Miksi aina mietitään säästövinkkejä jos ei rahat riitä?

vain menojen vähentäminen onnistuu eikä tulojen lisääminen.



Pitkällällä tähtäimellä monella säästövinkkejä kaipaavalla tulot nousevatkin: opiskelija valmistuu ja menee töihin; palkka kasvaa ikälisien tai ylennysten myötä, voi kouluttautua parempi palkkaiselle alalle (tosin silloin joutuu tinkimään taas joitain vuosia.)



Siksi toisekseen esimerkiksi tälläisellä palstalla on näppärämpi kysellä säästövinkkejä kuin vinkkejä tulojen kasvattamiseen; ksoka jälkimmäisessä tarvitsisi kertoa itsestään aika paljon hyviä vinkkejä saadakseen.

2:lle

itkee tyyppejä, joilla jää tonneja käteen kuussa, mutta silti ostavat ruuat luotolla loppukuussa tms. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Ajattele, mun nettotulot kuussa 1100 euroa, vuokraan menee siitä 650 euroa. Silti olemme käyneet ulkomailla tänä vuonna sekä ostanut uuden polkupyörän lapselle jne. Olen yh.

Täällä mietitään kyllä aina ensin tulokorotuksia ennen säästömietteitä!!

Aika usein rahojen riittämättömyys johtuu ihan kulutustottumuksista; kallista ruokaa/ravintolakäyntejä, heräteostoksia, kalliita harrastuksia jne.



Itse en olisi valmis tekemään enempää töitä kuin nyt teen eikä alan vaihtokaan kiinnosta. Jos tarvisi saada enemmän rahaa käyttöön perusjuttuihin niin karsisin ravintolassa syömiset (kotona laitettavasta ruuasta en tinkisi kovin mielelläni), herätesotokset yms.

Ei sillä etteikö heräteostoksia olisi kiva joskus tehdä, MUTTA jos tekee usein pieniä ostoksia niin äkkiä summa onkin jo iso. Karsisin myös lehtitilauksista tai kirjakerhoista tmv.

josta voi sitten säästää oikeasti, ilman että tarvitsee varsinaisesti tinkiä. Mutta esim. itse en halua tinkiä ruoasta. Harrastuksia ei ole. Puhun puhelimessa harvoin. Ostan vaatteita tarpeisiin, harvoin meikkejä. Ulkomaanmatkoilla käydään kerran vuodessa, silloinkin yövytään tuttujen luona ja ostetaan halvimmat lentoliput, mitkä löydetään.



Tietysti voisin alkaa säästää vaikka siitä, mitä leipää ostan ja voisin keskittyä muutamiin perusartikkeleihin + ostaa aina alesta, säästää vaikka talouspaperin tai vessapaperin käytössä etc - mutta itselleni on ihanaa arjen ylellisyyttä, ettei tarvitse arpoa, mikä leipä olikaan edullisin.

Ostaaksesi kalliimpaa leipää ja meikkejä, joudut tekemään lisää rahaa esim. toisessa työpaikassa.

Oletteko te juuri niitä, jotka matkustatte toisten luoksen ulkomaille " lomailemaan täyshoitolaan" . Eli isäntäperhe passaa ja maksaa!

ottaa hyvin pitkä asuntolaina, maksaa opintolainaa hitaasti pois ja pitää useita luottokortteja, samalla tavalliselle käyttötilille säästäen.



Se ei oikeasti toimi - oikeastaan se ei edes ole säästämistä. Iso osa rahoista menee korkoihin.

Vierailija:

Oletteko te juuri niitä, jotka matkustatte toisten luoksen ulkomaille " lomailemaan täyshoitolaan" . Eli isäntäperhe passaa ja maksaa!

ostetaan kyllä ruokaa kulutuksen mukaan.

Samoin heidät majoitetaan Suomeen tullessa, mutta vastaavasti me tarjoamme heille ruoan, sekä kuljetamme autolla erilaisiin paikkoihin.

