Miten saada lapsen yksinhuoltajuus, kun vaimo ollut kotiäitinä + lapsi pieni?

pensaassa. Aina, kun on ollut parempi jakso tai edes päivä, niin ajatellut, että kyllä tämä nyt tästä taas lähtee parempaan. Heräsin koko asiaan viime yönä, kun vaimo sai ensin täysin käsittämättömän raivokohtauksen ja tuli vain päälle, vaikka mitä yritin. Ja sitten suistui siitä itsesääliseen en halua elää ja voi kun olen paska-itkuun ja häntä sitten olisi pitänyt muka lohduttaa. Jotenkin olin yhtäkkiä kuin tilanteen ulkopuolella ja tajusin, että tästä ei oikeasti tule mitään ja viimeiset kaksi vuotta ovat olleet kestämättömiä. Keväällä hänellä oli maniaa ja silloin tosiaan jättikin meidät ja katosi yhden rentun matkaan lähes kuukaudeksi, mutta palasi ja minä hullu otin hänet takaisin, kun hän lupasi hoitaa itseään paremmin jne.

ollut osastojaksoja eli sinulla on ns todisteita. Vaimosi tilanne saattaa hetkenä minä hyvänsä romahtaa niin että, hänet viedään psykiatriselle. Soita lastenvalvojalle ja kerro näkemyksesi tämän hetkisestä tilanteesta, ole rehellinen ja sano että, tilanne on mielestäsi hyvin vakava. Ei ole mielestäni lapsen edunmukaista jäädä odottelemaan että, vaimosi psyyke romahtaa ja paikalle joudutaan hälyyttämään ambulanssi poliisin virka-avun turvin. Jo tuo kuulostaa niin huolestuttavalta että, sairaudentunto puuttuu ja lääkitys on huonolla jamalla. T:11

Osaavat sieltä neuvoa jatkotoimenpiteitä.

Mutta sun kannattaisi kerätä vähän todistusaineistoa siitä että lapsesi ei ole turvallista olla äitinsä luona.

Kuulostaa siltä että jos ihmisellä on tuon luokan sairaus niin eihän lapsi voi ilman valvontaa tavata äitiä eron jälkeenkään? Mitä jos äiti kilahtaa tapaamisen aikana ja tekee lapselle jotain...

Toivottavasti saat apua ja asiat järjestymään. Voimia!

Perheenjäsenten, erityisesti lasten, on vaikea tietää, mitä vanhemman mielessä liikkuu. Lasten mielissä pyörii kysymyksiä -- mikä vanhemmalla on, tuleeko hän entiselleen, miten minun pitäisi olla, teinkö minä jotain, voinko minäkin sairastua? Lapset uskovat herkästi, että he ovat vanhemman ongelmien syynä.



Lapset voivat olla ahdistuneita ja peloissaan. Pieni lapsi voi tulla takertuvaiseksi tai uhmaiseksi, koululainen ei ehkä halua lähteä kouluun, murrosikäinen voi puolestaan majailla kavereiden luona. Kodin ongelmat voivat vielä voimia, eikä koululainen ehkä jaksa keskittyä tunneilla tai hän voi alkaa eristäytyä kavereistaan. Kodin hoitaminen voi jäädä lasten vastuulle. Tiedetään, että lasten oma vaara sairastua mielenterveysongelmiin kasvaa.

Jos vaimolla on nyt huono jakso ja tilanteita tulee, niin lähde lapsen kanssa turvakotiin. Saat ainakin varmuuden siitä, että lapsi on turvassa.



Sieltä käsin voit sitten ammattilaisten kanssa järjestellä asioitasi.

Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että

lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla

tavoin loukkaavasti."



Lainsäädäntö lähtee siitä, että lapsilla on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat rikoslain mukaan pahoinpitelyä. Suomella on pitkät ja kunniakkaat perinteet väkivallattomien kasvatusmenetelmien käyttöönotossa. Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa jo vuonna 1914. Kokonaan ruumiillisen kurituksen käyttö kiellettiin 1984 alusta. Alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistunut pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä merkitsee sitä, että virallinen syyttäjä voi vaatia tekijän tuomitsemista rangaistukseen, vaikkei pahoinpitelyn uhri sitä vaatisikaan. Lastensuojelulain mukaan jokaisella valtion, kunnan ja seurakunnan työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta kunnan lastensuojeluun.

sanoneet, yritä malttaa mielesi vielä hetkeksi! Jos nyt teet kunnon repäisyeron (vaikka ymmärrän että ahdistus on valtava, ja halu päästä pois tilanteesta), se voi olla todella tuhoisaa monelle taholle, eikä lapsen huotajuus välttämättä tule sinulle. Tai jos tuleekin, niin puolisosi voi saada valvomattomat tapaamiset, ja se on sinulle ikuinen huolenaihe.





