Saimme maaliskuussa adoptiolapsen thaimaasta, kaun kaivatun, mutta nyt jo ahdistaa.
Mieheni petti minua samoihin aikoihin, en pääse asiasta yli.
Kommentit (9)
Ahdistaa se että on lapsi, vai se että mies petti.
Onkohan teidän perhe paras mahdollinen sille lapselle. Toivottavasti kerrot rehellisesti asiasta oikealle taholle!
Lasta rakastan yli kaiken. Oodtimme häntä 2vuotta ja sitä ennen yritimme saada toista lasta melkein 8 vuotta.
Tuntuu vaan, että olsiimme onnellisimpia kolmisin, minä ja lapset. Mutta olen miehessäni taloudellisesti niin kiinni, meillä on vastavalmistunut talo jne. Mieheni ansaitsee huomattavsti paremmin kuin minä, elintaso romahtaisi jos eroaisimme. Olemme myös olleet yhdessä teinu vuosista asti, joyen sekin sitoo. En tiedä mitä haluaisin.
Mietin usein tätä ns . toista naista, mikä hänessä oli minua parempaa? Miksi miehni jäi ? Velvollisuuden tunnostako?
Mietin miehen motiiveja jäämiseen. Itse silloin sanoin hänelle, että hoitaa mun kanssa tämän lapsen " kotiin" niin sen jälkeen on vapaa lähtemään. Ihan totta, oma syli tuntui niin tyhjälle, että myönnän sen menneen edelle. En edes ajatellut lapsen parasta vaan omaa itseäni.
Ajattele sitä pientä ihmistä, jolla on ollut juuri suuria muutoksia: muutto täysin vieraaseen kulttuurrin ja kieleen, uudet ventovieraat ihmiset ja vähitellen kiintyminen heihin. Mitä tapahtuu, jos mies lähteekin pois, eroatte? Uskaltaako lapsi luottaa, että sinä et hylkää tulevaisuudessa?
Yritä jotenkin selvitä lasten takia. Tsemppiä!
Tekis mieli tulla vetään turpiin sitä sonnia siellä, vaikka eihän sekään auttasi.
jos tapaus olisi tosi et olisi maininnut lapsen kotimaata. Eikö sulla ole elämää kun keksit tämmösiä?