Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun tyttö ei opi varmaan ikinä ajamaan pyörällä ilman appareita! On nyt 7 vuotias jo!
15.07.2007 |
On pyöräillyt apupyöräisellä 2,5v asti. Tämä kesä on keväästi asti harjoiteltu ilman appareita ajamista. Apupyörien kanssa menee hienosti, tyttö ajaa kovaa mutta appareihin tukien.
Ilman apupyöriä on ihan toivotonta! Olen arviolta 50 tuntia jo roikkunut tarakassa kiinni ja yrittänyt opettaa. Jos vähänin hellittää otetta niin pyörä välittömästä keikkaa jommalle kummalle puolella. Viritin jo haravan tarakkaan kiinni selkäni vuoksi ja vähän jos hellitän siitä otetta niin pyörä vispaa puolelta toiselle holtittomasti. Ja tämä kaikesta harjoituksesta huolimatta. Ollaan harjoiteltu myös niin että tyttö potkii maasta vauhtia: pyörä vispaa heti kun jalat on yhtä aikaa irti maasta ja kaatuu helposti.
Lapseni ei ole kehari tms mutta tämä tuntuu todella toivottomalta! Lähes kaikki muut ovat kertoneet miten " apparit vaan otettiin pois" ..
Lapselle olen sanonut että sinä opit ihan varmasti ja hienosti olet edistynyt mutta oikeasti olen sitä mieltä ettei tyttö ole edistynyt yhtään vaikka päivittäin ollaan huhtikuusta saakka harjoiteltu!
Onko muilla tämä touhu ollut yhtä onnetonta??
Minun lisäkseni tyttöä on opettanut eräs äiti jonka poika oppi jo 3v ajamaan ilman appareita ja tulos oli sama: ei mitään edistymistä. Ei myöskään kun isä opettaa.
Taas tulin kädet kipeinä 1,5 tunnin harjoittelulta ja yhtään ei edistytty. Tuntuu että alkaa jo vanne kiristään päätä.
Apupyöräisellä tyttö tosiaan ajaa kovaa ja ketterästi mutta tasapaino ei pelaa ei yhtään näköjään. Yhdellä jalalla kuitenkin hyppii ja luistelee jotenkuten jne. Pyöräily täysin toivottoman tuntuista. Alkuun lähdin optimistisesti liikkeelle tässä asiassa mutta nyt alkaa jo toivo mennä!
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän erään ihmisen, joka ei voi ajaa pyörää, koska ei pysy pystyssä, vaikka on muuten ihan " normaali" ...
Kokeiltiin tuota keväällä: tyttö kaatuu välittömästi jos apparit on sillä korkeudella että kaatumaan pääsee. Jos ovat hieman matalammalla niin pyöräilee vinosti koko ajan jompaan kumpaan apupyörään nojaten.
ap
Lopulta vasta 11-vuotiaana vain alkoi ajamaan. Siis ihan otti vaan pyörän ja ajoi.
En tunne yhtään 7-vuotiasta, joka vielä ajaisi apupyörillä.
Onko tasapainoa koskaan tutkittu, tai onko ollut muuta aihetta epäillä? Kerroit, että tyttö luistelee ' jotenkuten' , mitä tarkoitat sillä? Yleensä kouluikäiset luistelee jo hyvin jos taitoa on harjoiteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tyttö oli alkuun hyvinkin innokas harjoittelemaan kaatumisista huolimatta. Nyt on kesän mittaan välillä itkenytkin harjoitusten lomassa mutta suurimmaksi osaksi ihan positiivisin mielin harjoittelee. Mutta kun edistymistä ei vaan tapahdu.
ap
Luistelua on harjoiteltu joka vuosi 3v alkaen. Pysyy pystyssä mutta tykkää luistella niin että työntää toisella jalalla vauhtia toisen jalan ollessa koko ajan paikoillaan maassa, ei mielellään nostele jalkoja peräkkäin mutta joten kuten osaa niinkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap,n tyttö taitaa vain olla hitaampi tuossa asiassa.
Edelleen vaan harjoitusta ja vielä harjoitusta, vaikka kuinka epätoivoiselta tuntuisi. Oletteko muuten tarkistuttaneet tytön tasapainon? ettei siellä ole jokin asia vaikeuttamassa oppimista?
Vierailija:
Lapselle olen sanonut että sinä opit ihan varmasti ja hienosti olet edistynyt mutta oikeasti olen sitä mieltä ettei tyttö ole edistynyt yhtään vaikka päivittäin ollaan huhtikuusta saakka harjoiteltu!
Jos kuukausien harjoittelulla ei ole tullut mitään edistystä, on jossain jotain " vikaa" . En tarkoita vammaisuutta tai mitään pahaa, mutta tasapainoelimissä lienee jotain häikkää. Ei tarvitse olla kehari (käytit tätä sanaa) ollakseen motorisesti muita jäljessä tai motorisesti heikompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v neuvolassa oli aikoinaan sellainen yhdellä jalalla hyppimistesti jonka tyttö ensikokeilulla mokasi mutta uusintayritys onnistui niin että sai raksin ruudukkoon. Muuten ei ole taidettu testailla missään. Kävelemään oppi jo 11kk ja on ketterä kiipeilemään jne. Seisoo yhdellä jalalla ja hyppiikin nykyään niin jo ihan ketterästi.
ap
appareita kullostaa ihan hölmöltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään tunne kaikkia lapsia, enkä ole mikään varsinainen asiantuntija, mutta yleensä tuolla lailla luistelevat lapset on joko pieniä (4-5 v) tai ihan ekoja kertoja luistimilla.
