Vierailut mummulaan

Minun vanhemmat taas asuvat n. sadan km päässä, joskin isäni on reissuhommissa. Äitini on lisäksi vuorotyössä.

Isääni näemme harvoin. Monta kuukautta kerkeää olla aina välissä, mutta sitten näemm yleensä enemmälti kerralla.

Äitiäni näemme välillä usein ja välillä voi olla montakin kuukautta väliä. Mutta sitten taas kun näemme, niin näemme useamman päivän putkeen.

Soittelemme kuitenkin minun vanhempieni kanssa usein, isän kanssa harvemmin, mutta äidin kanssa monta kertaa päivässä.

Miehen vanhempien kanssa soitellaan n. kerran kuukaudessa.

Näin meillä. :)

Ja kuvia lähetellään paljon. :)

Omat vanhempani asuvat 600 kilometrin päässä ja olen käynyt siellä 1 v 7 kk -ikäisen pojan kanssa noin kahden kuukauden välein. Asiaan vaikuttanee, että olen hoitovapaalla ja että lapsen kummitäti ja pari muuta lapsuudenystävääni asuvat siellä myös.... Mainittakoon, että mieheni tulee mukaan noin kaksi kertaa vuodessa, enkä häneltä sen enempää odotakaan.



Vanhempani käyvät ehkä 1-2 kertaa vuodessa meillä. Tässä elämänvaiheessa tämä järjestely sopii hyvin, mutta palattuani työelämään toivoisin, että he kävisivät enemmän meillä. Silloin minä voisin vähentää reissuja, koska mielestäni viikonloppu on liian lyhyt aika matkustaa niin kauas.



Mieheni vanhempia tapaamme kerran kuussa tai harvemmin ja melkein aina heidän luonaan. He asuvat 100 kilometrin päässä ja käyvät meillä 1-2 kertaa vuodessa.



Kreatiivi

Ratkaisu olisi se, että miehesi käy siellä lapsen kanssa kaksin tai jos on jo isompi lapsi, niin hän voisi mennä sinne muutamaksi päiväksi illman teitä.

Me käydään miehen vanhemmilla noin kahdesti vuodessa, matkaa on varmaan se 400 kilsaa. he käyvät täällä pari-kolem kertaa vuodessa, mutta yöpyvät vain harvoin meillä.

Ikää on pian 3-v ja aina kun sinne anoppilaan mennään, ollaan sitten useampi yö. Isovanhemmat sieltä käyvät myös meillä, tähän mennessä tänä vuonna ovat olleet 3 kertaa ja mies oli pääsiäisenä siellä pojan kanssa. Näkevät pitkin vuotta tasaisesti n. joka toinen kuukausi poikaamme mutta kun sekää ei riitä. Aina vierailut puolin ja toisin kestää vähintään 2 yötä, useinmiten pidempään.



Itse oikein pyysin jouluksi ja pääsiäiseksi meille mutta kun ei. En tieäd mikseivät tulleet. Tein kompromissin ja mentiin joulupäivänä sitten anoppilaan. Anoppi ei ainakaan töissä ollut mun mielestä, joten olisivat voineet tullakin meille.



Nyt kävivät kesäkuun alussa viikon olemassa meillä, mikä olikin ihan jees, koska tarvittiin lapselle hoitajaa kun aloitin työt. Ja nyt sitten tällä viikolla mennään sinne.



Mutta kun mikään ei riitä.

Meillä mun vanhemmat asuu 350km päässä.Nähdään n.3kk välein.Vanhin lapsi on ollu siellä jo 1,5-vuotiaana yksin viikon,mutta kakkonen on ollu tuon viikon siellä siskonsa kanssa vasta kun oli reilu 3-vuotta.Ei ollu aiemmin valmis jäämään.Nyt ovat 7-vuotta ja 4-vuotta ja olivat taas kesällä kaksin viikon siellä.

Meillä on myös vauva,mutta ei ole vielä uksin sitä jätetty sinne=)Vaikka lapset nähny pienestä asti aika harvoin mun vanhempia,niin silti eivät oo vierastaneet ja puhuvat mummista kovasti=)Mun äiti on lastenhoitaja,niin toimii luontevasti niiden kaa,ja luotan täysin siihen.Käydään kyllä koko perheenäkin siellä,mutta meinaa aina pinna kiristyä,kun siellä ahtaat tilat yms.niin kun meidänkin 5henkeä menee kylään,niin kaksion seinät tutisee=)

Anoppilaan on 400 km ja käydään siellä n. 3 kertaa vuodessa. He käyvät meillä noin joka toinen kuukausi. toiseen mummolaan on 200 km, siellä käydään n. 4 x vuodessa mutta äitini käy meillä lapsia leikittämässä noin kolme kertaa joka kuukausi.Minusta on aina kiva nähdä isovanhempia ja se lasten riemu isovanhemmista. Mieheni mielestä ei olisi tarpeen pitää mitään yhteyttä yhteenkään isovanhempaan, riittäisi kerran vuodessa tapaaminen, mutta hän hyväksyy nykyisen tilanteen.

