¤¤¤¤_ Tammenterhot vko29 ma-ti _¤¤¤¤

täällä myös kova kuume (kuume testailla, olla raskaana, synnyttää, hoivata vastasyntynyttä jne) ;) alkoi tyyliin heti kun tyttö masusta tupsahti.. olen jo ihan täynnä tätä odottelua, että voisi ruveta yrittelemään! kuitenkin toivotaan vähintään se 1½v. ikäeroa.. onkohan rankkaakin, kun on kaksi pienellä ikerolla?? huhuu, keillä on! kertokaas hyvät ja huonot puolet!

mieskin on ihan täynnä mun mankumista, että ties vaikka jo kohta täräyttäiskin ;) ei vais, kierto niin sekaisin vielä imetyksestä, ettei ihan nuin vain onnistuisi.



meillä tyttö ei näköjään välitä helteestä. ulos taas simahti t-paita ja sukat jalassa :)

[color=darkblue]Ariellalle iso halaus ja voimia kovaan elämäntilanteeseen kuten myös Ardisialle!



Parisuhdekriisistä... Niitä tulee kaikille. Ilman pienintäkään poikkeusta ja ennemmin tai myöhemmin! Kommunikaatio on avainsana ja jo se että usklataa/pystyy myöntämään että tunteen ovat muuttuneeet ja puhumaan siitä missä mennään on kuitenkin sen merkki että toivoa on! Mun omien kokemusten perusteella ongelmia on juuri niillä jotka eivät pysty sitä myöntämään.



Lapsiperheen arki on kuluttavaa ja uuvuttavaa, kuten me täälläkin ollaan juteltu. Mun mielestä pitäisi olla laki joka estäisi eron kun talossa on alle parin vuoden ikäisiä lapsia. Siinä tilanteessa parisuhde jää enemmän tai vähemmän taka-alalle ja ehkä moni pelästyy että tätäkö se oli? Tähänkö mun elämä jäi ja ne suuret tunteet tuntuu hävinneen... Se on kriisin paikka, mut siitä voi selvitä.



Itse olen ollut yhdessä saman miehen kanssa yli 14 vuotta. Kriisejäkö? No vaikka kuinka monta! Säännöllisin väliajoin ollaan oltu kriisissä ja myös täällä melkein eroamassa kun kaksi vanhinta olivat taaperoiässä. Mies oli paljon poissa kotoa ja kun tuli kotiin hän tuntui vieraalta. Siinä tilanteessa voi helposti myös ihastua muihin jos saa tilaisuuden ja se sitten osaltaan usein pahentaa tilannetta.



Mun mielestä pitäisi lailla kieltää eroaminen kun talossa on alle 2 vuoden ikäinen lapsi, koska niin monilla on juuri siihen aikaan suurimmat parisuhdeongelmat, ne melkein kuuluvat osana siihen vauva-aikaan, ja usein kun jaksaa odotella niin kriisti kuitenkin menevät ohi.



Mitä onni on? Sitäkin voisi pohtia, ja mitä rakkaus on? Varmaa on se ettei parisuhteessa mikään säily samana 14 vuoden aikana. Olisinkohan edes ihastunut mieheeni jos nyt vasta tavattaisiin? Tai hän minuun? sitä en tiedä mutta sen tiedän että vaikka välillä arki tuntuu puuduttavalta ja parisuhde kovinkin väljähtäneeltä, niin tämä mies on se jonka kanssa haluan vanheta ja nähdä yhdessä kaikkien lastemme aikuistuvan ja itsenäistyvän. Itse olen eroperheestä ja jos vain voin, haluaisin todellakin että lastenlapset voivat tulla tänne ja löytää samaa turvaa ja hoivaa kun aikoinaan oma äiti tai isä on täällä saanut..



