Uusperheessä elävät: oletteko mustasukkaisia miehen omille lapsille? Vai pystyttekö kohtelemaan heitä ku omianne?

Olen ehkä enemmän mustis omien lapsieni puolesta, koska äijän mukulat pääsee helpommalla.

Eritoten kun ne sai täällä meillä tehdä kaikkea mitä mun lapset ei saanu. Isänsä antoi heille kaiken periksi ja näytti selvästi kuinka paljon parempia ne lapset on kun mun. Tässä nykyisessä uusperhekuviossa mulla ei ole vaikeuksia suhtautua miehen lapsiin, en tiedä johtuneeko siitäkin että olen joutunut miestä tukemaan huoltajuus/tapaamisriidan aikana ja tiedän mitä ne lapset miehelle merkitsee ja nyt tässä talossa on samat säännöt jokaiselle lapselle.

Vierailija:

Olen ehkä enemmän mustis omien lapsieni puolesta, koska äijän mukulat pääsee helpommalla.

Tajusin jo seurustelun alussa, että lapsi tulee kaupan päälle ja tilanteeseen on totuttava. Kun opettelin tuntemaan pienen tytön paremmin, huomasin että hän on aivan ihana persoona. Ajattelen tyttöä nykyään jo lähes omanani ja minulla on ikävä häntä aina kun hän on äitinsä luona.

Olen tosiaan saanut kokea sen luissani kuinka äitipuoleni on ollut mustasukkainen isäni ja minun suhteesta. Isäni on kasvattanut minut ihan vauvasta yksin ja äitipuoli tuli kuvioihin kun olin 6v. Sain siskopuolen kun olin kymmenen ja sen jälkeen alkoi eriarvoisuus.

Tänä päivänä kun olen 34v isäni on ottanut minuun ja perheeseeni (3 lasta ja mies) etäisyyttä koska tahtoo pitää rauhan omassa talossaan... Tuntuu tosi kurjalta.

Edellinen

Mies on antanut luvan komentaa, mutta mielestäni miehen kuuluisi tukea minua niissä tilanteissa mitkä vaativat komennusta eikä vaan kuunnella ja katsella vierestä. Pitäisi puhua miehen kanssa vielä siitä, missä menee raja määräämisen suhteen.. Siis että saanko esimerkiksi toteuttaa jotain rangaistusmuotoja, jos ei käsky mene muuten perille..

Ja kun tuoreessa suhteessa vasta eletään, niin on siinä jonkinlainen kynnys ruveta komentelemaan, koska lapset tottuneet vapaampaan kasvatukseen...

ap

Oletko yrittänut myös tutustua heihin ja luoda hyvää suhdetta lapsiin vai onko aika mennyt pohtiessa ja arvostellessa huonoa kasvatusta sieltä täydellisen kasvattajan korokkeelta?

Kyllä lapsille pitää heti osoittaa, että uusi aikuinen on turvallinen auktoriteetti.



Siis tietysti järjen rajoissa, jos isompia rangaistuksia on tulossa, eiköhän silloin keskustella ensin sen bio-vanhemman kanssa.



Meillä ainakin isäpuoli otti heti oikeudekseen vahtia sääntöjen noudattamista. Ja se toimi hyvin. Vasta myöhemmin hän sitten rupesi ehdottamaan opmia sääntöjä, jolloin alettiin tehdä kompromissejä kasvatustapojen suhteen.

Kyselevät isältään että koska muutan heille ja mennäänkö me naimisiin jne. Sen takia onkin vaikeeta ruveta pitämään jöötä heille. Vaikka tiedän, että jos ei pidetä jöötä, niin se on vielä huonompi juttu. Vastuutonta ja välinpitämätöntä. Ei lapset saisi aikuisten silmille pomppia.

Vierailija:

Kyllä lapsille pitää heti osoittaa, että uusi aikuinen on turvallinen auktoriteetti.

Siis tietysti järjen rajoissa, jos isompia rangaistuksia on tulossa, eiköhän silloin keskustella ensin sen bio-vanhemman kanssa.

Meillä ainakin isäpuoli otti heti oikeudekseen vahtia sääntöjen noudattamista. Ja se toimi hyvin. Vasta myöhemmin hän sitten rupesi ehdottamaan opmia sääntöjä, jolloin alettiin tehdä kompromissejä kasvatustapojen suhteen.

