Laittakaa suomalaisia koskettavia biisin sanoja.

Kerro mulle jotain uutta tänään, sano ettei meitä ole.

Sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään.

Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin.

Loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää.



Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.

Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.

Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.

Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.



Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa.

Sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan, epäjumaliin uskomaan.

Mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa.

Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan.



Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.

Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.

Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.

Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

JOET



Jokien juoksuun

virtojen polveiluun

veneeni piirtää

kuvion keulapuun

vuoksien pauhuun

kymien yösumuun

aironi viirtää

kiverän sirppikuun



Seuraan tähteäni

tiesin lähteväni matkaan



Kuin rakkaus se minua vainoo

kuin kaipaus sydämen kahlitsee

kuin sairaus tahtoonsa taivuttaa

tiedän mitä teen



Yöt kipua jauhaa

ei aamu anna rauhaa

se itkien, itkien

laahaa surujen nauhaa

viimat vesiä viistää

routasiivin riistää

läpi matkain pitkien

elontunnon, ilon kiistää



Kaipaan tähteäni

toivon pääseväni ääriin



:,:Kuin rakkaus...:,:



Jokien paulaan

virtojen ahtolaan

etenee yksin

pimeää kannoillaan



PUUVERTAUS



Totesit, että rakkaus on puu

juurineen ja latvoineen

keväineen ja syksyineen

hedelmineen, tuholaisineen



se nousee siemenestä

löydettyään elinpaikan

kasvaa hiljaa vuosilustoin

elää ihmistä kauemmin



säilyttäen notkeutensa

lannistaen myrskytuulet

antaen varjon väsyneille

näkötornin haaveilijoille



tänään tuuli kantaa pölyä

kullankeltaista, murheenkeveää

tänään tuuli kantaa nimeä

huulille katkeraa

tänään tuuli kantaa pölyä

hopeaista, heilimöivää

tänään tuuli kantaa nimeä

huulille taivaanmakeaa



toiset nousee korkeuksiin

maassa mullanväkevässä

toiset silkka sitkeyttään

kallionkolot valloittaa



jos maa on myrkytetty

horisontti matalalla

routa puree juuret poikki

kuivuus imee mahlan haavoista



tänään tuuli kantaa pölyä

kullankeltaista, murheenkeveää

muistan että rakkaus on puu

pian iltatuuli asettuu

vaan vielä kantaa mukanaan

ja lävitsemme lentää

käy lepoon maailma

uinu uuden mahdollisuuteen



SIIVEKÄS



kun elämä on pitkä uneton yö

kirjoitan maailmaa kodiksi

missä kuljet kapeaa rantakaistaa

välillä meren ja maan.

kun jäljet sotkeutuu liejuun

kaikista vastauksista tahtoo pois

ole pelottava kuin kevään liekki

ole kaunis kuin kukkiva puu.



merivirtojen juoksuun tai tuuleen

sen kirjoitukseen

lennä mieleni lennä

voit mennä

en pelkää ollenkaan



ja oikea siipi on valkee ja se vasen musta on

ja päivä on auringon kultaa

ja yö on kylmä valoton

ja oikea siipi on valkee ja se vasen musta on

älä putoa, katso alas

siellä kyllin kauan vietit

mietit miten lopettaa.



vanhan runontekijän sanoin

täynnä uhmaa ja kauneutta

luon rannanmitan valkeaa vaahtoa

sinut kauniina kuin kärsivä jumala.

olen väsynyt moniin sanoihin

olen väsynyt itseeni.

jos sanot jätä kaikki

seuraa minua.

jättäisin ja seuraisin

KOIRANELÄMÄÄ



Vahtikoirana

aina varuilla

juoksulangassa

elämän tapaista.

Löytökoirana

armopaloilla

toisten nurkissa

elämän tapaista.

Miksi koiraksi muutit minut?

Miksi muokkasit kovalla kädellä?

Miksi ihmistä minussa vihasit raivoisasti?



Rotukoirana

luonne pilalla

kuonokopassa

elämän tapaista.

Sylikoirana

tyylisohvalla

silkkitakissa

elämän tapaista.

Miksi koiraksi muutit minut?

Miksi nöyryytit kaikilla tavoilla?

Miksi ihmistä minussa vihasit raivoisasti?



Kulkukoirana

pakomatkalla

suunta hukassa

elämän tapaista.

Miksi koiraksi muutit minut?

Miksi petit ja hylkäsit aina?

Miksi ihmistä minussa vihasit raivoisasti?

Miksi ihmistä minussa vihasit loppuun asti?

