omat harhaluulosi lapsien suhteen ennen kuin sait omia?

T: kolme sisarusta itsellä (joista kaksi 10 v nuorempaa)

esikoistani odottaessa, että vaipanvaihto on vaikein vanhemmuuteen liittyvä haaste, ja että vauva vain suloisesti köllii massuni päällä katsoen minua utuisilla silmillään päivät pitkät. :D

Kaikki hoki, että " tiedät sitten mitä se on, kun saat omia lapsia"



No, en oikeastaan taida tietää, vaikka noita omia nyt tuossa onkin :D

on helppo homma ja kauhistelin tottelemattomia uhmiksia.

No meidän poitsu (9kk) on syntymästään asti ollu tollanen. ;P

että kaikille syntyy terve lapsi. Vaan ei synny, eikä se ollutkaan maailmanloppu.

Ylipäänsä luulin, että lapsia voi kasvattaa asiassa kuin asiassa ja että kaikki huono käytös on lapsen vanhempien syytä.

sekä pitkäpinnaisena. No, hermo palaa välillä ja olen ihan TYLSISTYNYT viimeisen vuoden kotiäitiaikana (3 v kotona)

Isommista lapsista oli kokemusta, mutta vauvoista ei.

Luulin, että

1. Imetys käy tosta noin vaan - tissi suuhun ja sillä selvä.

- No eipä sitten onnistunutkaan..



2. Kaikki vauvat syö ainakin puolivuotiaaksi asti monta kertaa yössä.

- Omani lopetti yösyömiset ihan itsekseen 3kk ikäisenä, on sen jälkeen nukkunut täysiä öitä (nyt 9kk ikäinen).



3. Soseisiin totutteleminen veisi pitkän aikaa.

- Poitsuni on syönyt alusta asti tosi hyvin ja yllättävän suuria määriä, ihan mitä tahansa sosetta. Ei oo kertaakaan kakonu tai oksentanu.

Kuvittelin että meidän vauvamme on kalju, rusoposkinen ja iso. Hän syö rintaa mielellään ja nukkuu todella paljon. Siinä sivussa ehdin lukemaan ja harrastamaan ties mitä!



Totuuus: meidän vauvamme oli iso ja pitkätukkainen hurjimus, jolla oli kova ääni ja nälkä. Söi hyvin mutta alkoi puolivuotiaana vierastaa tissiä. Vauvallamme oli koliikki. En ollut varautunut jatkuvaan huutoon ja yöunien menetykseen.