Kerran kysyin mieheltäni että mitäköhän yhteistä meillä on kun lapset ovat muuttaneet kun me olemme kovin erilaisia ja meillä ei edes ole yhtä samanlaista harrastusta... Epäilin ääneen että jaksetaankohahn sit edes katsella toisiamme... Mies mietti asiaa pari päivää ja sanoi sitten että hän on miettinyt että sitten niitä yhteisiä asioita vasta kerkiääkin kokeilla ja aloitella, kun on sitä aikaa, eihän nyt voi itseään toteuttaa. Jos sen tekee, sen tekee usein yksi toisen kustannuksella, ja eihän sen niin pidä olla.



Ariella ja Ardisia, älkääs ajatelko että te olette tehneet mitään väärin tai kantako syyllisyyttä siitä mitä tulee tapahtumaan, jos Ariella sinun miehesi valitsee itsenä perheen yli, ei ole mitään mitä sinä voit asialle tehdä. Ero on joskus ainut lopputulos, vaikkain valitettava. Jos niin pitkälle mennään pitää vain yrittää laitaa lapset etusijalle ja tehdä se ero niin siistiksi kuin voi. Ja muistaa (!) ettei mies lapsista eroa vaan vaimostaan. Tai ainakin niin pitäisi olla.. Elämä on liian lyhyt että eläisimme onnettomina, mutta sitä vaan yritän sanoa että usein se onnettomuus on kuitenkin vaihe josta myös selvitään jos vain uskalletaan odottaa ja antaa ajan parntaa haavojaan.



Omasta kriisitäni selvinneenä ja eron partaalla käyneenä voin sanoa ettei siinä tilanteessa voi tietää mikä on parasta, usein sen huomaa jan kanssa ja toivoa voi että on tehnyt viisaan ratkaisun.



Mun henkilökohtainen mielipide on että aina kannattaa olla yhdessä vaikkapa vain lasten takia sen aikaa kun he ovat pieniä, koska usein pelkkä äiti ja isä voivat rakastua uudelleen toisiinsa kun antaa jan kulua. En voi tuomita ketään, ja uskon että eron sattuessa lapsiperheessä se on jokaisen oma kriisin paikka ja siihen ei koskaan olla päädytty hepposin perustein. Se voi olla ainut vaihtoehto. Mutta haluan kannustaa yrittämään vaikka hampaat irvessä niin kauan kun mahdollista.



Sääli vain ettei yksin voi yrittää. Siihen tarvitaan molempia.



Ariella: Parisuhdeterapiaa suosittelen lämpimästi!



Nyt en kerkiä enempää kirjoittamaan, toivon vain teille molemmille paljon voimia rankkaan elämäntilanteeseen!



nenn

Meillä on nyt sitten tänään nukuttu aamupäivällä yhdet 35 minsan päikkärit (heilutin kokoajan vaunuja!) ja iltapäivällä toiset 30 minsan.....saas nähdä minkälainen ilta edessä, äsken oltiin taas 40 minsaa ulkona + yritin yläkertaan nukuttaa meidän sänkyyn tissille, mut ei ei niin ei!

Tää kuumuus tekee tepposiaan, ei kiva ;/



KATSKULA kiitos kysymästä, meillä menee tuo pottailu tosi hyvin, kiva kun teilläkin sujuu! Kakkaa ei oo tainnut tulla vaippaan kuukauteen ja pissakin tulee usein pottaan mikäli tarpeeksi nopsaan heräämisestä vie potalle!

Mutten oo mitenkään vauhkona siitä, käytetään siis vaippoja ihan samalla tavalla kun ennekin, ei vaan tarvii poitsun olla kakat vaipassa ja on tainnut sen itekin huomata et on kivempi olla niin ja että on helpompi vääntää se kakka sinne pottaan, meillä kun se on suht kiinteetä...;)



Mulla meni totaalisesti kännykkä nyt sit eilen hajalle, oon sen niin usein tiputtanut lattiaan et on ihan mäsänä....toimii kylläkin mutta on siis palasina (on semmoinen " nivel" malli joka aukee eli menee helposti siitä nivelestä hajalle). Mutta kultainen mieheni lupasi tänään hakea mulle uuden töiden jälkeen, eihän ilman toimivaa luuria voi olla!



