Jos lapsella on ADHD,
onko silloin välillä myös rauhallisia päiviä? Meidän pojalla mielestäni ylivilkkautta, on todella nopea liikkeissään ja impulsiivinen. Toisaalta taas väliin mahtuu joskus päiviä, kun kävellään, ollaan suhteellisen rauhallisia, ei riidellä jne. Jos on ADHD, onko silloin tällaisia ns. välipäiviä, jolloin kaikki sujuu ns. normaalisti. Anteeksi, jos kysymykseni on jotenkin tyhmä, mutta kun en tiedä.
Kommentit (9)
Kyllä päivät voivat olla kovinkin erilaisia. ADHD:n kohdalla lapsen vireystila voi vaihdella paljonkin ja käytös ja mieliala vireystilan mukaisesti.
ADHD:ssahan on kyse ylivilkkaus- ja tarkkaavaisuushäiriöstä. Sitä on myös erilaista riippuen siitä onko tuo ylivilkkaus- vai tarkkaavaisuus pääongelma vai kenties molemmat tasavertaisesti. ADHD:hen voi (ja usein liittyykin) liittyä myös muita ongelmia, kuten käytöshäiriöitä, oppimisvaikeuksia, kielen kehityksen ongelmia, hahmotuksen- ja motoriikan ongelmia ja ne sitten tuovat mukanaan oman höysteensä oirekuvaan.
Yleensä tarkkaavaisuuden häiriösistä kärsivät lapset voivat parhaiten, kun tietävät tarkalleen mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan eivätkä joudu olemaan kovin " ylivirikkeellisessä" ympäristössä. Niinpä kaikki pienetkin muutokset elämässä, ihan sama onko kyseessä positiivinen vai negatiivinen muutos, aiheuttavat vireystilan muutoksen ja sitäkautta taas lisäävät ongelmakäyttäytymistä. Monet kuvaavat ongelmakäyttäytymisen tulevan takautuvasti, esim. päivä korkeasaaressa voi mennä hyvin ja sitten seuraava päivä olla täys katastrofi. Yleensä ongelmat pahenevat kun lapselta vaaditaan keskittymistä, varsinkin kun ovat isossa ryhmässä siis esim. päiväkodissa/koulussa/kerhossa.
Pelkkä impulsiivisuus ja ylivikkaus eivät viellä kerro ADHD:sta. Oireiden pitää olla merkittäviä ja selkeästi lapsen ja perheen elämää hankaloittavia. Lisäksi käydään läpi kysymyskaavake jossa ison osan tarkkaavaisuuden- ja ylivilkkauden oireista pitää täyttyä jotta diagnoosi tehdään... eli ihan " heppoisesti" sitä ei saa... Oireiden pitää myös esiintyä vähintään kahdessa toisistaan riippumattomassa ympäristössä, eli kodin lisäksi jossain muualla (hoidossa, lääkärin vastaanotolla, kerhossa tms.) toisaalta lapsi saattaa käyttäytyä rauhallisesti kuin " enkeli" lääkärin vastaanotolla, eikä se silti tarkoita ettei ADHD:ta voisi olla.
Viestistäsi ei oikein saa mitään kuvaa siitä, viittaisivatko lapsesi oireet ADHD:hen (näin maallikon silmin) vai ei... Minkä ikäisestä lapsesta on ensinnäkin kyse? Miten oireet ja käytösongelmat ilmenevät? Millätavoin on mielestäsi poikkeavan vilkas/impulsiivinen ikäisiinsä nähden? Jos lapsi on hoidossa, millaista palaute sieltä on?
Jos oikeasti olet lapsestasi huolissasi, kannattaa toki tutkimuksiakin tehdä... mitä varhaisemmassa vaiheessa ADHD todetaan ja aletaan hoitaa, sitä parempi sen ennuste pitkällä aikavälillä on (muuten ennuste voi ikävä kyllä olla pahimmillaan hyvinkin synkkä, ei toki aina tietenkään).