Olen siis päiväkodissa työskentelevä äiti, joka käy paljon luistelemassa omien lastensa kanssa.
Täytyy mainita vielä se, että eskarilaisten ja eskariin menevien ryhmässä ei kukaan tullut apupyöräisellä pyörällä päiväkotiin viime vuoden aikana. Mutta suurin osa lapsistahan tuli päiväkotiin muuten kuin pyöräillen, joten tuo ei paljoa kerro.
Onko tyttäresi kömpelö, horjahteleeko? Kiipeileekö hän ketterästi tai mielellään?
Neuvola, tai tässä tapauksessa koulun terveydenhoitaja, voisi tutkia asiaa hieman, jos otat sinne syksymmällä yhteyden.
Vierailija:
Luistelua on harjoiteltu joka vuosi 3v alkaen. Pysyy pystyssä mutta tykkää luistella niin että työntää toisella jalalla vauhtia toisen jalan ollessa koko ajan paikoillaan maassa, ei mielellään nostele jalkoja peräkkäin mutta joten kuten osaa niinkin.ap
Saimme paikalliselta toimintaterapeutilta 10 kohdan ohjeet ilman apupyöriä pyöräilyn opetteluun.
Näistä kymmenestä kohdasta tärkein ja toimivin oli viimeinen kohta, joka meni jotenkin tähän tapaan:
" Jos pyöräily ilman apupyöriä ei onnistu joidenkin yrityskertojen jälkeen, ei lapsen motoriikka ole vielä kehityynyt tarpeeksi. Tällöin kannattaa jatkaa pyöräilyä apupyörien kanssa ja kokeilla myöhemmin uudestaan."
Siis opettamalla voi aina auttaa asiaa, mutta jos kyvyt eivät vielä ole kehittyneet tarpeeksi, ei ahkerinkaan harjoittelu tuota kuin turhautumista.
Meillä auttoi aika. Aluksi harjoiteltiin ja harjoiteltiin (tasapainoharjoituksia tehtiin myös aina ohimennen muuten kuin pyöräillessä), mutta sitten luovutettiin ja kokeiltiin aina parin kuukauden kuluttua uudelleen. Suurempaa kehitystä ei tapahtunut niinkään meidän harjoittamisen vaan tytön motorisen kypsymisen ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... kokeiltiin ensin 5-vuotiaana useampi kerta ja kun ei ottanut onnistuakseen niin pistettiin apupyörät takaisin...
... sitten 6-vuotiaana päätettiin että nyt ei apupyöriä enää pistetä ja harjoiteltiin ihan älyttömän paljon ja pikkuhiljaa lähti sujumaan. Me ostettiin semmonen talutustanko tai mikälie josta sai tukevan otteen työnteässä ja siitä sitten tuupin kun harjoiteltiin ja välillä päästin hetkeksi irti. Kyllä mekin varmaan se 50 tuntia treenattiin ennen kuin sujui. 20 min - 1 tunti kerrallaan. Mutta pikkuhiljaa: tosin hyvin hitaasti edistymistä koko ajan tapahtui. Ei joka kerta niin että olisi huomannut edistystä edelliskertaan mutta esmes 10 tuntia kun oli takana niin huomas että paremmin jo asasi kuin alkuun!
Polkekoon apupyörillä. Kyllä niistä eroon pääsee, kun aika on kypsä - ja lapsi.
Annettiin aiheen olla sitten ihan sovinnolla. Toukokuussa otettiin apparit pois ja mentiin nurmelle joka viettää vähän alaspäin. Hän sai kokeilla ja minä pidin tarakasta kiinni. Pikkuhiljaa päästin irti sanomatta mitään. Lapsen kasvot kirkastuivat, kun tajusi ajaneensa metrinkin ihan itse. Kun itseluottamus kasvoi, uskalsi seuraavana iltana ajaa on asfaltilla ( ja minä uskalsin antaa luvan) siitä seuraavana iltana lähdettiin jo 8 km pyörälenkille. Meillä lapsi oli se viimeinen mohikaani, jolla näillä kulmin oli apparit. Hankala tapaus, mutta yllättävän hyvin selvittiin silti. Mitä jos laittaisitte pyörän telakalle vähäksi aikaa? Rentoutukaa ja unohtakaa koko juttu hetkeksi. Ja kun aloitatte harjoittelun, tärkeintä olisi sanoa lapselle " sussa ei ole mitään sellaista, miksi sinä et oppisi" Tietty tsekkaa se tasapainojuttu, jos siltä tuntuu.
Ap, siis tytön tarkastus lääkärillä joka osaa ohjata oikeaan paikkaan. Olisi se hyvä katsoa onko jokin syy tuohon ongelmaan.
ja olen kai ihan normaali, tosin en liikunnallisesti lahjakas. Esim. tanssi ja aerobick jne. on vaikeita oppia, mutta jollain lailla olen aina pysynyt mukana. Pyörällä ajossa ja muussakin liikunnassa oli varmaan sekin ongelma, että olen oppinut monet muut asiat aika helpolla, ja kun liikunta heti suju, niin en ole viitsinyt harjoitellakaan. Pienenä pelkäsin kaatumista pyörällä, että sattuu.
Alue: Aihe vapaa
että sitä jotenkin pitäisi opettaa?