Koira lapsiperheessä; laumajärjestyksestä.
Miten koiran saa " tajuamaan" että se on lauman alin jäsen? Koira esim. ottaa lapsilta ruokaa kädestä, jos aikuisten silmä välttää ja ärähtelee miehen pojalle, jos tekee liian läheistä tuttavuutta. Miehen poika on meillä tosi paljon eli mistään vieraasta lapsesta ei ole kyse. Meidän tytölle koira on ärähtänyt pari kertaa kahden vuoden aikana ja sietää muutenkin tytöltä " enemmän" , esim. vahingossa tai tahallaan päälle kaatumisia. Ärähtämisellä tarkoitan siis sitä, että koira murahtaa/haukahtaa ja napsaisee hampaat yhteen lapsen naaman edessä, samalla tavalla kuin tekisi pennuilleen, mun käsittääkseni ainakin...
Koira ja lapset eivät oleskele yleensä samassa huoneessa ilman aikuisten valvontaa, sillä on oma paikkansa, mutta vaikeaahan se on koko ajan vahtia ovatko lapset koiran ääressä vai eivät. Meidän perheessä koira siis pitää lapsia alempinaan ja tähän pitäisi saada muutos, uusi vauvakin tulossa ja sitä enemmän hälinää siis.
Olisiko tarjolla jotain vinkkejä millä koiran saa ruotuun, harjoituksia tmv?
Kommentit (3)
kun en saanut ymmärtämään että lapsikin on sitä ylempänä laumassa. Tämäkin kun ärähteli pari kertaa lapselle kun lapsi meni lähelle, koiran oli lisäksi hieman arka (ja selkeästi ahdistunut lapsen läsnäolosta kun lapsi oppi liikkumaan) joten en halunnut ottaa riskiä että joku kerta niitä hampaita olisi käytetty.
Onneksi koira sai ihanan uuden kodin jossa ei ole lapsia, sinne se sopii erinomaisesti. Ihana koira mutta itse en halunnut tosiaan ottaa riskiä tai tvaihtoehtoisesti eristäöä koiria jatkuvasti toiseen tilaan.
Toisen koiran kanssa ei ole kerta kaikkiaan _mitään_ ongelmia, se luovuttaa lapselle lelunsa, syömisensä, mitä tahansa ja selkeästi käsittää että pieni lapsikin on sen ylä puolella. Ovat parhaita kavereita :o)
Mä puhun keskikokosista koirista, joita ei seurakoiriksi lueta. Meillä on yksi koira purrut lasta ja lapsella on loppuelämänsä arvet, joten kehotan oleen varovainen, väitän ettet väliin ehdi jos koira päättää yhden kerran purra.
Tän hetkiset koirat ei koskaan oo edes murissut lapsille ja silti kaikki luunsyömiset ja ruokailut koirat on porttien takana. Välillä laitan koirat muuten vaan lepään ja saavat olla rauhassa. Kantapäänkautta ollaan valitettavasti opittu sekin asia.
Meidän koira-parka joutui lauman viimeisemmäksi peräti neljästi, viimeisellä kerralla jo oli niin alistunut osaansa, taisi vaan tuumata mielessään, että jaaha, näinkö tässä taas kävi :-)