Jos haluat lisätietoja niin kerro mitä.. tai vielä parempi, siirry keskusteluun tuonne Perhiksen puolelle, tänne http://perheklubi.net/index.php?showforum=13 jossa on useita ADHD lasten vanhempia keskustelemassa aiheesta. Sieltä saa paljon vertaistukea ja tietoa lääkäreistä, tutkimuksisa ja oireista.
Täältä voit käydä katsomassa nuo diagnoosikriteerit http://www.adhd-liitto.fi/kysymys.htm kohdasta mitä on ADHD? Sieltä löytyy myös nuo tärkeät kysymykset...
Mutta tosiaan, varmasti on parempia ja huonompia ja tosihuonoja ja tosihyviä päiviä... Meillä diagnoosi on tehty keväällä ja oli päiviä jolloin kuvittelin jo itse olevani " luulosairas" . Myös se ettei kukaan tietenkään haluaisi mitään erityislapsi diagnoosia lapselleen saa helposti epäröimään kun tutkimuksia oikeasti aletaan tehdä. Ensin oireet näkee tosi selkeänä ja sitten alkaa toiveikkaasti ajatella, että ehkä onkin kuvitellut kaiken " katso nyt miten normaali ja rauhallinen tuo on" ;-) Tutkimukset ovat henkisesti aika rankkoja, kun tosiasiat lyödään siihen silmien eteen, vaikkakin ne olisi nähnyt ja tiennyt jo pitkään.
ADHD lapsen käytös on kuitenkin pääasiallisesti niin paljon normaalista poikkeavaa, etteivät ne hyvät hetketkään pysty peittämään niitä täysin... Mutta kannustan lukaisemaan tuolta ja kirjautumaan perhikselle kysymään ja lukemaan lisää...
Katso myös vastaukseni tuohon " onkohan 4-vuotiaani erityislapsi" siinä on pari linkkiä lisää ;-)
Kuten meillä todetaan lasta katsoessamme " This is not humor, this is life" ;-)
Meillä ei ole muita ongelmia, tarkoitan kömpelyyttä, puheentuottamisjuttuja tai keskittymishäiriöitä, mutta poika 3 v. on aina ollut kova menijä. Siis joka paikkaan juostaan ja koko ajan muutenkin ollaan liikkeessä. Lähinnä sen takia kyselin. En oikeasti ole eläissäni nähnyt niin nopeaa lasta kuin meidän poika on. Hoidosta ei ole tullut negatiivista palautetta muuta kuin joskus myös tästä nopeudesta, hiukan kun silmä välttää, poika on jo jossain muualla. Neuvolassa, kun asiasta juttelin, sanoivat, etteivät ole ikinä edes ajatelleet poikamme kohdalla ADHD:tä. Meillä ylivilkkaus aivan selvästi liittyy vireystilaan esim. ei olla nukuttu päikkäreitä, meno menee yli, sama illalla, jos ei ajoissa nukkumaan. Toivottavasti tämä edes hiukan selvensi mitä tarkoitan.
ADHD oireyhtymään ei välttämättä liity mitään liitännäisoireita ja silloin ongelmat yleensä ovat vähäisempiä. Jos lapsi pärjää ihan hyvin, on mielestäni (henk. kohtainen mielipide) ehkä turhaakin ruveta diagnoosia hankkimaan...
Useimmiten ADHD:ta aletaan kuitenkin epäillä vasta lähempänä kouluikää eikä diagnoosiakaan yleensä tehdä alle 5-vuotiaille. Yleensä tarkkaavaisuuden ongelmat tulevat esiin vasta kun lapselta aletaan vaatia enemmän ja poikkeama ikätasoon tulee selkeämmin esiin.
Jos ongelmat eivät nyt ole kovin pahoja, kannattaa varmaan jäädä seurailemaan tilannetta ja katsoa miltä se näyttää kun tulee pari vuotta ikää lisää. 3-vuotiaat voivat olla vilkkaita ja uhmaikäisiä ihan normaalistikkin, eikä keskittymiseltäkään voida paljoa odottaa joten aika yleensä näyttää mihin suuntaan kehitys tuosta lähtee...