Ja meistä kasvanut ihan kunnon kansalaisia. Onneks oli rajat!

-ap

Mikä sun mielestä isäpuolen pitäisi olla? huomaamaton nyhverö nurkassa joka ei ota vastuuta, vaan kysyy äidiltä saako lapset mennä kaverilleen tms..?



Meillä isäpuoli on alusta asti ollut aikuinen, joka kävelee lapsen kanssa naapuriin pyytämään omenavarkautta anteeksi, auttaa läksyissä, ja ärähtää kun juostaan sakset kädessä olkkarissa.



En ole ikinä tajunnut että lapsi kärsii siitä..??!!



t. 14

Minä olisin valmis ottamaan mieheni lapsen perheenjäseneksi, mutta isän mielestä poika tulee vaan kylään ja on vieras

ainuttakaan äitipuolta tai isäpuolta.

Sehän on täysin luonnotonta joutua yhtäkkiä asumaan aivan ventovieraan ihmisen kanssa kun haluaisi olla vain äidin ja isän kanssa...

miehellä on iso osa elämää ja rakkautta, joka on suunnattu jonnekin muualle kuin (naisen) omaan napaan tai yhteisiin lapsiin.

Jos lapset olisivat mun omia, halaisin ja pussaisin vaikka vastustelisivatkin vähän. Tarkistaisin ovatko kynnet leikatut. Pesisin tukkaa ja silittäisin päätä. Veisin kouluun ja osallistuisin vanhempainiltaan. Olisin kasvatusvastuussa, päättäisin rajat ja syyttäisin itseäni, jos menisi pieleen. Olisin vanhempi. Olisin ollut mukana alusta lähtien.



Mutta lapset eivät varmasti halua, että tulen " iholle" ilman lupaa. Saavat kyllä tulla syliin, mutta tekevät aloitteen itse. Lasten vanhemmat hoitavat kaikki kasvatusasiat, hygieniajutut ja yhteydet kouluun. Luovin lasten kanssa vanhempien määrittämien rajojen mukaan.



Lasten äiti aina varoittelee minusta, että ei saa pahaan äitipuoleen luottaa. Lapset kyllä tottelevat äitiä.



Miten miehen lapsia oikein edes voisi kohdella " kuin omiaan" , kun eihän se suhde ole millään lailla lähtökohdiltaankaan samanlainen kuin oman tai kasvattilapsenkaan kanssa.



Mustasukkainen? Joskus kyllä. Varsinkin silloin, kun tuntuu että mies ei kyllä minulle mitään spesiaalia koskaan järjestäisi (= esim. siivoaisi minun tuloani varten), mutta jaksaa nalkuttaa, jos en ole siivonnut tarpeeksi ennen lasten tuloa.

Meillä puhuttiin kasvatuksen " isommat linjat" selviksi jo ennenkuin tapasimme toistemme lapset, ja eteen tulevat asiat puhutaan ja sovitaan miehen kanssa sitä mukaa kun niitä tulee.



Pidän mieheni tyttärestä. Nytkin ollaan kahdestaan, kun omat lapseni ovat isällään, ja mieheni joutui yllättäen lähtemään pariksi tunniksi töihin.

Vietetään tyttöjen kesken aikaa :)



Pelkään kuitenkin kokoajan, että lapset itse kokevat olevansa eri asemassa toisiinsa nähden, ja puhutaankin siitä lasten kanssa silloin tällöin.

Ihan yhtä normaalia kuin se, että miehen lapsi yrittää omia isäänsä kokonaan itselleen. Meillä uusperheen alkuhankaluudet hoidettiin perhekokouksilla, joihin kaikki osallistuivat ja kaikilla oli puhevalta, ketään ei saanut keskeyttää. Perhekokouksissa luotiin meidän perheen omat säännöt joita toistettiin ja joista keskusteltiin kokouksissa niin kauan että menivät perille. Lapsi ja isä viettävät tietysti aikaa kahdestaankin, mutta enimmäkseen ollaan porukalla. Niin, ja jopa isä ja äitipuolikin voivat tehdä jotain kahdestaan ja silloin lapsilla on hoitaja.