2v6kk ei suostu syömään itse...

Älä syötä. Tuskin lapsesi päättää kovin pitkäksi aikaa ruveta syömättömäksi. Lahjominen jälkiruoalla tuskin auttaa. Jos ei ruokailu suju, niin " saa" lähteä pois pöydästä. Ruoasta on minun mielestäni turha tehdä isoa numeroa... ei Suomessa nälkään kuole edes uhmaiässä. Välipalat kannattaa huomioida siten, että syöminen pääosin " oikeaa" ruokaa, ettei lapsi paikkaa niillä pääaterioilla syömättömyyttä.



Meillä näillä tempuilla on ollut aina syömään oppimisesta lähtien kauniisti syövä ja muiden kanssa pöydässä viihtyvä lapsi. Voi tietenkin olla yksilöllistä, mutta kun ei ota stressiä ruoan määrästä, niin kyllä se siitä.

kyllä lapsi jossain vaiheessa haluaa taas ruveta itse syömään. Kun kerran taito hänellä on en olisi huolissani; syöttäisin enkä tekisi asiasta suurta numeroa. Joskus tietenkin voit ehdottaa jos lapsi söisikin itse. Näin hän ehkä huomaamattaan siirtyy taas omatoimiselle linjalle.



Melkein löisin vetoa että hän hoitopaikassa syö itse vaikka kotona syötettäisiinkin.

Yleensä kun vanhempia tai muuta passaajia ei ole maisemissa lapsilta löytyy monia piileviä taitoja.



Eli olen eri linjoilla edellisen vastaajan kanssa. ( :

älä vaan ala syöttää isoa lasta. kyllä se routa porsaan kotiin ajaa, eli tässä tapauksessa pistää lapsen syömään. ei lapset osaa tappaa itseään nälkään, äkkiä muistuu syömisen taito mieleen, kun et auta. Olen siis täysin eri mieltä kuin edellinen vastaaja. Hermohan siinä menee jos alkaa uhmaikäisen pillin mukaan tanssimaan!

Lapsi varmaan protestoi pitkää erossa oloaan sinusta ja kiukuttelee, varsinkin,jos isovanhemmilta sai täyttä palvelua. Se on ihan normaalia, ja menee kyllä ohi.

Oletpa reipas, kun pystyt olemaan noin kauan erossa 2-vuotiaasta. Meillä 5-vuotias on enintään 3 yötä putkeen mummolassa, ja minusta se on ehdoton maksimi: vaikka viihtyy hyvin, ikävöi kyllä jo parin yön päästä.

Toivottavasti ruokailuun löytyy ratkaisu, itse ainakin vähän aikaa syöttäisin.

Itse en ole syöttänyt omaani siitä lähtien, kun hän oli reilu 1-vuotias. Jos ei kelpaa syödä itse, niin olkoon ilman. Olisiko jonkinlaista mielenosoitusta, kun joutui niin kauan olemaan erossa äidistä?

Olen nyt yrittänyt pysyä kovana, enkä ole syötänyt lasta. (Kaavin loput lautaselta, siis ne mitä lapsi ei itse osaa)Poika syö itse, sen mitä syö.

Kaikki muu menee, paitsi puuro ei uppoa, ei millään. Ja nyt poika tuli viel kipeäksi, välillä on ollu pakko joustaa ja syöttää, että sais jotain alas.



emmakaisa: Joo poika oli isänsä ja isovanhempiensa kanssa 2vk mökillä. Eka viikko oli helppo, vain pientä ikävöintiä(olin vissiin oikeasti loman tarpeessa ja tosi väsynyt), mutta toinen viikko oli tosi hirveää riutumista, kun ikävä ihan söi mua. Ja kaiken kukkuraksi Lapsen isän(olemme eronneet) ja mummin mielestä lapsen kanssa puhelimessa puhuminen on huono idea, kuulemma ikävöi jo tarpeeksi. Loppuviikosta itkin jo ikävääni joka ilta. En kyllä ikinä enää suostu, että poika on noin kauan pois kotoa. Kamalaa!!!!