Niin ihan sivuhuomautuksena; suurin osa ADHD-lapsista läpäisee neuvolan seulan kepoisasti joten neuvolan arviolle ei tässäsuhteessa kannata paljoa painoa panna. Ei millään pahalla, mutta jos kerran vuodessa tapaa vajaan puolen tunnin ajan ei voi tietää mitä lapsen arki on. ADHD-lapset eivät ole mitenkään 100% ajasta sekopäitä, niin että heidät voisi aina ja missä vaan kadullakin tunnistaa ;-) kyllä siihen tarvitaan vähän pidempää seurantaa. Useimmat elleivät lähestulkoon kaikki ADHD-lapset myös pystyvät keskittymään esim. neuvolan testejen ajan ihan moitteettomasti, vaikka muuten keskittyminen olisi heikkoakin.
Avainasemassa diagnoosia tehtäessä ovat vanhemmat ja hoitopaikka, eli henkilöt jotka lasta näkevät päivittäin ja arjessa. Diagnoosi vaatii oireiden ilmenemistä kahdessa toisistaan riippumattomassa paikassa, mutta ei vaadi oireiden näkymistä aina ja joka paikassa...
tuo neuvola kommentti on kyllä varmaan totta, meidän kannalta harmi :) Ihan vaan neuvolan tätiä siteeratakseni, meni jotenkin näin: " Jos J:llä olisi ADHD menisi täälläkin pitkin seiniä..."
Mitäs mieltä ADHD-lapsen vanhempana olet tuosta kommentista? Aika vakuuttava, eikö :) Eli täti taisi olla näistä asioista aika pihalla.
Luulen, että näillä vastauksilla en nyt kuitenkaan lähde mitään diagnoosia hakemaan. Mielestäni ylivilkkautta on kuitenkin havaittavissa, joten tarkkailen tilannetta itse. Katsotaan, rauhoittuuko poika iän myötä, muita " ongelmia" kuin tuo vauhti ja jatkuva liikkuminen ei tunnu ainakaan vielä olevan. Hoidossa ei ilmeisesti haittaa, mutta kotioloissa ainakin minulla on päivittäin kestämistä. Nyt on kyllä ollut pari päivää tosi rauhallista (koputtaa puuta)...
Justiinsa niin... vakuuttavaa! todellakin ;-) Mutta ADHD asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, ettei neuvoloilla ja normaalilla terveydenhuollolla ole resursseja tai riittävää tietotaitoa ADHD lasten diagnosoimiseen ja riittävän tuen antamiseen perheille. Yksi suurimmista harhaluuloista on juuri tuo, että " menis pitkin seiniä täälläkin" .
ADHD oireet ilmenevät niin monimuotoisina ja niihin vaikuttaa lapsen yleinen vireystila (väsymys, nälkä, terveydentila jne.), ympäristön virikkeellisyys (kahden kesken aikuisen kanssa virikkeitä on huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Lintsillä tai päiväkodissa yli 20 lapsen ryhmässä) sekä lapsen motivaatiotaso.
Useimmiten ADHD lapset ovat tottuneet jatkuvaan torumiseen, kieltämiseen ja väsyneisiin huokauksiin. Kun he esim. neuvolassa kerrankin ovat aikuisen koko huomion kohteena ja viellä positiivisen huomion kohteena ja saavat tehdä hetken jotain uutta ja mielenkiintoista niin jo pelkästään siitä riemusta voi toimia sen 10min ihan normaalilapsen tavoin ;-)
Mutta noihin kommentteihin tottuu. Alkuvuodesta käytiin astmalääkärillä ja lapsi pani hanttiin niin paljon kuin pystyi. No tuli sitten puheeksi ADHD epäily johon tämä pohjakoulutukseltaan lastenlääkäri (lastenlääkäriasemalla allergioihin erikoistunut myös) totesi, että ei ADHD lapset ole tällaisia vaan tosiaan ovat sellaisia etteivät pysty hetkeäkään istumaan paikallaan vaan " kiipeilevät pitkin seiniä" ... Siinä sitten lopulta hiestä märkänä ja täysin puhki tappelemiseen melkein itkua väänsin ja sanoin, että kyllä tällä lapsella ihan oikeasti on jotain pahasti vialla. C-todistukseen oli kyllä laittanut maininnan että on menossa tutkimuksiin...