Kuten muutkin ovat sanoneet, ihan ensimmäisenä kirjaa ylös vaimosi temput, ne mitkä muistat selkeästi, ja tästäeteenpäin kaikki. Yritä saada vaikka häneltä tekstareita/sähköpostia tms. jos niissä on yhtä sekava kuin normaalitilassa.



Ja sitten, mä en sinänsä lähtisi noita käyttämään ilkeällä tavalla sairasta ihmistä vastaan, mutta ehkä vaimollesikin olisi herättävää nähdä oikeasti tekosensa ylös kirjattuna? Ehkä saisi siitä motivaatiota hoitaa lääkityksen kuntoon? Tai jos ei, niin siinä tapauksessa sinulla on vielä suurempi oikeutus ja myös todisteet puolellasi lapsen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Jos vaimo on noin sekaisin eikä hänellä ole sairauden tuntoa, hän varmasti pakenisi lapsen kanssa, jos saisi vihiä miehensä eroaikeesta. Ihan oikeasti. MInulla on lähipiirissä vastaava tapaus, jossa äidillä ei ollut diagnoosia eikä hoitojaksoja ei siis ihan yhtä vaikeasti sairas mutta jätti lasta yksin, uhkaili itsemurhalla jos lapsi ei ole kiltisti yms. Tämä äiti onnistui lähtemään kotoa lapsen kanssa, muutti salamarakkauden luo ja pani eron vireille suoraan oikeudessa, ei halunnut siis neuvotella mistään. Sai oikeudelta luvan palata yhteiseen asuntoon lapsen kanssa ja isä sai häädön. Lapsi joutui asumaan häiriintyneen äidin ja alkoholisti-miesystävän kanssa useita vuosia.

Koska olet mies, se ei ole paras idea. Jos pystyt jatkamaan vielä hetken vaimosi kanssa, etkä joudu pelkäämään henkesi puolesta, niin jatka. Mutta kerro muille tapahtuneista, jos viimeöisestä jäi pieniäkin vammoja, mene lääkäriin, kirjaa ylös vaimosi tekemisiä, kun hän riehuu, soita poliisit jne. Näin toimimalla olet paljon vahvemmilla, kun sitten lähdet.



Älä kuitenkaan jätä lasta kahdestaan äidin kanssa, jos hän on kerran sekamuotoisessa jaksossa. Vaikka hän näyttäisikin olevan hetkellisesti kunnossa, niin tiedät varmasti hyvin, että olo voi muuttua hetkessä. Pahin uhkahan lapsen kannalta voi olla jopa laajennettu itsemurha.

miten jättää vaimonsa ja varastaa vielä lapsikin äidiltään!

Ja se on ihan oikein. Huoltajuus kuuluu sille, joka pystyy lapsesta huolehtimaan. Kulissien ylläpitäminen ei ole kenenkään etu, ja lapsen etu on tärkeämpää kuin vanhempien oikeudet.

On ikävää, että äiti on sairas ja sairautensa vuoksi hänen äiti-lapsisuhteensa todennäköisesti tulee mutkistumaan vielä entisestään, mutta ei ole lapsen edun mukaista asua äidin kanssa, joka on emotionaalisesti arvaamaton. Jos isä jäisi vielä vuosiksi samaan perhetilanteeseen, tulisi lapsi isän läsnäolosta huolimatta todennäköisesti kärsimään tilanteesta.

Isälle suosittelen, että kirjaa ylös vaimosi tekemisiä ja hanki todisteita tilanteesta ennen kuin teet mitään. Muuten voit olla lastenvalvojalla ja oikeudessa heikoilla, jos vaimollasi sattuisi juuri silloin olemaan parempi jakso.

Tosi reilua! Äiti on sairastunut ja täällä toiset äidit neuvovat miestä miten jättää vaimonsa ja varastaa vielä lapsikin äidiltään!

Luin ketjun läpi ja lapsen parhaaksihan kaikki neuvot ovat tulleet! HÖLMÖ!

Lueskelin tätä keskustelupinkkaa ja ajatuksia oli moneen lähtöön. Ja tunteet ja järki eivät varmasti mahdu samaan lauseeseen kenelläkään.



Työskentelen itse lastensuojelun parissa ja ajattelin antaa sinulle muutaman neuvon ammattilaisen näkökulmasta, koska olen kohdannut lukuisia vanhempia, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä, isänä tai äitinä, joka elää tilanteessa, jossa toisen vanhemman mielenterveysongelma ei ole hoidossa/hoito ei ole tasapainossa.



