalkuttaa jatkuvasti asian vierestä. Kerro miltä sinusta tuntuu, kysy miltä hänestä tuntuu. Älä syytä, ne " sinä aina" ja " sinä et koskaan" ovat tuhonneet niin monta hyvää yritystä tarttua härkää sarvista.
Mitä haaveita sinulla on? Voitko toteuttaa niitä miehestä riippumatta? Mitä elämää sinulla on avioliiton ulkopuolella?
Estääkö miehesi ja sinun erilaisuus jotenkin omien pyrkimystesi ja toiveidesi toteuttamista?
Onko teillä lapsia?
Elämää ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Sinä olet sinä ja miehesi pitää hyväksyä erilaisuutenne aivan samoin kuin sinunkin. Muista, että teillä molemmilla on oikeus olla sellaisia kuin olette, vaikkakin periksi voi antaa ja joustaa monessa asiassa.
Itsellä jokseenkin sama tilanne. Olen vasta nyt tajunnut, että olemme todella erilaisia, vaikkakin myös paljon yhteistä löytyy. Tietyt peruserot, joiden olen olettanut hioutuvan ajan myötä pois, ovat säilyneet yli kummenen vuotta.
Ajattelen, että minun pitää ensin tietää kuka minä olen ja millainen, vasta sitten voin miettiä kuka mieheni ona ja miten hän eroaa minusta ja miten voimme olla ja elää yhdessä.
Mitä se palava rakkaus on jota tarvitsisit ollaksesi onnellinen? Miksi onnellisuutesi on miehestä kiinni? Millä tavalla olette erilaisia? Onko puolisoiden oltava samanlaisia? Oliko hän samanlainen kuin sinä silloin kun rakastit häntä palavasti? Vai oliko hän silloinkin erilainen kuin sinä? Mitä olette tehneet suhteenne parantamiseksi? Mitä olette tehneet heikentääksenne sitä?