Lue keskustelun säännöt.
Miten kolme lasta hoitoon neljäksi yöksi kun mummolat ei auta?
09.07.2007 |
Olis pakko päästä lomalle miehen kanssa kun pä meinaa hajota ainaiseen lastenhoitoon. Mummeista vaan ei ole apua, eli mitäköhän sitä keksisi, mihin noi lapset voi sijoittaa? Iät on 1 v., 4 v. ja 6 v.
Kommentit (89)
Mä oon aina kannattanut sitä Pelastakaa edes äidit ry. - ideologiaa. Jos äiti voi hyvin, lapset on onnellisia. Jos taas äiti ei voi hyvin ja hänen päänsä hajoaa lastenhoidosta, pitää hänen saada pitää taukoa, kerätä motivaatiota, kerätä energiaa, kerätä kärsivällisyyttä. Nimittäin väsyneen äidin lapsilla on äidin kanssa varmasti sata kertaa kamalampaa kuin missään hoidossa ikinä!
Minä en todella väsyneenä ole jaksanut lasten kanssa mitään, en ole jaksanut laittaa ruokaa, en pestä heidän vaatteitaan, en pestä heidän hampaitaan, en lukea, en laulaa, en askarrella, en leikkiä. Olen vain maannut raatona lattialla ja lapset on hyppineet päällä. Ja välillä olen rääkynyt kuin pieni pahainen kakara.
Onneksi en enää ole fyysisesti niin väsynyt, henkisesti vain, lapset kun eivät vieläkään anna kotona hetken rauhaa muulloin kuin nukkuessaan. Nykyään onneksi nukkuvat siis :) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sehän on mukavaa että muilla järjestyy asiat näin kivasti.
Tarkoitan sitä kuitenkin, että on paljon luonnollisempaa, että vanhemmat eivät saa lapsistaan lomaa, kuin että saisivat. Tuhansiin vuosiin ei ole lapsista mitään lomia pidetty. Se on luonnotonta.
Ja mies ei pidä edes kesälomaa? Minusta tuntuu että sun pään hajoaminen ei johdu niinkään lasten hoidosta vaan siitä, että teillä on ihan liikaa suorituspaineita elämässänne. HGellittäkää vähän jostain, eli lähinnä siitä työstä kun ei niitä lapsia enää tekemättömiksi saa...
Vierailija:
Tarkoitan sitä kuitenkin, että on paljon luonnollisempaa, että vanhemmat eivät saa lapsistaan lomaa, kuin että saisivat. Tuhansiin vuosiin ei ole lapsista mitään lomia pidetty. Se on luonnotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ymmärrän pointin - kirjoitin vähän huonosti... meilläkään tuo mummola-apu ei siis ole mitään jokaviikkoista herkkua, mummola satojen kilsojen päässä. Pointtini oli lähinnä se, miten saada kolme lasta yhtään mihinkään hoitoon edes yhdeksi yöksi - edes sinne mummolaan - ei ne mummotkaan kovin helposti jaksa hoitaa kolmea pientä.
Tarkoitus oli siis ylistää tuota ideaa porukan jakamisesta - eli esim. isompien kummit varmaan voisivat pitääkin isompia kun taas 1 vee on vieraalle tai puolitutulle vähän haastava paikka eikä se 1 veekään ehkä siitä nauti - isommat sitä vastoin varmastikin.
Meillä siis ollut se onni että mummolaan on saanut hoitoon, mutta vain osan porukkaa kerrallaan.
T. 85
hoida kaikkia kolmea neljää päivää... En ottaisi itsekään yksivuotiasta neljäksi päiväksi hoitoon. Neljä- ja kuuusivuotiaat ovat sitten ihan toinen juttu :) Ja lyhyempi aika. Voisivat ehkä mummelitkin suostua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja mies ei pidä edes kesälomaa? Minusta tuntuu että sun pään hajoaminen ei johdu niinkään lasten hoidosta vaan siitä, että teillä on ihan liikaa suorituspaineita elämässänne. HGellittäkää vähän jostain, eli lähinnä siitä työstä kun ei niitä lapsia enää tekemättömiksi saa...
