Nyt pitäis päättää: Luenko röntgensairaanhoitajaksi VAI toimintaterapeutiksi? Kokemuksia kummastakin ammatista please...

Röntgenhoitajan tulee osata enemmän tekniikkaa ja matikkaa. Toimintaterapeutin vaatimuksia ovat luovuus ja ääretön kärsivällisyys. Toimintaterapeutin työnkuva on laajempi ja työmahdollisuuksia oikeastaan rajattomasti. T. SH, joka työskentelee päivittäin toimintaterapeuttien kanssa.

röntgenhoitaja voi tehdä kai vaikka pelkkiä tutkimuksia, eli tapaa asiakkaita muutaman minuutin, eikä hirveästi keskustele tms. Toki pitempiä sädehoitoja jne. voi myös olla.

Kuntoutuksessa, toimintaterapeuttina taas saattaa tavata samaa asiakasta pitkäänkin, kuukausiakin, joten suhde on paljon henkilökohtaisempi ja tosiaan vaatii sitä kärsivällisyyttä.

täällä Ruotsissa röntgenhoitajan nimike on " röntgensjuksköterska" . En tiennyt että sellaista nimikettä ei Suomessa ole :O



Oisko linjoilla joitakin, joka työskentelee ko ammateissa?? Lisää vertailua kiitos!



Ap, joka ei osaa päättää :)

Minkälainen itse olet?



Toimintaterapeutin työssä luovuus ei ole ykkösvaatimus vaan työn vaatimukset ovat täysin työpaikasta kiinni. Tärkein ominaisuus on ihmisten kanssa toimeen tuleminen, kiinnostus ihmisiä kohtaan, hyvät vuorovaikutustaidot sekä itsenäinen työote. Monesti toimintaterapeutti on isompaa verkostoa ihmsen ympärillä, joten aktiivisuus ja tiimityöskentelytaidot ovat tärkeitä.



Kärsivällisyys on plussa, samoin sanoisin, että optimistisuus on todella valttia; toivo ja rohkaisu pitää pystyä välittämään vaikeissa tilanteissa oleville ihmisille. Matemaattisia taitoja ei tarvitse hyödyntää kuin ortoosien valmistamisessa ja niidenkin tekijöitä on toimintaterapeuteissa suhteellisen vähän.



Röntgenpuolella asiakaskontaktit ovat puolestaan nopeita ja vaihtuvia, työ teknisempää. Röntgenissä työ on usein vuorotyötä, mitä taas toimintaterapeutin työ harvemmin on. Monissa työpaikoissa työ on fyysisesti raskasta, mitä ei ehkä hakiessa aina tule ajatelleeksi.



Palkkauksessa luulisin röntgenin vievän voiton juuri vuorotyön vuoksi.



Kumpikin voi olla hyvä vaihtoehto, riippuu ihan siitä minkälainen olet. Toimintaterapiaa on vaikeampi päästä opiskelemaan.

T. Edellinen

Suomessa monissa paikoissa röntgenhoitajan työ on päivätöitä, ainoastaan suurissa sairaaloissa on päivystäviä röntgenosastoja.



Palkkaus: itsellä peruspalkka 1944¿ plus vuorolisät. (en työskentele pääkaupunkiseudulla, jossa luonnollisesti korkeammat palkat)



Ammatti on tekninen ja jonkin verran tarvii matikkaa. Asiakaskontaktit on pääasiassa lyhyitä, mut tosiaan sädehoidossa taas samoja asiakkaita tapaa useita kertoja. Työ ei ole pelkästään keuhkokuvien ottamista, vaan todella monipuolista :) Voin suositella kyllä!

Säteilyvaara olemassa tietty, mut hyvin suojaamalla itsensä ei säteilyä käytännössä tule (osastolla kuvatessa lyijyessut ja muutenhan kuvaushuoneesta ollaan pääasiaas kuvaushetkellä lyijyseinän takana).



Raskausaikana lähes samat työt, mut ei osastokuvauksia, eikä muita hommia, jossa joutuisi altiiksi säteilylle.

Sama eläkeikä kuin muilla hoitoalalla ja sädelomakin on poistunut jo, kun kerran niitä haittoja on niin vähän.

kaikista vastauksista!



Ammatit kiinnostavat molemmat paljon. Pääsin " yhteishaussa" molemmissa varasijalle nr. 1 mikä tarkoittaa aika varmaa sisälle pääsyä. Nyt pitäis vaan rankata pois vaihtoehto, johon en halua.



Ammatit ovat tosiaan erilaisia, mutta yhdistäviä tekijöitäkin tuntuu olevan paljon (tekniikka, yksilölliset asiakaskontaktit, itsenäistä työskentelyä..).



Hieman enemmän tahto on nyt rh:n suunnalla. Nyt toimintaterapeutit kertomaan työnne hyvistä puolista siis!



Ap

ainakin, jos työskentelet vammaisten lasten kanssa. Esim. vuoden verran saman lapsen kanssa työskenneltyäsi saatat saada tulokseksi vain jonkinlaisen vuorovaikutuksen " potilaan" kanssa.

Lähinnä tulivat mieleen teknisemmät apuvälineet ja jotkut tietotekniikan sovellukset, en yhtäkkiä keksi muuta. Asunnonmuutostöiden suunnittelussakin toimintaterapeutin rooli on miettiä ratkaisuja ihmisen toimintakyvyn pohjalta, teknisen suunnittelun hoitaa aina ammattilainen.



Toimintaterapeutin ammatti on mielenkiintoinen, jatkuvan oppimisen ammatti. Ei tarvitse junnata paikallaan. Erikoistumisvaihtoetoja on paljon aina lasten toimintaterapiasta vanhuksiin ja somaattisesta mielenterveys-ja päihdetyöhön. Pidän asiantuntijan ja erityistyöntekijän roolista työyhteisössä. Työ on itsenäistä ja haastavaa. Paljon tulee tilanteita, joihin ei ole valmiita vastauksia. Asiakassuhteiden pituus riippuu työpaikasta. Joissain paikoissa asiakkaita tavataan vain kerran, toisissa monta vuotta. Molemmissa puolensa.



Huonoja puolia on palkkaus. Työn vaativuuteen nähden se on aivan liian pieni. Työ on saattaa olla myös henkisesti hyvin kuormittavaa, riippuu tietysti tämäkin työpaikasta. Samoin fyysinen kuormittavus vaihtelee eri työpaikoissa.