Lue keskustelun säännöt.
miten suhtaudutte 2-5 v lasten vikinään, marinaan ja rähjäämiseen?
14.07.2007 |
Itselläni ei tehnyt tiukkaa sietää pikkuvauvan itkua, mutta 3,5 v vinkumista en joskus meinaa kestää! Siis nimenomaan sitä känisemispuolta en kestä, varsinaiset uhmakohtaukset siedän ihan hyvin, kun ne menevät myös ohi.
Mikä on paras tapa vähentää vinkumista? Se, ettei kiinnitä siihen mitään huomiota, vai se, että kiinnittää lapseen enemmän huomiota (jolloin vinkuminen kyllä loppuu, mutta lapsi saa vinkumisestaan positiivisen palautteen), vai se, että laittaa omaan huoneeseen rauhoittumaan, vai se, että laittaaq " miettimisnurkkaan" miettimään käytöstään? Vai että laittaa jäähylle lempilelut rangaistukseksi? Toisaalta se on joskus niin rumaa käytöstä, että tekisi mieli kunnolla osoittaa lapselle, että se ei käy, toisaalta kai lapsellakin on oikeus osoittaa tunteitaan, eli ei kai vinkumisesta voi rangaista, jos lapsi varsinaisesti ei tee mitään pahaa?
Mielipiteitä?
Kommentit (9)
Meillä lähdetään siitä, että lapsen vinkunaa ja kiukkuamista ei tarvitse aikuisen sietää, ellei se ole oikeasti aiheellista. Siis jos muksu on satuttanut kätensä oven väliin, niin tietysti hän itkee ja halitaan ja lohdutellaan. Mutta jos lapsi paiskoo tavaroita ympäriinsä koska ei saa tikkaria, niin sitten hän menee jäähylle vähän miettimään käytöstään. Jos marina on vain sellaista kitikitikiti-äiti-anna-mulle-huomiota -marinaa, eikä huomion ohjaaminen muuhun toimi, saatan sanoa ihan tylysti, että lopeta vinkuminen.
Lapset ovat erilaisia ja vanhemmat ovat erilaisia. Meillä molemmilla muksuilla on aika samanlainen temperamentti kuin minulla, joten aavistan aika pitkälti sen, mitä niille voi sanoa ja mitä ei. Vieraampi tai herkempi lapsi voisi olla kauhuissaan jo tuosta tylyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä siinä vaiheessa huudan itsekin, niin kuin siitä olisi mitään apua :(
Jos on pirteällä mielellä, jaksaa känisemistä ihan eri tavalla :)
joo, eipä tähän taida mitään viisastenkiveä olla...
t:ap
Todella kyllästyttävää ja hermoja raastavaa. Ei vain auta, vaan on odotettava kunnes tämäkin vaihe on ohi kehityksessä.
Joskus vastaan asiallisesti, jättäen " kitinä äänen" huomioimatta,
joskus selitän rauhallisesti, että on ikävä kuunnella jatkuvaa kitinää eli voisitko puhua asiallisesti,
joskus alan kitisemään kuorossa (tämä ei taida olla hyvä...)
joskus jätän lähes huomioimatta - siis vastaan kysymyksiin, mutta latteasti
joskus pyydän menemään omaan huoneeseen kitisemään
joskus päivittelen, että oletko kulta väsynyt - seuraa suoraa raivoa
Periaatteessa ajattelen, että kitinä on " sallittu" tapa ilmaista tunteita, joskin rasittava ja senkin voi sanoa ääneen. Eli minusta lasta ei voi esim. rangaistuksen uhalla vaatia puhumaan " kivalla äänellä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten se käytännössä tapahtuu, mutta niin tehokkaasti sen olen omaksunut, että jos kitisevällä äänellä puhuu en kuule häntä lainkaan. :D Hassua.
Ollaan molemmat miehen kanssa sillä linjalla, että " en ymmärrä, mitä sinä sanot - puhu oikein" -tyyliin. Kun muutaman kerran toistaa " minä en ymmärrä mitä sinä haluat, puhu normaalisti" niin jo lakkaa vinkuminen ja tulee selvää suomea.
Jos vinkuna ei lakkaa, niin " jaa taidat olla väsynyt, pistetäänpä sinut päiväunille/yöunille, kun olet noin väsynyt" ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt yritän saada tuon kitisijän rauhoittumaan nukkumaan, mutta ei ole helppoa, ei.
Äiti mulla on pissahätä.
Äiti mulla on kakkahätä.
Äiti mulla on jano.
Äiti mulla on paha olo.
Äiti mulla on maha kipee.
Äiti mulla on peitto huonosti.
Äiti mulla on sitäsuntätäjavähäntuotamyös...
Mulla on kaikenlaisia keinoja käytössä ja niitä käytetään vaihdellen ja tilanteeseen sopien. Listaan niitä ja ne ei ole missään käyttämisjärjestyksessä vaan täytyy katsoa aina tilanne ja valita sen mukaan sopiva.
- nukkumaan laitto
- ulos lähtö
- lasten erottaminen erihuoneisiin (joskus laitoin toisen lapsen keittiön ikkunaan tekemään tärkeää tehtävää, hänen tuli ilmoittamaa kun ulkona käveli joku koiran kanssa. Toinen lapsi toiselle puolelle taloa katsomaan ikkunasta kun ohimenee lapsia polkupyörillä, ja toimi älyttömän hyvin, lapset rauhoittui ja hiljaista oli 15 minuuttia :)
- kiistakapulan pois otto, eli se lelu arestiin josta tuli riitaa
- pesuille laitto (suihkuun, kylpyammeeseen, hampaiden pesulle jne)
- satutuokio
- välipala
- lasten ohjelma
- veden juonti (lapset unohtaa mistä kinasivat, tai miksi kitisikään)
- palapelien teko tai muu rauhallinen leikki
Ja joskus ei voi tehdä muuta kuin kovaan ääneen että PERKELE KUN MULLA MENEE HERMOT TEIDÄN KANSSA!!! :D