Ensimmäinen ohjeeni on riisua kulissit ja lopettaa sievistely. Puhu lähimmäisillesi perheenne ongelmista. Kerää "todistusaineistoa": hakeudu aina pahoinpitelyn jälkeen lääkäriin, kerro viranomaisille, kuten lastenvalvojalle (jollainen oman kuntasi sosiaalitoimesta varmasti löytyy) perheenne tilanteesta, vaimosi mielenterveysongelmista ja kotona tapahtuneista tilanteista, vie lapsesi aina turvaan ja pois tilanteista, joissa vaimosi mielenterveys järkkyy tai hän käyttäytyy väkivaltaisesti. Ole avoin ja rehellinen toimiessasi viranomaisten kanssa, niin takaat itsellesi parhaat mahdolliset lähtökohdat tilanteen selvittelyssä. Lastenvalvojan puhelinnumeron löydät oman kuntasi palveluhakemistosta, tai voit soittaa vaikkapa neuvolaan, josta sinua osataan varmasti auttaa.



Tarkoitukseni ei ole tällä puheella kannustaa sinua tekemään repäisyeroa tai riistämään lasta äidiltään. Mutta jos vaimosi on todella noin huonossa kunnossa, kuin kuvailet, hän ei missään tapauksessa ole tällä hetkellä hoitokykyinen, eikä voi olla vastuussa lapsenne hoidosta. Sinä olet tällä hetkellä vastuussa siitä, että lapsenne saa kasvaa turvallisessa ympäristössä. Ja myös sinä joudut oikeudelliseen vastuuseen, mikäli vaimosi vahingoittaa lastanne, etkä sinä ole toiminut, vaikka olet tiennyt, että ongelmia on tiedossa. Aivan varmasti vaimosi mielenterveys järkkyy, jos lähdet lapsen kanssa, tai hän joutuu selvittelemään asioita lastenvalvojan kanssa, mutta lapsen etu menee voimassa olevan lastensuojelunlain mukaan vanhemman edun edelle. On paljon pienempi haitta, että vaimosi maailma hetkeksi heittää kuperkeikkaa, kuin että lapsenne saa tilanteesta elinikäisiä traumoja.



On myös tärkeää, että toimit ajoissa, ennen kuin suksenne ovat aivan ristissä. Päättyisi avioliittonne miten vain, on aivan ensiarvoisen tärkeää lapsenne kannalta, että pystyisitte jatkossa häntä kasvattamaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Mielenterveysongelma sinänsä ei ole mikään syy yksinhuoltajuuden hakemiseen. Mielenterveysongelmista voi parantua tai niiden hoidon voi saada oikealla hoidolla sellaiseen tasapainoon, että vaimosi pystyy jälleen jossakin vaiheessa huolehtimaan lapsestanne. Ja kaikkea hyvää hänen kuntoutumiselleen toivonkin, koska hän lapsenne ainoa äiti ja lapsellenne aivan yhtä tärkeä ja rakas kuin sinäkin.



Mutta juuri rakkauden vuoksi kehotan sinua toimimaan asian ratkaisemiseksi heti, ennen kuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta.

Palkkaa asianajaja.



Niin minunkin mieheni teki, vaikka en ole mielialahäiriöinen enkä muutenkaan ongelmainen, mutta mies vain sai päähänsä, että varmasti "veisin" lapset häneltä avioerossa, joten mitään puhumatta meni ja palkkasi lakimiehen ja haastoi mut oikeuteen hakien lasten lähihuoltajuutta.



Jälkeenpäin on lastenvalvojakäynneillä alkanut selvitä, että lähihuoltajuushakukin taisi liittyä vain siihen, että mies ei halua maksaa senttiäkään elatusapua... Vissiin laski, että rahaa menee vähemmän, jos saa lapset itselleen eli lapsilisät, elarit ym. ja minulle kuitenkin laajat tapaamisoikeudet niin, että lapsista ei tule isälleen niin paljon kuluja.

ja kerää todisteita ja sitte lähdet..onhan tässä näitä nähty..se ulkomaalainenki mikä sai vasta tuomion, kun tappo lapsensa...tai sitte se äijä, joka lapsen nähden tappo sen äidin...eli älä odota kauaa..ottasin nyt sinuna johonki yhteyttä, että olisi tiedossa, että olet ilmottanu elämäntilanteesta ja miten vaikeaa on..ja jos tämä vaimos ei kerran halua mitään lisähoitoja ni en kyllä uskaltas jäädä kotia...helppo täällä on neuvoa, että ole vaan sairaan vaimos kanssa, kun ei ite eletä siinä tilanteessa...vaarallista sanoisin,..en uskaltais elää tossa tilanteessa..sittehän nainen voi tavata lastaan, kun saa todistettavasti elämänsä paremmalle mallille ja lääkitykset ja hoidot kuntoon..niin ja voihan hän sun läsnäollessa tavata lastaan...mutta en jättäs sillonkaan yksin..kauhistus sentään sun tilannetta!!