Miten vaativista töistä voi hellittää menettämättä taloudellisesti paljon?
On aika paljon pienempi uhraus kaikille että vanhemmat ottaa neljän päivän rentoutusloman kahdestaan, kuin että toinen vanhemmista vaikka luopuu urastaan, perhe joutuu myymään asuntonsa, ehkä muuttamaan halvemmalle seudulle, lapsien hoitopaikat ja kaverit vaihtuu, perheen elintaso tippuu.
Joillekin lasten kanssa " aina" vapaa-ajalla oleminen ei ole niin tärkeää ettäkö haluaisi kaiken muun uhrata sen edestä. Joillekin oman psyyken hoitaminen ja muut omat tarpeet on edelleen tärkeitä vaikka lapsia olisikin tullut. Ei lastensaanti muuta kaikkia ihmisiä niin paljon.
kannattaisi varmaan tutustua siihenkin hoitajaan hyvissä ajoin, eli pyytää hänet pariksi tunniksi useita kertoja ennen tuollaista pitempää lomaa, jotta hoitaja oppisi talon tavoille ja lapset tottuisivat hoitajaan (varsinkin pienin).
Minusta lapset voi jättää kohtuullisen tutulle ihmiselle ehkä jopa neljäksikin yöksi (itsellä ei ole ollut vielä mahdollisuutta jättää yhdeksikään) jos lapset saavat olla yhdessä ja omassa kodissaan. Riippuu paljon siitä yksivuotiaasta, miten riippuvainen hän on vanhemmistaan?
Minusta vanhemmat ansaitsevat yhteisen miniloman silloin tällöin, jos se suinkin on järjestettävissä. Siis nimenomaan ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä hellittämistäkin, vaikka joutuisikin taloudellisesti luopumaan jostain? Ei tuo 4 päivän miniloma mitään muuta, jos tahti jatkuu samanlaisena sen jälkeen. Veikkaan että 5 vuoden kuluttua moni ap:n kaltaisessa tilanteessa sinnitellyt harmittelee, kun ei malttanut paria vuotta tyytyä vaatimattomampaan urakehitykseen silloin kun lapset oli pieniä. Aika monessa työssä on mahdollisuus ottaa hiljaisemmin, tehdä vähemmän ylitöitä, ottaa lomarahoja vapaana jne, jos siihen vaan on itsellä halua ja esittää asian oikein esimiehlee ja hr-ihmisille.
Vierailija:
Vierailija:
Ja mies ei pidä edes kesälomaa? Minusta tuntuu että sun pään hajoaminen ei johdu niinkään lasten hoidosta vaan siitä, että teillä on ihan liikaa suorituspaineita elämässänne. HGellittäkää vähän jostain, eli lähinnä siitä työstä kun ei niitä lapsia enää tekemättömiksi saa...Miten vaativista töistä voi hellittää menettämättä taloudellisesti paljon?
On aika paljon pienempi uhraus kaikille että vanhemmat ottaa neljän päivän rentoutusloman kahdestaan, kuin että toinen vanhemmista vaikka luopuu urastaan, perhe joutuu myymään asuntonsa, ehkä muuttamaan halvemmalle seudulle, lapsien hoitopaikat ja kaverit vaihtuu, perheen elintaso tippuu.
Joillekin lasten kanssa " aina" vapaa-ajalla oleminen ei ole niin tärkeää ettäkö haluaisi kaiken muun uhrata sen edestä. Joillekin oman psyyken hoitaminen ja muut omat tarpeet on edelleen tärkeitä vaikka lapsia olisikin tullut. Ei lastensaanti muuta kaikkia ihmisiä niin paljon.
