*** Helmet ja uusi viikko ***

Nimittäin että tämä paha olo voisi alkaa nyt pahentumaan? Tuntuu että sitä lähemmäs tullaan sitä maagista 12.rv rajaa, olo senkun huononee kohisemalla. Olen kääynyt jopa töissä ykäämässä, ja aina heti lounaan jälkeen. Onneksi pomo ei ole paikalla...:/ eilen lähdin kesken päivää pois töistä, kun oksentelusta ei tullut loppua, ja tuhlasin jopa taksimatkaan, ja eikös kuski sitten kysynyt että onko pahakin krapula? Kun naamanväri nyt on vähän vihertävän harmaa... Teki mieli vetästä kunnolla turpiin sitä idioottia. Ystävällisesti tokaisin että juu, viidettä viikkoa krapulaa pukkaa...



Ja lisää valivaliomaanapaa: Ihme raivo-oloa ollut päällä tässä viimeset päivät, aikaisemmin olen tunnettu siitä että pinna ei ole hirveän pitkä, mutta nyt kysymys lähinnä kuuluu että mikä ihmeen pinna? Ei tarvi kun esim. kävellessä vahingossa huitaista vaikkapa voiveitsi pöydältä lattialle, niin olen valmis paitsi vääntämään veitsen tuhannen solmuun, myös heittämään saman tein koko pöydän keittiön ikkunasta pihalle. Huh, pelkään jo itseänikin... Onko muilla mitään vastaavia tunnekuohuomituisuuksia?



Nyt on pakko mennä työstämään yhtä exceliä, ai että kun inspaakin... Ulkona kaunis sää ja meikä nyhvää koneella. Sweet.



Anteeksi valitus. Ehkä kohta on jo paremmin.

Jaaha. Kesäloma on ohi (*nyyh*) mutta helpottaa oloa, et siinä joulun jälkeen alkaa sit todennäköisesti vähän pidempi loma ;-). Välillä kuvottaa vieläkin, mutta ei se enää onneksi ole jatkuvaa. Väsymys kyllä jatkuu edelleen.



Loman aikana oli ensimmäinen neuvola ja np ultra on muistaakseni 30. tätä kuuta. Neuvolassa ei ilmennyt mitään kummallista. Sydänääniä ei yritettykään kuunnella kun viikkoja silloin oli vähän reilut yhdeksän. Nyt niitä taitaa olla kohta 11. Verenpaine oli hieman koholla¿ voi johtua kyllä siitä että olen saanut painoa viimeisen vuoden aikana liikaa ja sitä myötä paineetkin on nousseet. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.



Jonkin verran ollaan asiasta jo ihmisille kerrottu. Lähimmät sukulaiset (sisarukset ja vanhemmat) ja lähimmät ystävät tietävät asiasta. Suomeksi sanottuna ne ihmiset joille voin kertoa keskenmenostakin tietävät nyt raskaudesta. Ton np-ultran jälkeen ajateltiin julkistaa asia lopullisesti. heltu: Uskomaton suhtautuminen äidilläsi¿ en ihmettele ettei tee mieli kertoa.



Maha on selvästi kasvanut. Vielä sen kuitenkin voi laittaa pelkän lihomisen piikkiin, joten töissä en ole vielä asiasta kertonut. Eilen kävin ostamassa muutaman äitiysvaatteen, mutta ajattelin vielä sinnitellä näissä farkuissa mitkä mahtuu päälle. Sellaista täällä.



Jaksamista kaikille!

Valentine: Know the feeling... Viime yönä koira saatuaan punkkikarkotteen niskaan tepusteli koko yön pitkin laminaattilattiaa liian pitkillä kynsillään ja olin haljeta raivosta... Mut ne menee onneksi ohiki jossain välissä ne kiehahdukset... Hengittelet kato sillai nenän kautta sisään ja suun kautta ulos ja hoet ainaki mielessäs, et paha ulos hyvä sisään... :D

Tai vaihtoehtoisesti raivoat mökin sekasi ja kun kuohu laantuu, alat iloisin mielin siivota (varaa tällöin siivouskaappiin puuliimaa, ruuveja, vasara ynnä muuta tarpeellista, kuten esim. siipalle sirpaleliivit armeijan ylijäämävarastosta). Mutta. Koita jaksaa olla töissä... bdbd



Vimpula: Piditkös sunnuntaina näkemästäs? Ja olikohan sulla sit mukava risteily... Toivottavasti!!!



