Millaisia kokemuksia on luokkakokouksista? oliko ihan kamalaa? Kehuivatko kaikki kilpaa itseaan? Vai oliko aidosti kiva nahda pitkasta aikaa?

Eipä siinä oikein mitään ihmeellistä ollut, aika samanlaisia oli ihmiset ja suunnilleen samassa elämäntilanteessa (armeija, opiskelu), ryhmäytyminen tapahtui heti. Mielenkiintoisempaa olisi tavata esim. 30-vuotiaana, mutta enpä tiedä menisinkö sittenkään.

rentoa kännäilyä, vanhojen muistelua, uusia kuulumisia jne. mahtava tunnelma! eikä vanhoista asetelmista tietoakaan, luokan pahin nörtti-poika olikin yllättäen komea pukumies, pahin häirikkö-tyttö asiallinen ja hauska aikuinen.



no jotakin asetelmaa ehkä oli jäljellä, harrastin yhden illan seksiä saman pojan kanssa kuin 12v aikaisemmin, ja se oli edelleen tosi hyvä sängyssä :D

Akateemiset löytävät monesti parhaita kavereitaan vasta yliopistosta, joten tuntuu että duunarit ovat enemmän innoissaan vanhojen peruskoulukavereidensa näkemisestä.

Näyttää olevan vuosia vanha ketju, mutta jaan kokemukseni.

Tavattiin viime kesänä silloisen abiryhmän kanssa. Meillä oli aivan ihana ryhmä lukiossa. Ei tullut edes mikään tasavuosi nyt, mutta haluttiin tavata. Kaikkiin saatiin yhteys, mutta ihan kaikki ei pääseet tulemaan vaikka järejestely alotettiinki ajoissa.

Oli aivan ihana nähdä. Meillä oli kiva päivä ja ilta. Muisteltiin vanhoja ja kerottiin nykyisestä elämästämme. Ilta jatkui ihan pilkkuun asti ja uutta tapaamista suuniteltiin jo muutaman vuoden päähän. Toiveena että nyt ne muutkin pääsisivät mukaan.

Aina on ollut kiva tavata vanhoja koulukavereita. Keskikoululuokan kanssa on tapailtu suhteellisen tiheään ja nyt on jopa päätetty tihentää väliä entisestään. Lukioluokan kanssa on tavattu vain kahdesti, mikä on aika harmillista. Pääkaupunkiseudulle asettuneet tapailevat ilmeisesti epävirallisissa merkeissä aina silloin tällöin, mutta me muualle maahan asettuneet emme tapaa toisiamme.

Kokouksissa ei kukaan ole koskaan pröystäillyt menestyksellään eikä kehunut itseään, vaan kaikki ovat kertoilleet, mitä sitten viime tapaamisen on sattunut. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että useimmat alkavat olla eläkkeellä. Hyvällä olemme myös muistaneet kouluamme, joka antoi meille hyvät eväät elämää varten.

Me emme muuten ole koskaan viettäneet mitään kännäilyiltoja, vaan olemme kokoontuneet päiväsaikaan, syöneet hyvin, juoneet lasin pari viiniä, kuka on halunnut, kahvitelleet ja jutelleet. Siinä se iltapäivä sujuukin. Illaksi monet lähtevät jo kotimatkalle, kun ei enää välttämättä ole tukikohtaa entisellä kotipaikalla.

En mennyt, ei kiinnostanut pätkääkään.

Olikin itse asiassa ihan tosi kivaa, parisen vuotta jo aikaa. Suunniteltiin uusintaakin, saas nähdä tuleeko!

Kun ovat muuttaneet pitkin maailmaa.

Tosi hirveetä. Olin se koulukiusattu, joka on onnistunut rakentamaan uran siinä missä kiusaajat ovat ruvenneet kaupan kassoiksi ja rekkakuskeiksi. Kuitenkin luokkakokouksessa kaikki nykyinen tuntui katoavan ja asetelmat olivat samat kuin koulussa. Eräs taksikuski pilkkasi minua jostain kouluaikaisista mokista, enkä osannut suhtautua siihen päivääkään kypsemmin kuin tapahtuma-aikana peruskoulussa.