Kirjoita ylös, mitä kaikkea on tapahtunut, mistä olet huolissasi ja mitä pelkäät tapahtuvaksi. Olet jo saanut hyviä vinkkejä mahdollisista tahoista, joiden kanssa lähteä selvittelemään asiaa eteenpäin.



Tärkeintä on taata lapsen perusturvallisuus, myös vaimosi tulee päästä hoitoon. Olen itse (nyt jo edesmenneen) bipon sukulainen ja tilanne oli raastava koko suvulle.



Tietääkö vaimosi suku tilanteesta, saisitko heistä apua siihen, että vaimosi pääsisi/joutuisi hoitoon?



Nyt kaikki tukiverkot kehiin, ystävät, sukulaiset, järjestöt, lääkärit, juridiset neuvonantajat, sosiaaliviranomaiset, tällaisia tilanteita varten he ovat olemassa!



Tunnepuoli takaraivossani tuntee myös myötätuntoa vaimoasi kohtaan. Avioero sairauden takia tuntuu tietyllä tavalla väärältä ja epäreilulta. On kuitenkin selvää, että perhe-elämänne ei voi jatkua jos vaimosi on tuossa kunnossa. Lapsi on pakko saada tilanteesta turvaan ennen kuin käy jotain kamalaa!

Lisäisin vielä tuohon aiempaan viestiini, että vaikka mietit tällä hetkellä eroa ja yksinhuoltajuutta ainoana vaihtoehtona, niin tilannetta kannattaa miettiä uudelleen ,kunhan vaimosi tilanne on hieman rauhoittunut ja vaimosi on asianmukaisessa hoidossa. Kuten kerroit, vaimosi on joskus ollut terve/ paremmassa kunnossa ja rakastat häntä sellaisena. Ja terveenä ollessaan vaimosi olisi varmasti ymmärtänyt vahingoittavansa tällä hetkellä lapsenne kehitystä ja koko perheenne hyvinvointia. Kun nyt toimit asian tiimoilta, niin vaimosi varmasti sinulle suuttuu, mutta kun hän on jälleen trve, niin ymmärtää varmasti, että toimit tilanteessa ainoalla mahdollisella tavalla ja lapsenne parhaaksi. Kertomasi mukaan vaimosi on jo nyt syyllistynyt lapsenne kaltoinkohteluun ja heitteillejättöön, mitkä ovat Suomessa rangaistavia rikoksia, ja jo yksistään riittävät sinulle syyksi viedä lapsesi ainakin hetkeksi turvallisempaan ympäristöön.



Yksinhuoltajuuden hakemista ja oikeusprosessia lakimiehineen ehdit miettiä sitten, kun olet lapsesi kanssa turvallisessa paikassa ja tilanne on hieman tasoittunut tavalla tai toisella. Lakimiehen palkkaamisesta ei pidä olla huolissaan, ilmaista oikeusapua on tarjolla lähes kunnassa kuin kunnassa.



Toivottavasti tästä oli sinulle apua ja rohkaistut toimimaan heti.



T. Samainen lastensuojelutyöntekijä

Veljeni eli vuosikaudet mielentarveysongelmsista kärsivän vaimonsa kanssa. Mietti vuosia lähtöä, koska koki vaimon suunnalta väkivaltaa. Kuitenkin hyvinä päivinä heillä taisi mennä hyvin, kun kolme lastakin saivat, vaikka lasten saamisessakin oli ongelmia. Lisäksi synnytysten jälkeen äiti oli aina vähän aikaa hoidossa seottuaan täysin.



Veljeni sanoi aina perusteeksi sen, ettei uskalla lähteä, koska lapset jäisivät äidilleen.



Kun ero sitten lopulta tuli veljeni sai lasten huoltajuuden. Tosin äiti ei alun vastustuksen jälkeen edes taistellut heistä vaan ymmärsi itsekin olevansa liian ongelmainen heistä huolehtimaan.



Lapset tapasivat äitiään aluksi joka toinen viikonloppu. Mutta eron jälkeen äiti alkoholisoitui ja tällä hetkellä jo yläaste- ja lukioiässä olevat lapset eivät halua äitiään juuri tavata. Tapaamiset ovat olleet lapsille hirveitä äidin ja äidin tuttavapiirin juopottelun takia.



Ei kannata ajatella, että automaattisesti lapsi menisi äidilleen. Vaimosi ongelmien takai olet varmasti vahvoilla hänen huoltajuutensa saamiseksi. Mutta ota sitten huomioon se, että tapaamisoikeuden vaimosi tulee todennäköisemmin saamaan. ja silloin on yksin lapsen kanssa jopa monia öitä loma-aikoina.



Jos vaimosi on siis kovin epätaspainoinen kehottaisin, että hankitte nyt apua koko perhe yhdessä. Vasta sitten haet sitä eroa.