(.) Olo on ja jatkuu... Matalat paineet tekee huonoa oloa (mkä ei yllätä) ja juu, välillä katkeaa pinna. Väsyttää (yllättikö)! Ja maha on...

Puolilta päivin pitäis suunnata kohti Turun saaristoa ja huomenna sit kotikonnuille 550km:n päähän siskolle muuttoavuksi... Mahdan olla hyödyllinen kantoapu... :P

Noh mutta. Viikon päästä viimeistään palataan taas meikäläisen napaan...



Luuk@ ++

Taitavat kaikki helmet olla niin väsyneitä, etteivät jaksa kirjoitella! Minä mukaanlukien...



täysikuu rv 9+jotain

mulla oli tuossa pari virkeetä päivää välissä ja olin jo ihan ihmeissäni että oon sentään jotain saanu aikaan ja yllättävän hyvä olo muutenkin..Toissa yönä en saanu untakaan.. Mutta todellisuus on kohdannu minut taas tänään, en oo jaksanu mitään.. Ei tämmösellä uupumuksella ole mitään rajaa, miten näin väsyny voi olla??



Huonoakin oloa on, mutta sen kans pärjää.



Tosi harmi se teidän muumimaailma reissu=( Ensi kerralla sitten paremmalla onnella.



Mulla on myös noita tunne kuohuja, välillä oon tosi hyväll tuulella, mut sitten taas oon ihan kun äkänen karhu:/ Tullee lapsillekin tiuskittua ihan turhaan ja kaikki ärsyttää.. Tuo voiveitsen solmuun vääntäminen kuulostaa niin tutulle, minun tekis mieli tehdä samoin:D



Jospa tämä tästä helpottuis, alku ei oo helppoo..



mami rv 9+0

Kahdeksan päivää oltiin reissussa, viime yönä tultiin kotiin. Asuntoautolla reissattiin ja oli kyllä NIIIIN kiva reissu, että tuntui ihan haikealta tulla kotiin, vaikka toisaalta oli tietysti kivakin päästä vähän huilimaan. Matkan aikana käytiin Korkeasaaressa, Linnanmäellä, Puuhamaassa, Kuralan kylämäessä (elävän historian kylä Turussa), Turun Seikkailupuistossa, Muumimaailmassa, Pelle Hermannin leikkipuistossa ja Suomen hienoimmaksi kehutussa maauimalassa Porissa ja lopuksi vielä Koivuniemen Herrassa (kiva kotieläinpiha) Merikarvialla. Sieltä sitten paahdettiin ajaa kotiin tänne Kainuuseen.



Raskaus on siis viime päivinä mennyt niin siinä sivussa, että pitää ihan keskittyä viikot laskemaan. Yksi raskausviikko mennyt ihan huomaamatta. Matkan aikana ei tiennyt pahoinvoinnista mitään (mitä nyt välillä asuntoautossa tuli mutkaisilla teillä paha olo, mutta olis varmaan tullut ihan ilman raskauttakin), mutta heti kun kotiin tultiin, niin on vähän jo sellaista etomista taas ollut. En ole kyllä oikein ehtinyt syömäänkään kunnolla, joten johtuu varmasti siitäkin. Np-ultraan ei ole enää kuin 5 päivää... kääk.



Huomsin vanhoja viestejä selatessani, että Annlinn oli kysynyt käynnistetyistä synnytyksistä. Mulla on kaksi käynnistetty kalvot puhkaisemalla, mutta niissähän tilanne oli siis tosi kypsä jo valmiiksi. Viimeisin käynnistettiin tipalla lääkitykseni takia rv 40+0 ja silloin tilanne oli täysin epäkypsä. Vähän pelottelivat, ettei välttämättä käynnisty vielä ekana päivänä. Jonkun verran alkoi tulla supistuksia, kun annostusta oli isonnettu. Sit välillä nekin laantui. Tippa oli muistaakseni säädetty lopulta suurimmalle annostukselle, kun yhtäkkiä kuului POKS. Kalvot siis puhkesi ja paluuta ei enää ollut. Synnytyksen kestoksi on korttiin merkitty 3 h 55 min. Aluksi mentiin ilokaasulla (on se ihmeen tehokas kyllä, ehkä nyt vasta oikein kunnolla osasin sitä käyttää, mutta kyllä naurattikin, kun olin aivan kuin huppelissa) ja sitten sain intratekaalipuudutuksen (muuten hyvä, mutta sain kauhean kutinan). Hyvä synnytys siis oli kaikin puolin, vaikka olikin käynnistetty. Ne synnytykset, joissa kalvot puhkaistiin, olivat vielä nopeampia (no tietty kun kohdunsuu oli jo monta senttiä valmiiksi auki). Toisessa niistä en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä (no ilokaasua kylläkin, mutten tainnut naukkailla sitä ihan tarpeeksi tehokkaasti), joten sen takia tuntui vähän rajulta synnytykseltä, mutta oli se niin nopeakin, joten siinä mielessä ihan hyvä oli sekin.