On pitänyt usein tätä kysyä mutta aina unohtunut, eli kuinka isoja annoksia puuroa teidän terhot syö, aamu taikka ilta?

Ku tuntuu välillä että tuota puuroa menis niin paljon ku vaan antais, mutta rajansa kaikella....

Tainnut tulla äitiinsä tää poitsu ruokahalun suhteen...;)



Nyt menee hankalaks tää ykskätisyys, heippa taas vähäks aikaa!



Pupina & päiväuneton poitsu, mut uinuva öisin (onneks!)

Näyttää tulevan pilvinen ilta helteisen päivän päälle tännepäin. Poitsu on unosilla ja kas kas, äiti viettää laatuaikaa koneen ääressä.



Paljon täältäkin voimia Ariellalle. Toivottavasti miehes tokeentuu vauvaperheen arkeen ja löydätte yhteisen sävelen. Niin kuin monella muullakin, on myös meillä ollut kriisin poikasta pojan syntymän jälkeen. Oon oikeen itekin yllättyny, kuinka paljon poika vie tilaa omissa ajatuksissani. En olisi etukäteen voinut kuvitella kuinka paljon suhde mieheen voi muuttua ihanan pienen ukkelin myötä. Mutta itselläni on ainakin aika tuonut taas lisää voimia arkeen ja myös suhteen hoitoon.



SyöttötuoliG: Meiltä löytyy ihan tavallinen puun värinen perusmalli. Tarttis vaan hommata varmaan sellanen pienentäjä siihen, ku poju on vielä pieni siihen.



Soseista: Pääasiassa oon antanu kaupan soseita, mutta vähän oon tehny pakkaseen hedelmä/marjasoseita.



Huomasin sitte tänään, että pojalla on ensimmäinen hammas puhjennu alas :). Poika ite otti aamulla mun sormesta kiinni ja tunki suuhunsa ihan ku kertoakseen, että kokeile nyt mamma mikä siellä on :). Tietysti sitte ostin heti ihanan pienen hammasharjan kauppareissulla. Täytyy jossain vaiheessa alkaa testaileen, että mitä poika harjasta tuumaa.



Mukavaa illanjatkoa kaikille!



Pioni+poju 6kk ja 1vko

Eli poitsu nyt sitten ottaa takas nukkumattomia päikkäreitään, nukahti tissille klo:18 jälkeen ja heräs ennen klo:19, mikä oliskin ollut ihan jees mutta kun tultiin alas niin simahti mun syliin, vein ylös sänkyyn ja siellä tuhisee edelleen....

Onneks vedin itekin puolen tunnin unet niin jaksaa valvoa loppuillan!

(mikäli siis herää vielä ellei mennyt jo yöunille..?)



Pitäis kylpyynkin mennä ja iltapuurot saada masuun, muuten tulee risainen yö tissitellen....

Tosin näin kesällä voi kylpeä aamullakin, meillä kun on se neuvola klo:10 niin olis kiva viedä puhtoinen poitsu sinne mittailtavaksi!



Mieskin tuli tossa reilu puolisen tuntia sitten vasta töistä, koukkas tosin hakemassa mulle sen uuden luurin (taputapu, ihanaa!), mutta on tällä viikolla kuulemma paljon ylitöitä, kun miehen kollega (toinen vuoropäällikkö) on lomilla. Eli menee aina tohon 6-7 asti illalla enneku pääsee kotio....Nyt nukkuu tuokin sohvalla eli tupa on hiljainen :)



Onhan tää vähän huono aika poitsun vedellä unosia, varsinkaan kun ei tiedä herääkö kohta vai parin tunnin kuluttua, mutta oli toinen pieni niin väsynyt että itkua väänsi kokoajan ja sylissä halusi olla....

On niin ihana tapaus kun ottaa mua nykyään niskatukasta kiinni ja kunnolla että pysyy varmasti mamman sylissä!