Joo, mulla onkin ollut kuukausitulot 1000¿, melko tasan.

Me PÄRJÄÄMME ihan hyvin, eikä välitöntä tarvetta lisätuloille ole, mutta olen vain usein kuullut nälvimistä siitä, kuinka YLELLISESTI me elämme. Koska ostamme jotain levitteitä, kastikkeita, hedelmiä, vihanneksia tai leipää. Kuulemma olemme yltiörikkaita.

Syksyllä palkkani tulee nousemaan n. 1400 euroon (käteen jäävä osuus).

usein ollaan se vikko. tutut sanoo että se on ihan ok.

välillä syödään myös ulkona ja hyvä tuliainen vieän aina mennessämme. ja myäskin ruisleipä ja suklaalevy viedään ekstrana. ja säästetään pitkä penni.

Jos kyse on akuutista kassakriisistä, niin siinä nyt auta millekään kurssille lähteä itseään kehittämään =O



Meillä miehen kanssa molemmilla vakituiset työpaikat, eikä todellakaan aiota irtisanoutua tuosta noin vain jos jostain muualta ehkä sais satasen enemmän kuussa... Mieluummin hitaasti edetään omassa työssä.



Niin ja siis me ei mitään erityisen köyhiä olla, joskus rahat näennäisesti tiukoilla, silti " hätävaraa" aina säästötilillä, joten oikeasti ei olla ikinä pakkoraossa oltu. Silti voidaan " köyhäillä" helposti pari viikkoa, jos saadaan sillä tasapainotettua tilannetta.

Jos rahat eivät riitä niin jotain on keksittävä ja silloin perhen arvomaailma on tärkeä suunnan näyttäjä. Eli halutaanko matkustaa ja käyttää levitteitä, valmiskastikkeita, hieno auto jne. Niistä tinkimällä pienemmätkin tulot riittävät, eikä välttämättä molempien vanhempien tarvitse olla töissä, eikä kummankaan ainakaan täyttä viikkoa. Jos perheen yhteinen touhuilu ja aika on tärkeää, niin silloin kulutuksen vähentäminen on hyvä ratkaisu.



Jos taas elintaso on tärkeämpää kuin aika perheen parissa ja on valmiutta laittaa molemmat perheen vanhemmat töihin, jopa täyttä päivää tekemään tai ääritilanteessa jopa kahta työtäkin, niin silloin tuo on tulojen kasvattamiseksi ok. Tai jos pitää kouluttautua lisää, niin sekin aika on pois jotain muusta.



Arvokysymyksiähän nämä, lisää liksaa on hyvin usein perheen yhteisen ajan vähentämistä ja perheen yht. ajan lisääminen on hyvin usein sama kuin tulojen vähentäminen. Kuka mistäkin sitten nauttii.

Mieheni otti toisen työpaikan, että voisin olla lasten kanssa kotona. Ei ole sen arvoista, olen kuin yksinhuoltaja. Mies kotona yhden päivän viikossa.



Elokuussa lapset menevät hoitoon, minä töihin, ja mies jättää toisen työn. Yhteinen aika on tärkeämpää. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, meillä on silloin enemmän yhteistä aikaa kun molemmat käyvät työssä.

mutta hermot olisivat kaikilla kireänä. Joutuisin natkuttamaan miehelle koko ajan, suunnittelemaan viikon ruokalistan etukäteen etc. Meidän elämän luksus on todella siinä, että voidaan valita suht normaalihintaisesta ruoasta se, mitä syödään. Ettei ole pakko juosta tarjousten perässä tai jättää aina joku tietty tuote ostamatta.



Miehen tulot ovat onneksi melko tasaisesti kasvaneet koko ajan, ja tulevat näillä näkymin nousemaan useammalla sadalla eurolla lähiaikoina. Samoin kuin työn vastuullisuus.