Jeps, mutta nyt täytyy lähteä syömään. Tähän loppuun lasken ne viikkoni eli



jazuliini rv 11+3 (ellen ihan väärässä ole)

Ja terveisia tukholman risteilylta. Reissu meni hyvin, mita nyt kuuma paiva tukholmassa pisti vasyttamaan. sunnuntaina kaytiin kotimatkalla myos Korkeasaaressa, kuten monet muutkin oli teista tehneet. Maanantaiyona yltykin sitten yska ja pieni kuume ja olenkin ollut alkuviikon saikulla. Mietiskelin, etta miten sita jaksaa huomenna toihin, kun on tullut nukuttua 9 h younet, aamupaivapaikkarit ja iltapaivapaikkarit.

Kaytiin tanaan myos np-ultrassa, kaikki oli normaalia. Kaverukset oli jo 43 ja 45 mm, turvotukset oli 1 ja 0.8. Laakari kaski mun tehda kaikki asiat mita olen suunnitellut vko 25 mennessa ja toihinkin pitaa ilmoittaa, etteivat laske sen jalkeen mitaan mun varaan. Koska sitten musta kuulemma tulee iso. Vaikka olen kaiken tuon tiennyt aikaisemmnkin, niin nyt vasta alkoi vahan hirvittamaan...

Mutta nyt taidan menna iltapaivaunille, kun kuulostaa tuo ukkonenkin taalla Tampereella vahan jyristavan.



Jouluomppu 11+0

Pitkästä aikaa täällä kirjoittelen, lomalla ollaan edelleen ja nautitaan siitä!



Kuvotus on hieman laantunut, mutta väsymystä on sitäkin enemmän ja se iskee ihan yllättäen ja on pakko päästä lepäämään. Onneksi on loma meillä kaikilla. Ekassa neuvolassa kävin ja ultra-aikaa odottelen postissa saapuvaksi. Sitten näkisi, mitä tuolla kohdussa on tapahtunut!



Minun varmaan pitäisi mennä tuonne esittelypinoon listautumaan...joten sinne siis ja jatkan sitten paremmalla ajalla kirjoittelua!



Kaikille tsemppiä näihin viikkoihin, kun väsy ja kuvotus vaivaa!



lehvä

Valentine: Samaa mietin minäkin. Nimittäin musta tuntuu kanssa että olo vaan huononee mitä enemmän on viikkoja kasassa. ?!?! Alkuraskaudessa aamupala meni alas oikein iloisesti ruisleipää ja teetä. Nyt ei aamulla monestikaan saata syödä edes leipää ja nytten viime viikolla on alkanut teekin yököttämään ja mulla sentään rv 12 rajapyykki on kahden päivän päässä!!



Raivo-oloa on täälläkin. Viime viikolla kauppahallissa yksi laitapuolen hemmo oli istua mun mansikkalaatikon päälle(ehdin juuri pelastaa mansikkani) ja viitta vaille, ettei saanut siitä hyvästi jo turpiinsa.... Huh! Kaikkea sitä noi hormonit saa aikaan....



[b]painosta[/b] Mulla paino on tullut alaspäin -300g juuri tänään neuvolassa punnittiin. Ei siis tullut syötyä riittävästi, mikään kun ei oikein maistu. Huono juttu vaan on että pissassa oli ketoaineet plussalla.



HELTU ja ANNLINN ovat saaneet äideiltään inhottavia kommentteja vauvauutisia kerrottuaan. Meilläkin mä en kanssa odota omalta äidiltäni mitään kovin positiivista kommenttia vauvauutisesta. :( Siksipä mulle ei todellakaan ole mitään kiirettä kertoa äidelleni asiasta.



[b]Jazuliinilla ja jouluompulla [/b] on ollut onnistuneet kesälomareissut! Kiva kuulla!

:)





(.) Tänään oli eka lääkärineuvola, lekuri oli tosi nopee toimissaan. Taisi suorittaa tutkimisen nopeemmin kuin minä riisuin vaatteeni...

Tutkimus oli ohi varmaan minuutissa. Kaikki ok.