Huh, oli tosi kamalaa.

Ihan samat havainnot, meillä tosin luokkakokous oli heti parin vuoden päässä ylioppilaskirjoituksista. Kamalaa oli taas solahtaa ryhmään omalle paikalleen ylikiltiksi nynnerötytöksi, kun yliopistolla oli tottunut kuulumaan täysillä porukkaan ja olemaan menevämmästä päästä.

Tosin meilläkin oli selkeästi havaittavissa " ryhmäytyminen" . Eli useimmat olivat vanhojen kavereiden kanssa omissa kuppikunnissaan. Meillä tosin oli iso luookkakokous, koska kaikki neljä yläasteen rinnakkaisluokkaa kokoontuivat samaan paikkaan samaan aikaan. Eli noin 80 ihmistä. Meillä oli 6 vuotta aikaa peruskoulun päättymisestä.

Kaikki ryhmäytymiset ja asetelmat ennallaan 15 vuoden jälkeen. Hieman ärsyttävistä oli tullut sietämättömiä, vihamielisistä katkeria, puheliaista rasittavia ja mukavista entistä mukavampia.



Jos on ollut kiva kouluaikana ja hyviä kavereita, viihtyy vamasti. Minä viihdyin toisen koulun luokkakokouksessa hyvin, toiseen meneminen kaduttaa.

Nolottaa vaa ku kännisä isketin luokkakaveria johon ala-asteella olin lätkässä..

Olin ylä-asteella ujo, syrjitty ja epäsosiaalinen. Huonoja muistoja niistä ajoista on paljon.

Olisi ollut kiva nähdä samat tyypit nyt yli 15 vuoden jälkeen kun olen saanut itseluottamusta ja muutenkin olen huomannut vanhemmiten( 32 silti vasta=) että sekä naiset että miehet pitävät minusta.

Itseluottamukseni oli siis aivan nollassa silloin.

Olin koulussa se hiljaisimmasta päästä, joka ei osannut silloin pitää puoliaan. Nykyään kyllä osaisin, mutta jos samat ihmiset ottaisivat vanhat ryhmänsä, niin siinähän joutuisi taas putoamaan sinne vain niiden hissukoiden porukkaan.

Vierailija:

Nolottaa vaa ku kännisä isketin luokkakaveria johon ala-asteella olin lätkässä..

toiseen olin itsekin ihastunut silloin, harmi vaan kun kumpikaan ei uskaltanut tehdä aloitetta :(

noita rakaudentunnustuksia lukuunottamatta yläasteen luokkakokous oli aika kamala tilanne. niinkuin jo muutkin on todenneet oli entiset asetelmat pelottavan hyvin jäljellä, etenkin meidän tyttöjen välillä. koko keskustelu tuntui muutenkin olevan pelkästään nokittelua ja hyvin teennäistä juttelua.

Täyttä paskaa oli ja kadun että menin..aikaa tästä noin pari vuotta.

Menin ihan avoimin mielin tapahtumaan, mutta melkein heti tuli tunne että virhehän tämä oli.

Porukka oli jakautunut niihin samoihin ryhmiin mitä kouluaikoina, olin taas ulkopuolinen kuten silloin. Eikä ne luokan suositut pojat puhuneet minulle vieläkään sanaakaan!! ei sanakaan vaihdettu, vaikka tilaisuuksia oli monia. Ja nämä naiset omissa pikku piireissään, pari pakollista kysymystä ja jatkettiin omia juttuja.

Uskomatonta, miten vanhat ajat voivat palautua mieleen, olin silloin ujo ja arka, joten tapaaminen sai minussa vanhat angstit pintaan. Hyi yäk, en menisi enää ja yritän unohtaa kaiken tuon aikaisen :(