Tämä on sitä itsekästä nykyajattelua. Juuri itselle halutaan kaikkea nautintoa. Sama ajattelu ajaa nykyään joka toisen parin eroon. Usein syy on typerä tyyliin: en saanut hyvää seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksaakseen lapsiaan taas paremmin! Pitää aikuisen ihmisen päästä hetkeksi edes aikuiseen seuraan, kun viettää päivät ja yöt kotona lasten kanssa. Olen siis kotiäiti.
Ei ole mitään pahaa siinäkään, että haluaa välillä nukkua pari-kolme yötä rauhassa, jos lapset ovat heräilleet vaikkapa viimeiset 4 vuotta joka yö! (Näin meillä, en ole ap.)
Lomaa tarvitsee siihenkin, että saa rauhassa keskustella puolisonsa kanssa. Ja rakastella rauhassa. Juuri täällä av:llahan on lukemattomia kertoja jankutettu, että seksiä voi harrastaa muulloin kun lasten aikana. Että seksiä ei SAA harrastaa jos talossa on lapsia paikalla. Siis ei koskaan?
Rakastelemme toki vaikka lapset nukkuvat samassa talossa, mutta olisi se vaan kivaa joskus täydellisen rentoutuneena eikä jatkuvasti korvat höröllään että tuleeko joku, herääkö joku, kuuleeko joku...
Minä ainakin olen ensisijaisesti aikuinen ihminen ja puoliso, eivätkä lapset ole elämäni tärkein asia vaan parisuhteen lisä, lahja ja mauste.
Vierailija:
Minä ainakin olen ensisijaisesti aikuinen ihminen ja puoliso, eivätkä lapset ole elämäni tärkein asia vaan parisuhteen lisä, lahja ja mauste.
Lapset eivät siis ole tärkein asia, vaan vain sivuseikka.
Minä kyllä laitan lapset ykköseksi. Näin on sanonut miehenikin. Vaikka meillä menee hyvin ja olemme tasapainoinen pariskunta, niin jos jotain sattuu, niin lapset menevät sen puoliskon edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minä ainakin olen ensisijaisesti aikuinen ihminen ja puoliso, eivätkä lapset ole elämäni tärkein asia vaan parisuhteen lisä, lahja ja mauste.
Eli lapset tulevat siinä sivussa, kunhat itsesi saat tyydytettyä. Lapsesi siis voit heittää vaikka naapurille kunhan itse saat olla puoliso miehellesi.
Itselleni lapset ovat elämäni tärkein asia, mies tulee siinä sivussa. Vaikkakin olemme onnellisesti naimisisa. Mieheni kanssa olemme samaa mieltä, lapset ovat tärkeintä. Omasta hyvästä voin luopua kunhan lapsilla on kaikki hyvin ja tarvittavat asiat. Itse vaikka kuljen risaisessa takissa (onneksi ei ole ollut tarvis) kunhan lapseni saavat ruokaa. En ajattele että minä sen takin tarviin, olenhan aikuinen ihminene ja lapset ovat vain lisänä, lahjana tai mausteena.
Minne matkustivat kuherruslomalle. Nykymaailma on aivan rappioitunut tässä oman itsen palvomisessa. Ällöttää. Luonnotonta tämä nykymeno.
Kauheeta kaksinaismoraalia: kun joku laittaa viestiä että löin lastani tai että tuli itsetuhoajatuksia niin johan tulee vastauksia että hae apua mene lääkäriin, koita keksiä jotain että pääset irti arjesta jne.
Mutta auta armias jos joku tahtoo, kuten ap tässä, ehkäistä sitä että pää hajoaa ties millä seuraamuksilla, av-mammat jyrää kuin reimatecin puolesta olisivat marssimassa! (btw en muuten ennen av:tä tiennyt että Reimatec on uskonto joillekin)
Herranjumala siitä maailma ole ennenkään kaatunut jos lapsi on ollut pari yötä erossa äidistä.