Sain jättää verenpainemittarin neuvolantädille, kotimittauksissa arvot ovat olleet hyvät ja suunnittelemme hankkivamme itselle kotiin oman verenpainemittarin. Vähän on ollut apua noista kotimittauksista,tällä kertaa terkka sai jo mitattua kohtuullisen järkevät verenpainelukemat. Ehkä se valkotakkiverenpaine tästä vielä asettuuu.... ???

Paino oli laskenut tosiaan sen -300g, muuten pissa oli ok, mutta ketoaineet oli plussalla.

Sydänääniä ei vielä koitettu kuunnella joten jännitys säilyyy vielä huomiseen asti. Huomenna on iltapäivällä vihdoin np-ultra ja sitten vihdoin nähdään onko tuolla mahassa oikeasti joku elossa ja kasvamassa. Jännittää! Hui!



Jännittynyt mantelipulla

menossa viikko 8



Vasyttaa ja tanaan on tosi huono olo, aamulla en saanut syotya mitaan ja pari tuntia toihin saapumisen jalkeen tuli ylos kaikki nesteetkin.



Se lohduttaa etta maanantaina kun kavin laakarissa nain pienen sydamen sykkeen ultrassa, sen tiedon avulla jaksan kuitenkin olla onnellinen.

Reissusta palattu ja väsymys on jotain järkyttävää. Olo on huono ollut koko päivän ja tuntuu, ettei mitään saa aikaseksi. Kotityöt lisii ja esikoinenkin turhautuu kun äiti ei tee mitään kivaa enää. Hyvä, että tänään jaksoin satua lukea. Ilmeisesti reissullakin osuutta asiaan sillä nukuttua ei kyllä tullut paljoa. No, huomenna olisi lääkäri ja ultra ja sitten selviää viikot tarkalleen.



Valentine80: Täällä on samankaltaiset tunteet. Eli olo huononee :( ja muuten mies jo tuumas mulle, että mulla tosiaan on jotain hormonimyrskyjä käynnissä, että kukaan ei kyllä tällä hetkellä uskalla vastaan sanoa vaan katsoo paremmaksi vaan nyökytellä. Noo.. kyllä se tästä.. :)



Luuk@: Tykkäsin kyllä näkemästäni!! Vaikka paikat nyt siis ei mitkään parhaat olleet mutta silti. Pitkä aika oli kyllä sillä mekin mentiin jo tosi ajoissa paikalle. Mutta siis kaikinpuolin hauskaa oli ja siellä ei pahoinvointi päässyt yllätämään. Onneksi. Mitäs sä pidit? Laivalla oli muuten hauskaa ja Tallinnassa hurahti äkkiä päivä. Oli sitä kyllä aivan naatti kun hyttiin pääsin ja sielläpä sitten oli bileet järjestetty vastapäiseen hyttiin. Aamu seitsämältä ne juhlinnan sitten lopettivat.. Noo.. viime yönä kyllä tuli sitten nukuttua kuin tukki ja kertaakaan en edes vessassa käynyt!



Mutta siis tällaista tänään ja huomenna sitten lääkärin jälkeen vähän viisaampana. Voikaahan hyvin helmet!!



Vimpula

Harvinaista että oon hereillä tähän aikaan, mutta pakko kun täytyy viedä pissanäyte labraan ja käydä verikokeissa, olis pitäny tehä se jo pari viikkoo sit, mutta.....



Mulla oli jo täs yks viikko et virtaa oli ja huonosta olosta ei tietoakaan, mut oli näköjään vaan hetkellistä... taas kuvottaa pitkin päivää ja yleensä aamupala tulee aika nopeeta ulos, mut eiköhän tää tästä.



Ens viikolla olis np-ultra, jännittää!!



Me on kerrottu muutamalle tästä odotuksesta ja anopille kun oli vähän pakko, ja kuulin täs yks pv kälyltä, odottaa kans, et mitä mieltä anoppi on näistä meidän tulevista vauvoista.... Oli sanonu et " joutuu" ettimään varmaan toisen työpaikan kun eihän hänellä piisaa rahat muistaa 5 lastenlasta!!! Arghhh!!! Ajatelkaa sitä........... Ja tietää kyllä meidän taustan että esikoista odotettiin noin 7 vuotta ni olis ajatellu et olis ollu onnellinen ku kakkonen ilmoittaa tulostaan näinki nopeeta esikoisen jälkeen ja ikinä ei oo mitään pyydetty siis tavaraa ja kyllä se mummin näkeminen olis kaikkein tärkeintä, mutta kun sekin on niin harvinaista herkkua ellei me mennä mummulaan. Että tämmöstä täällä!