Neuropsykologisissa tutkimuksissa tuli esiin, että tytön tarkkaavaisuusongelma on vaikeaa laatua (myös muita ongelmia tuli esiin paljonkin) ja että tarvitsee henkilökohtaisen avustajan esim. eskariin pystyäkseen suoriutumaan edes jotenkin tehtävistä. Ei tee mitään ilman aikuisen vahvaa ohjausta. Heti jos hetkeksi kohottaa katseensa hommasta niin lähtee liikkeelle ja unohtaa mitä oli tekemässä... Vaan ei se kokoajan päälleppäin näy.. välillä näkyy selvästi, välillä ei arvaisikaan. Yleensä jos useamman tunnin pääsee seuraamaan, niin vieraammatkin alkaa ymmärtää...
Mutta olen samaa mieltä kuin sinäkin. Seuraile tilannetta vuosi-pari ja pohdi asiaa uudestaan. Ja tuolla perhklubin sivuilla johon laitoin linkin kannattaa tosiaan käydä juttuja lueskelemassa niin saa paljon laajemman kuvan siitä mitä näihin neuropsykiatrisiin oireyhtymiin voi liittyä...
ADHD-lapsen päivät vaihtelevat paljon toisistaan. Välillä on päiviä, jolloin käyttäytyy lähes tavislapsen tavoin ja välillä taas mennään päin seiniä. Meillä on harvoin hyviä kokonaisia päiviä. Jos aamupäivä on sujunut hyvin, iltapäivällä puhalletaan sitten höyryt pihalle.
Neuvolaan asiantuntijuuteen en adhd-asiassa juuri tukeutuisi. Meillä luki neuvolakortissa " pientä vilkkautta" tms... Ja vähän myöhemmin pojalla diagnosoitin ADHD. Itse on saanu asiaansa ajaa, että sai neuvolasta lähetteen jatkotutkimuksiin.
Toinen harhaluulo liittyy ADHD-lasten keskittymiseen. Usein luullaan, että nämä lapset eivät osaa ksekittyä mihinkään. Totuus on kuitenkin se, että useimmat ADHD-lapset pystyvät suuntaamaan tarkkavaisuutensa sellaisiin asioihin, jotka kiinnastavat heitä. Itsekin olin kauan siinä uskossa, että lapsellani ei voi olla adhd:ta, koska hän tykkää tehdä isoja palapelejä jne.
vaan vilkkaalta ja energiseltä pojalta. paljon tekemistä ja ehkä joku liikunnallinen harrastus. pelkkä vilkkaus ei riitä adhd diagnoosiin.
lapsella täytyy esiintyä tarkkaavaisuus ongelmia pienenä, meijän pojalla näin on.
impulssiivisuus, osaako odottaa vuoroaan?
kuunteleeko lapsi, tarkkaavaisuus.
en huolestuis jos selviää neuvola testeistä, koska neuvolassa tulee lapselle uusi ympäristö ja silloin yleensä lapsi reagoi ympäristöön, eikä kykene testiin.
meillä meni 3v. neuvola harakoille, tarkkaavaisuus petti. ei selvinnyt testeistä, kielellinen viive, ei kuunnellut.
tärkeää on, että kykenee tekemään tehtäviä toisen käskystä.
adhd diagnoosi on huono, jos sitä ei tarvitse.
en tiedä itse onko 3.3v. poikani terve vai ei, mutta isommat ongelmat on kuin sinun pojallasi.
monet pojat rauhoittuvat ennen eskaria.
http://verneri.net/yleis/tietopankki/kehitysvammaisuus/diagnoosit/adhd-…