Järki käteen nyt mammat ja ap, tsemppiä ja koittakaahan päästä lomailemaan miehen kanssa! :o)
Kannattaa tehdä vain yksi jonka kasvattaa hyvin ja huolella, niin sit löytyy hoitopaikkojakin ;)
Ensinnäkin: Meillä on mielestäni aika vähän lapsia, kolme ei ole mikään kovin suuri luku, edes lapsista puhuttaessa.
Toisekseen: Lapsemme ovat tosi hyvin käyttäytyviä, eivät mitään riiviöitä, pienin tosin vielä vähän ymmärtämätön, mutta kaksi vanhempaa varsinkin vieraiden ihmisten kanssa erittäin hyväkäytöksisiä.
Omaa lomaa tarvitsen siksi että hyväkäytöksiset lapsemme ihanuudestaan ja suloisuudestaan huolimatta fyysisesti ja henkisesti vievät minusta kaiken energian ja arjessa, koti- tai työ- sellaisessa, sitä ei energiavajetta ei koskaan ehdi paikkaamaan. Ja aina on jostain huono omatunto.
Ainoa tapa hengähtää on lähteä kotoa pois ja sulkea puhelin. Ja hommata lapsille siksi aikaa luotettava hoitaja. Mies olisi muuten paras hoitaja toki jos yksin haluaisin levätä, mutta hän on tällä hetkellä niin pahasti burn outin partaalla että häntä ei voi jättää kotiin lasten kanssa yksin.
Tilanteita on monia, ja ihmisiä monenlaisia myös. Minä en suostu kuuna päivänä luopumaan elintasostani, eli työnteon vähentäminen ei käy päinsä. Ellei nyt lotossa voiteta. En myöskään ole yhtään kotiäitityyppiä, en nauti leikkimisestä, pyykinpesusta, ruuanlaitosta ym. Ollaan menossa lasten kanssa hotellilomalle, ja lapset on pitkällä kesälomalla, mutta tarvitsemme molemmat myös lomaa lapsista. Jos joku ei sitä itse tarvitse, eikä siksi meitä ymmärrä, niin sille en voi mitään. Ehkä vain onnittelen häntä että on saanut elämänsä järjestetyksi tyydyttäväksi helposti.
Ja muuten, löysin lapsillemme jo hyvän hoitajan kotiin, tuttu opiskelijatyttö tulee meille asumaan, maksan hänelle 100 euroa per päivä.
Kiitos kaikille tsemppaajille!
Toivottavasti teillä minua ymmärtämättömillä sujuu elämä aina yhtä leppoisena ja helppona kuin tähänkin asti.
Olen iloinen puolestasi. Pitäkää miehen kanssa hauskaa lomalla, olette sen ansainneet!
Vierailija:
Näin olemme toimineet jo silloin kun oli kaksi lasta - vauva ja reilu 2 vee. Kaikki voittivat: Vauvan imetys ei mennyt pieleen eikä tissihirmua olisi voinut edes jättää hoitoon. 2 vee oli rakastamassaan mummolassa kaksi yöltä ja sai tehdä kaikkea kivaa ja vanhemmat rentoutuivat juuri tämän kirjoittamalla tavalla kylpylässä - vauva nukkui vielä piiitkiä unia ja välissä ehti hyvin juuri esim. hierojalle. Illallisen söimme huoneessa kun vauva oli nukkumassa.
Nyt kolmen kanssa olemme käyneet tällä tavalla (siis n. 1 vee) mm. kaupunkilomalla Milanossa ja Lyonissa. Ja kun kahdelta isommalta kysyy kumman valitsisivat väliltä hotelli isossa kaupungissa, kaupungilla kiertelyä, syömistä ravintolassa jne. ja kolme yötä mummon ja vaarin kanssa mökillä inkkarileikeissä, eväsretkellä jne. niin eipä ole vaikea arvata kumman valitsevat. Perhelomat Kanarialla ovat sitten ihan toinen juttu.