Olipas helpottavaa vähän purkautua. ;-)



Mutta nyt laittautumaan valmiiks et ei labra ehi mennä kii, poikakin vielä nukkuu autuaasti.



Aurinkoisia päiviä odotellen,



Kristall ja Alli tasan 12, wau =)

Ikäviä kommenteja oli taas vauvauutisten kertojille tullut. Samaa mun anoppikin toitotti että kun hänellä on kahdeksan lastenlasta niin miten hänellä oikein rahat riittää ostaa mitään lahjoja kaikille. Sitten anoppi osti jotain kristalli ötököitä joita on nyt kahdeksan kappaletta ja sanoi molempien poikien perheille että nyt ei sitten voi enempää lapsen lapsia tulla kun noita kristalliötököitäkin on vain kahdeksan eikä lisää saa mistään. Voi miten vihaksi pisti silloin vuosia takaperin kun hän sen murjaisi.



Että sukulaiset voivatkin olla rasittavia ja ilkeitä. Mulla on kampaaja tänään ajattelin tehdä oikein radikaalin muodon muutoksen kun mulla noita hiuksia lähtee koko ajan. Mulla on aina ollut pitkät hiukset mutta kaipa sitä tottuisi vaikka olisi vain sinne olkapäille yltävät. Saa nähdä mitä uskallan tehdä.



Aurinkoa Kaikille!



Annlinn

Tulin juuri töihin ja ai että kun nolottaa. Kuljen siis työmatkat bussilla, ja nyt sitten heti alkumatkasta aloin ajatella kaikkia tosi masentavia asioita, kuten että jos tämä paha olo loppuukin vasta helmikuussa, ja entä jos maanantain ultrassa onkin jotain pielessä yms. Ja eikös siinä sitten ruvennut itkettämään, ja niin sitten hanat auki koko bussimatka töihin, ei tietty yhtään nenäliinaa, nyyhkin vaan kovaan ääneen ja pyyhin kyyneleitä paidanhelmaan. Tästä lähtien tulen sitten jollain muulla bussilla töihin, tuossa vuorossa on aina samat tyypit ja nyt olen valmis menemään maanrakoon kun nolottaa niin vietävästi. Siis sitä itkua ei vaan saanut loppumaan, yritin tällaista think happy thoughts -juttuakin mutta ehei, aina vaan paheni. Sitten töihin kun tulin, menin vessaan, istuin lattialle ja annoin kyynelten tulla oikein kunnolla ja sitten alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Nyt on jo ihan normaali olo. Ihme skitso musta on tullut...:/



Ihme kommetteja olette saaneet tulevilta isovanhemmilta, kutsukaa vaan mut kylään kun mulla on ketutusolo niin sanon muutaman valitun sanan.:) Meitin äitee oli ihan onnessaan, kun tämä on eka lapsenlapsi sukuun, niin saattaa johtua siitä. Anopille en ole kertonut, kun siitä tulee sitten sota tästä kasteasiasta, kun ei olla tätä tulokasta kastamassa, ei kuuluta miehen kanssa kumpikaan kirkkoon, ja anoppi on himouskovainen, niin saattaa tulla aika kaamea sota... Mutta mietin asian vaan niin, että tämä on meidän lapsi, ei hänen. Tuolla toisessa keskustelussa kerroinkin, että anopin mielestä olen hullu saatanapalvoja, kun mieheni, eli hänen poikansa erosi kirkosta kun alkoi seurustella minun kanssa. Päätteli siitä sitten että mä olen pakottanut hänet eroamaan... Että näin lämpimät välit täällä anoppiin.:(



Tuossa juuri mietin että onpa ollut kurja sää näin heinäkuuksi, mutta täytyy myöntää että pahaa oloa kestää paremmin kun on viileämpää, kuin että olisi 30astetta ulkona...



Nyt on pää niin tyhjä tuon itkeskelyn jäljiltä että pakko mennä tekemään välillä töitä. Not. Taidan vähän aikaa pelata koneella.:D

Nyt on sitten, meidän kunnan tarjoama ainoa ultra takana päin. Täällä on siis vain yksi ultra viikolla 11, jossa todetaan onko masussa elämää.

Siellä pikkuinen köllötteli tyyväisen oloisena. Laskettuaika siirtyi päivän aikaisemmaksi, on nyt 5. helmikuuta. Luulin kyllä, että se siirtyisi myöhäisemmäksi, koska luulin tunteneeni ovulaation paljon myöhemmin, kuin mitä se on nyt sitten ollut.