Mutta nyt poika on kotona ja kaikki on taas hyvin. Paitsi, että poju on kipeänä. Mutta kiva olla kotona oman pikku kullan kanssa.=O)



Kai tämä ruokapuolikin tästä suttaantuu...=O)



-Mimma ja Poju

Kuulosti tuo sinun ongelmasi niiin tutulta. Miehen kaksi lasta ovat joka toinen viikonloppu meillä ja nuorempi neitokainen 2v 3kk tekee tuota samaa. Sattaa istua koko ruokailun ajan syömättä mitään, reilun vuoden vanhempi velipoika kyllä syö hyvällä ruokahalulla.

Puuro aamuisin ja iltaisin varsinkin " tökkii" , mutta kelpaa kyllä jos on jäänyt edellinen ruokailu väliin. Epäilen, että äiti kotona vielä tyttöä syöttää, ainakin vanhemman lapsen mukaan. Mutta koska tyttö on jo syönyt vuoden verran itse, emme ole häntä enää syöttäneet. Ja kyllä se ruoka on alas jossain vaiheessa mennyt. Kärsivällisyyttä..

Meilläkin tyttö eron jälkeen pompottaa ja komentaa, leikkii vauvaa, loukkaantumista yms. yms..

Eiköhän se siitä itsekseen ala sujua.

Tsemppiä!

Tuon ikäisillä tulee ja menee kaikenlaisia kausia.Yleensä ne menee ohi ihan ilman " ongelmia" ajan kanssa melko nopeesti.



Niin ja Katiriinille(muistinkohan oikein?),kertoisitko tarkalleen minkä ikäinen reilu 1-v syö täysin itse????????????

Meillä kuopus pari vkoa yli 1v,eikä mun tulisi mieleenkään päästää tätä ahmattia kauhomaan itse ruokaansa,ei ainakaan meidän keittiössä:). Tämä tapaus mielestäni vielä osaa ikäisekseen hyvin lusikan käytön,mutta että söisi aivan itse....ei tulisi kuuloonkaan...

mimma81:

Hän osa syödä hyvin itse. Hän oli 2viikkoa mökillä isovanhempien kanssa ja annoin neuvoksi, että lasta ei saa syöttää ja että hän ei saa juoksuttaa ja komennella muita. Ja kun poika tuli kotiin, ei suostu ollenkaan syömään itse.(ennen mökkireissua sujui huomattavasti paremmin)

Mitä tehdä???

-Mimma ja poju

Noudata omaa neuvoasi ja pysy tiukkana. Älä syötä lasta. Hän ei saa juoksuttaa eikä komennella sinuakaan. Kyllä nälkä ennen pitkää tulee ja aivan varmasti poika syö vielä itse jos ei kukaan syötä. Tsemppiä!

Varmasti joku vaihe vaan ja jostain syystä ei nyt halua syödä itse.



Mä ainakin ennemmin joskus syötän 2-vuotiasta kuin annan hänen lähteä syömättä ja kuuntelen sitä kiukkua loppupäivän.Ei siinä mitään kauheaa vahinkoa tapahdu jos lastaan syöttää :)

nälkä ei ikävä kyllä " aja" lasta syömään ainakaan kaikissa tapauksissa.



Toisekseen, en ihan oikeesti voi käsittää mitä ihmeen pahaa siinä syöttämisessä on. Kaksi lasta olen jo aikuiseksi kasvattanut,( kuopus on 3-v ), kyllä aloittaa sen syömisen kun aloittavat - ei ole juuri rippikoululeirillä tarvinnut isompiakaan syöttämässä käydä... Mulle on ihan sama syötänkö (huonosyömäistä) lastani vai enkö, kyllä viimeistään kouluiässä kavereiden kanssa alkaa itse syömään. Mielestäni elämässä on niin paljon muitakin riidanaiheita tarjolla että tällaisesta en rupeaisi numeroa tekemään vaan olisin iloinen jos ruokaa menee ja ruokailuhetket toimivat hyvällä mielellä. Sitäpaitsi se syöttäminenkin voi olla tietynlaista hellimistä. Olkoon lapsi välillä vähän " vauvempi" , kun toisissa asioissa tsemppaa varmaan kovastikin.