Finlanders - Oikeesti



Joka päivä kaikenaikaa

mietin onko tämä totta ollenkaan

että kanssas

tätä taikaa rakkauden me koetaan

että kantaa oikeasti

tämä tunne aina päivään huomiseen

ja taas hetken

ihanasti

tunnen sydämeni lentoon lähteneen



Tahdon oikeesti olla sinun

enkä vain leikisti rakastaa

kanssas oikeesti kokea kaiken

mikä ollut on unelmaa

tahdon syliisi painaa pääni

tahdon lämpöösi nukahtaa

olla kanssasi oikeesti onnellinen

sua oikeesti rakastaa



Uskonut en silloin ennen

että todellisen onnen löytäisin

kun mä aina tullen mennen sitä juuri pakenin

mutta nyt on kaikki toisin

luotas lähteä mä koskaan tahdo en

olet nainen suurenmoisin

mulle lahjoitit sä aidon rakkauden

(2x)



Tahdon oikeesti olla sinun

enkä leikisti rakastaa

kanssas oikeesti kokea kaiken

mikä ollut on unelmaa

tahdon syliisi painaa pääni

tahdon lämpöösi nukahtaa

olla kanssasi oikeesti onnellinen

sua oikeesti rakastaa



Olla kanssasi oikeesti onellinen

sua oikeesti rakastaa...



Agents & Jorma Kääriäinen - Olet mun sä vain



Aava meri on ja rannaton, tähtitaivaan kansi suunnaton

Loppumaton myös tää tunne on, jonka kanssas jaan

Vaikka paljon täällä nähdä saan, koskaan tulla ei voi kauniimpaa

Olet kaikkeni sä päällä maan, olet mun sä vaan



Yksin olisin mä ilman sua, yksin onneton ja niin avuton

Vaikka joskus tieni kauas vei, silti etäisyyskään haittaa ei

Kun vain muistan että ainiaan olet mun sä vaan



Vaikka joskus tieni kauas veis, silti etäisyyskään haittaa ei

Kun vain muistan että ainiaan olet mun sä vaan

Aamulla tuntuu raskaalta pää.

Hiivin, kun en haluu herättää.

Sulla aikaa jäädä lepäämään,

vapaapäivä.



Pikakahvi ei auta mitään:

kolmenkin kupin jälkeen väsyttää.



Menen suihkuun,

pesen hampaat

enkä meikkaa.



Varhain torilla vilkasta jo.

Vanhat odottaa, aukeaako

lähipankin ovi ollenkaan,

niil on kiire.

Viimeisenä työpaikalla oon

¿ pitäisi vaihtaa yövuoroon.



Puen päälle työvaatteet.

Olen reipas.

Näitä päiviä on jo liikaa,

jokainen solu mussa huutaa:



Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,

ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.

Mä astun harhaan taivaan tieltä

jonnekin pimeään, mut viedään sinne,

missä ei ees tarvitse nimeään.



Kaikki sanoo sävyyn säälivään:

oma vika kun tällaiseen jään,

mut en tiedä enää itsekään,

ketä pelkään.

En ole nainen, en yhtään mitään -

kidutettu eläin häkissään.



Olisitko hyvä mulle, jos mä oisin mukavampi?

Menen suihkuun valot päällä.

Sä et huuda enää koskaan.

Toisiinsa kietoutuneina

he kulkevat metsän halki

heille tuntemattoman,

pienille loputtoman



Rukka-Peikko Takkutukka

ja Heikko-Peikko Pelokas

molemmat niin urheina ovat

toistensa tukena



Mitä puiden takana heitä odottikaan?

Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla

sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka



Lyijynraskaita

jalkojaan ei tunne kumpikaan

Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa



Halki jäätyneen maan

he kulkevat käsikkäin,

katsomatta toisiaan,

sanomatta sanaakaan



Jään pinnasta peilasivat

uurtuneita kasvojaan,

silmät niin vettyneet ovat

isäntiinsä pettyneet



Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin

hukkui Heikko-Peikko

Niin se vain menee, ei aina käykään niin,

kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka



Sormet vieraat soittavat

tätä soitinta

kuoleman sormet,

kylmät ja kankeat



Astun sisään portista,

vieras maailma

avautuu sen takaa,

maisemat ankeat



Nyt sanat on sanottu,

laulut on laulettu,

aamun koittaessa

ilta jo hämärtää



Kun hukun itkuuni

toivon, että jää

edes kauniin kukan nimi

tänne elämään

Finlanders Oikeesti. Olikin jo tuossa aiemmin.