Olo on välillä jo parempi, sitten tulee taas takapakkia. Makeasta tulee huono olo, vaikka sitä ensin olisi tehnyt mieli. Että, tälläistä omanapaista asiaa täältä...:)



Olsku rv 11+2

Valentine: Ihan samalla tavalla täällä, saatan raivostua silmittömästi ihan pikkuasioista, tänään esimerkiksi kun esikoinen oli vasta vajaan tunnin nukkunut ulkona alkoi sellainen pikkukoiran taukoamaton räykytys, väyväyväyväyväyväyväyväy... Ja kuulin että koiran emäntä jutteli siinä vieressä jollekin mutta ei sanallakaan käskenyt koiraa olemaan hiljaa. Tottahan toki esikoinen sitten heräsi ilman toivoakaan uudelleen nukahtamisesta. Teki mieli mennä hirttämään se koiranomistaja talutushihnaan. Sitten kun oli lapsi herännyt, niin SITTEN lähtivät lenkilleen > koira hiljeni. Kiitos vain kovasti! ÄRRINMURRIN. Vieläkin Raivostuttaa. Ja tiedän jossain järkevän itseni sopukoissa, että reaktio on ihan liian voimakas tekoon nähden.



Ja muutama päivä sitten eräänä aamuna purskahdin yhtäkkiä lohduttomaan itkuun kun lapsi ei meinannut millään nukahtaa. (oli ollut aamuyöllä muutaman tunnin hereillä ja yritin vielä unille) Lapsi toki nukahti vielä, mutta taas oli reaktio kyllä ihan liian voimakas. Hormoonimyrskyjä kenties?



Painosta: Ei mitään hajua missä, epäilen että on saattanut ehkä aavistuksen pudota, niin huonosti olen syönyt. Vaikka on nälkä, niin mitään ei tee mieli. Siinä mielessä ei haittaa, että esikoisesta jäi 7 kg (raskauden aikana paino nousi 25 kg josta onneksi laitokselle jäi jo 16 kg, pari kiloa tipahti täysimetyksen aikana), mutta toisaalta kun on muutenkin kauhea väsy, niin oikeasti loppuu voimat jos en ala kohta syömään riittävästi.



Annlinn: Leikkaa reilusti vaan! Kyllä ne siitä kasvaa. Ite teen yleensä niin, että kasvatan lapaluihin asti, sitten leikkaan ihan lyhyeksi, ja sitten alkaa taas kasvatusurakka ja taas pois. Kyllästyn helposti?



Täällä oli monet saaneet suorastaan ilkeitä kommentteja sukulaisilta.. Kertakaikkisesti sellaiset ihmiset pitäisi pistää latoon ja ovi kiinni. Eikö ne ajattele? Varsinkin hormoonimyrskyn alainen nainen vielä ottaa ehkä vitsinäkin sanotun letkauksen niin syvästi. Jos mun tai miehen äiti menis jotain tuollaista laukomaan, voisin sanoa että eipä tarvitse sitten tulla käymäänkään kun bensakin on niin kallista. No jaa.. Toivottavasti ei tule eteen.





Mrs.Marple rv 8+1

Juu hormooni pillittelya on ollut taallakin. Eilen itkin kun nain yhden mainoksen tv:ssa... oli tupakanvastainen jossa pieni tytto suri kun aiti oli niin sairas. Ja mina pillitin varmaan puoli tuntia taman jalkeen.



Tanaan tyomatkalla luin kirjaa ja kylla oli vaikeeta estaa taystulva, muutama kyynel kylla paasi karkuun. Oli pakko lopettaa lukeminen kun oli sen verran tunteellista tekstia. Normaalioloissa ei varmasti hetkauttaisi yhtaan.

Eli joudun vaihtamaan tiimiä maaliskuisten kerhoon, niin kuin vähän arvelinkin. Käyn vielä laittamassa tämän tiedon sinne esittelylistaankin, jotta en turhaan siellä seassa pyöri minä maaliskuinen :)



Mukavaa masunkasvatusaikaa kaikille!



Jellona rv 7+3 (la 3.3.08)

Myönnän, että pääosin itseaiheutettua, mutta on ollut kuulkaa tässä perheessä melkoinen viikko. Ollaan tetsattu lasten kanssa ja välillä mieskin on ollut mukana pitkin poikin kaupunkia ja ystävien mökkejä. Pakastin kolme laatikkoa mansikoita yksi aamu (heräsin kellonsoittoon ennen kuutta ja hilpaisin torille) ja sekin aamu vielä kummittelee tuplaväsymyksenä mielessä. Tänään on ensimmäinen ilta, kun ei lähdetä minnekään - luojan kiitos!