Me asumme ulkomailla, samassa kaupungissa toisen mummon kanssa, ja ehkä kerran viikossa nähdään. Joskus kerran kahdessa.



Suomessa käymme noin kolme kertaa vuodessa. Kesällä ollaan mummolassa pari kuukautta ja talvella samaten. Lisäksi nähdään noin viikon verran syksyllä.



Mummo ja ukki, tai toinen heistä tulee kerran vuodessa meidän luoksemme.

...ja käydään suunnilleen vuoroin vieraissa. Lapsi on nyt vajaat 2,5 ja sama tahti ollut vauvasta lähtien.

meillä molemmat isovanhemmat asuu ihan tässä lähellä ja ongelmana on et joka hemmetin viikko pyytelevät käymään ja joka joulu/juhannus/pääsiäinen/muu tärkeä pyhä on PAKKO käydä molemmissa paikoissa vaikka nähään jo muutenki lähes joka viikko... helpompaa ois jos isovanhemmat kävis meillä ku meijän lähtee kahen pienen kaa mummolaan JOKA VIIKKO! onneks ne käykii paljon. eli puolensa sillä et isovanhemmat asuu lähellä mut on se myös rasite ku ne on niin tiiviisti meijän elämässä, välillä liiankin... lastenhoidollisesti tietysti aivan ihanaa!

tai sillä laitteella mikä on tietokoneen lähellä ja koneella istuja voi sitten livenä jutella ja vilkutella toiselle koneelle joka sitten sijaitsisi mummolassa.



Et ole mitenkään huono vaikkette mitenkään pystykään toteuttamaan mummun joka käyntitoivetta, jos he saisivat päättää niin varmasti asuisitte maksimissaan kymmenen kilometrin päässä.



Aika usein mielestäni reissaatte puolin ja toisin. Hyvä jos jaksatte, itse sanoisin kyllä jo vastaan että oli tilaisuus nähdä, miksette tulleet silloin ja silloin.

Meillä anoppi asuu n. 300 km päässä ja käydään anoppilassa 2-3 kertaa vuodessa ja viivytään yleensä 3-6 vrk kerralla. Anoppi käy meillä 2-3 kertaa vuodessa ja viipyy 2-3 vrk.

Lapsia meillä kolme, 7v. 4v. ja 9kk.



Ja aina anoppi jaksaa urputtaa kun käymme kuulemma liian harvoin. Ei kuitenkaan ole itse halukas yhtään sen useammin tulemaan meille vaikka hänen on paljon helpompi matkustaa itsekseen kuin meidän kolmen lapsen kanssa...

Ja anopin mielestä on tietysti minun syytäni kun käymme niiiiin harvoin...

Ja vielä lisäksi anopista huomaa aina selkeästi kuinka n. kolmen päivän päästä alkaa hermostua ja väsyä lasten hälinään ja touhuun, eli selvästi ei jaksaisikaan paljon enempää. Mutta itse ei tätä tietysti myönnä vaan napisee vaan liian harvoista ja liian lyhyistä vierailuista.

Mieskin on sanonut selvästi huomaavansa kuinka äitinsä hermostuu lapsiin muutaman päivän jälkeen joten ei ole vain minun kuvitelmaani.



Olenkin viime aikoina miettinyt että kuinka usein muut kauempana isovanhemmista asuvat käyvät mummolassa, ja nyt kun tätä ketjua luin huomasin että meidän vierailumäärämme tuntuu olevan aika keskivertotasoa muiden pitemmällä asuvien kanssa.



Pitäisi kai vaan osata jättää anopin napinat omaan arvoonsa ja vierailla jatkossakin juuri sen mukaan kuin meille parhaiten sopii.

Omat vanhempani asuvat n. 400 km:n päässä ja me käymme siellä lapsemme (2 v.) kanssa n. kolme kertaa vuodessa. Sen lisäksi näemme korkeintaan veljeni luona, joka asuu matkan " varrella" . Ei siis kovin usein, mutta yhteyttähän voi pitää nykyisin muutenkin. On kännykät ja web-kamerat sun muut.