Kaukas se olikaan ku sanoi just ettei saa mitään tehtyä kun istuu vaan vauvelin vieressä ja ihastelee uusia juttuja, tiedän tunteen!

Itekin monesti on vaikee nukahtaa jos poitsu on vieressä ku haluais vaan katella rauhassa nukkuvaa lasta, on se vaan niin ihanan hellyttävä näky!



Sitähän sanotaan, että on kolme asiaa jota ei koskaan väsy katselemaan: liikkuva vesi, elävä tuli ja nukkuva lapsi!



NENN oli taas kirjoitellut niin upeasti parisuhteesta, oletko koskaan harkinnut ruveta vaikka pitämään jotain palstaa jossain lehdessä apua tarvitseville? Ihan oikeesti, osaat kyllä laittaa sanasi niin oikeaan järjestykseen ja kauniisti että niitä on ilo lukea :)

En yhtään ihmettele että tulet uniini perheinesi, olet varmasti monelle esikuva elämänkokemuksesi ja lastesi takia!

Teidän valokuvistakin tuolla blogissa huokuu jo semmoista rauhallisuutta ja seesteisyyttä.



No mutta jos nyt menisin ihan aikuisten oikeesti tekemään jotain fiksua, tää päivä on mennyt pihalla poitsua nukuttaen (4 x 30-40 minsaa...) ja muuten vaan lattialla seurustellen!

Meillä on vaan se huono puoli tässä talossa, että kun ei oo tuota kodinhoitohuonetta alakerrassa vaan kuivatan ja mankeloin pyykit tällä hetkellä poitsun huoneessa (kun ei nuku siellä vaan pinnis on meidän vieressä!), niin silloin kun poitsu nukkuu niin ei voi ylhäällä tehdä mitään kun herää niin herkästi. Eikä alhaallakaan voi esim. tiskejä laitella kun ei oo ovia ylä-, ja alakerran välissä....

Joten löhöilyks menee yleensä loppuilta joko tietsikalla tai telkkarin ääressä....;)



Elikkäs öitä kaikille!



Pupina & tuhiseva pellavapää, vihdoin....;)

pupina74:

NENN oli taas kirjoitellut niin upeasti parisuhteesta, oletko koskaan harkinnut ruveta vaikka pitämään jotain palstaa jossain lehdessä apua tarvitseville? Ihan oikeesti, osaat kyllä laittaa sanasi niin oikeaan järjestykseen ja kauniisti että niitä on ilo lukea :)

En yhtään ihmettele että tulet uniini perheinesi, olet varmasti monelle esikuva elämänkokemuksesi ja lastesi takia!

Teidän valokuvistakin tuolla blogissa huokuu jo semmoista rauhallisuutta ja seesteisyyttä.

Kiitoksia kauniista sanoistasi pupina =) En ole harkinnut palstaa mutta siinäpä olisi ideaa ;) Siitä saisinkin hyvän työpaikan =) Kirjoittaminen on aina ollut intohimoni ja monet äidinkielen stipendit olen saanut (tosin en yhtäkään oikeinkirjoituksesta) aikoinani ja äidinkielen opettajien kannustuksia jatkamaan kirjoituksen uralla. Jos en olisi aloittanut äidin uralla ehkä olisin toimittaja tai jotain. Kirjojen kirjoittaminen on aina ollut haaveeni, en vain tällä hetkellä kerkiä ja enkä oikein tiedä mistä alottaisin..

Mutta aina kun saan kehuja kirjoittamisestani se lämmittää, rohkaisee ja kannustaa mua kirjoittamaan lisää ja joku päivä vielä kirjoitan sen ekan kirjan =) Sitä saako sen sit eteenpäin ei ole vakuuksia, mut saisipa vähän aikaa pitää hauskaa. En tosin ajattele itseni minäkään neuvonantajana, paljon on tullut tehtyä virheitä, mut kun luen muitten ongelmista, joskus tulee kova halu auttaa jos vain voin!

Voikaas hyvin!

nenn