[b]Jazuliini[/b] kirjoitti lomatunnelmistaan. Viesti kiinnosti erityisesti, sillä mekin lähdetään ensi viikoksi kiertämään asuntoautolla. Puuhamaa ja Muumimaailma on jo päätetty, mutta tuo teidän lista kuulosti niin hyvältä, että ehkä me bongataan jokin muukin kohde niistä! Mitä suosittelisit eniten? Meillä siis lapset kohta 4 ja 2 vuotta eli pikkulapsikohteet houkuttelevat. Ei tarvitse välttämättä valita lisää huvipuistokohteitakaan ym., erityisesti hyvät leirintäalueet kiinnostavat.



[b]Luuk@[/b] kirjoitti verenpaineistaan. Hb:kin kuulosti tutulle, joten aika samoissa mennään. Mun neuvolakortissa on ekalta käynniltä arvot 126 ja 111/61. Saas nähdä, mihin kehittyvät. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, molemmissa mennään alaspäin, vaikka kuinka popsis persiljaa ja lakritsaa ;-).



Useat teistä ovat saaneet tosi karuja kommentteja sukulaisiltaan :(! Meillä anoppi on ollut erityisen innoissaan tästä kolmannesta. Mieheni on ainut lapsi ja heidän suku pieni, joten anopille on selvästi iso asia, kun lähisuku kasvaa kohisten. Lisäksi hän on paljon rennompi lasten kanssa, kun on saanut harjoitusta viime vuosien aikana. Omat vanhempani ovat myös tietysti mielissään, mutta äitini selvästi jännittää, koska joutuu ottaa kaikki kolme hoitoon - kahdenkin kanssa on ollut nimittäin tekemistä ;-). Mutta selvästi äitikin hykertelee uutisten kanssa, sillä siskoni saa vain kuukautta ennen minua toisen lapsensa (esikoinen on meidän kakkosen kanssa samanikäinen).



[b]Itku[/b] on ollut myös monella pinnassa. Itse olen selvästi normaalia herkempi, mutta se saattaa johtua hormonien lisäksi myös väsymyksestä. Pari viikkoa sitten kuulin puhelimessa, että ystäväni odottaa esikoistaan rankkojen lapsettomuushoitojen jälkeen ja minä onneton pillahdin leikkipuistossa itkemään. Vieressä oli joku afrikkalainen nainen huiveineen leikkimässä lapsensa kanssa ja oli tekemistä sopertaa hänelle, mistä oli oikein kyse. Hän kun selvästi pelästyi reaktiotani, kun yhtäkkiä kesken puhelun rupesin vollottamaan... :-| Mutta tosiaan on sitten kyse hyvästä tai pahasta, kyyneleet tulevat herkemmin. Jos haluaa nyyhkiä suuremmat itkut leffan ääressä, suosittelen ehdottomasti vuokraamaan Holiday-leffan ;-).



Nyt täytyy siirtyä laskujen maksuun - sateista viikon jatkoa (täällä on tihkuttanut pitkin päivää)!



t. Jogu (10+1)

Jogu:

[b]Jazuliini[/b] kirjoitti lomatunnelmistaan. Viesti kiinnosti erityisesti, sillä mekin lähdetään ensi viikoksi kiertämään asuntoautolla. Puuhamaa ja Muumimaailma on jo päätetty, mutta tuo teidän lista kuulosti niin hyvältä, että ehkä me bongataan jokin muukin kohde niistä! Mitä suosittelisit eniten? Meillä siis lapset kohta 4 ja 2 vuotta eli pikkulapsikohteet houkuttelevat. Ei tarvitse välttämättä valita lisää huvipuistokohteitakaan ym., erityisesti hyvät leirintäalueet kiinnostavat.

Meillä on lapset iältään kohta 9, 7, 6, 4 ja pienimmäinen 10 kk. Mietinpä nyt siis erityisesti tuon meidän 4-vuotiaan reaktioita niissä paikoissa, missä käytiin. Korkeasaaressa tuli tosi paljon kävelyä, varsinkin kun maitse mentiin. Tuntuu vähän, että jos eläimiä haluaa katsella, niin esim. tuo Merikarvian Koivuniemen Herra olisi pienille lapsille tosi kiva. Eihän siellä tietenkään mitään villieläimiä ole, mutta hellyttävän ihania pikku pupuja, lampaita, iloisia possuja, hevosia (poniajelua, talutusratsastusta), pari lehmää jne. Tosi kiva paikka oli ja siellä olisi mahdollisuus myös yöpyä, käydä savusaunassa jne.. Niillä on omat nettisivut, voit vaikka googlettaa.

Ja Porissa tuo Pelle Hermannin leikkipuisto oli tosi kiva paikka. Sanovat sitä Suomen hienoimmaksi ilmaiseksi leikkipuistoksi (oli tosiaan hienompi kuin esim. Seikkailupuisto Turussa). Siitäkin löytyy lisää, kun googlettaa. Enkä voi myöskään ollenkaan moittia Porin maauimalaa. Siellä on kolme isoa allasta: yksi aikuisten, yksi isompien lasten ja yksi pienempien lasten, jossa toinen pää on ihan matala ja pikku hiljaa syvenee. Kätevää käydä välillä saunassa lämmittelemässä ja sitten taas mennä uimaan. Meidän viluinen 4-vuotiaskin tarkeni uida siellä. Puuhamaassa ei tarennut muuta kuin käydä kastautumassa. Olisko sitten se tuulinen sää tehnyt, ettei siellä tarennut, kun kyllähän siellä pienemmätkin oli uimassa.

Porissa yövyttiin lähellä Yyteriä sijaitsevassa Kahden kokin mökkikylässä (entisiä? UPM:n mökkiä). Sen niminen se mielestäni oli, mutten löytänyt sitä nyt tuolta Porin matkailusivuilta. Käytiin Pelle Hermannin puistossa sijaitsevassa infossa ja sieltä saatiin tietoa mökeistä ja samalla tehtiin varaus. Mökki maksoi 50 e ja oli kyllä todella vaatimaton (meitä kun oli iso porukka liikkeellä, niin tarvittiin mökki lisäksi), mutta oli vaan ihan hauskaa yöpyä välillä tuollaisessa alkeellisessa pikku mökissä. Ja mikä hienointa, ihan mökin vieressä oli aitauksessa kolme lammasta ja toisessa aitauksessa kiltti koira. Niitäkös lapset tykkäsi hoitaa ja ruokkia lampaita heinillä. Ja päärakennuksessa sai tosi monipuolisen aamupalan (aik. 6 e, lapset 4 e). Ihan siisti ja kiva paikka. Muuten yövyttiinkin ystävieni luona Karkkilassa ja Turussa, joten ei käyty leirintäalueilla.

Linnanmäelläkin meidän 4-vuotias oli ihan innoissaan, kun sopivat laitteet löytyi. Varsinkin eläinkaruselli ja sellaiset kiskoilla kulkevat hevoset olivat kova juttu. Tytöstä kun kyse, niin tykkää etenkin noista eläinjutuista. Ystäväni oli mukanamme vajaa 2-vuotiaansa kanssa ja kun ihan vasta olivat Särkänniemessä olleet, niin totesi, että Särkänniemestä löytyy paaaljon paremmin laitteita noin pienelle. Eli heillä ei oikein ollut onnistunut reissu Linnanmäelle siinä mielessä.

Kuralan kylämäki on enemmän isommille. Isommat lapset paremmin tajuaa, mistä siellä on kysymys. Mutta se oli sillä tavalla kiva paikka, että oli antia aikuisillekin eli kiva oli käydä. Mutta kyllähän siellä leikkituvassa pystyy pienemmätkin leikkimään niillä vanhan ajan leluilla. Siellä oli tosiaan päärakennus sisustettu viimesen päälle vanhan ajan tyyliin ja piharakennuksista löytyy vanhoja työkaluja. Koulurakennukseen siellä pääsee yleensä kai vaan ryhmät, mutta meillä sattui hyvä tuuri, että päästiin sinnekin sisälle soittamaan harmoonia ja leikkimään koulua :-).

Puuhamaa on kyllä tosi monipuolinen paikka. Tuntui, että siellä on ihan liikaakin tekemistä. Me mentiin sinne vähän puolen päivän jälkeen ja tuntui, että aika loppui kesken. Kannattaa siis mennä aikalailla heti kun aukeaa. Muumimaailmassa meidän muksut tykkäsivät ihan eniten teatteriesityksistä. Halusivat katsoa ne kaikki. Ja melkein kaikki muumihahmot tuli halattua moneen kertaan. Näkyi tuo halaaminenkin olevan tosi tärkeä ohjelmanumero :-).

Tässäpä tätä tarinaa nyt tuli. Kysele vain lisääkin, jos jotain tulee mieleen :-).

jazuliini rv 11+4