Pettämisen syyt - onko niitä?
Kertokaahan, pettämään ajautuneet, oletteko löytäneet teollenne syitä ja millaisia? Olen omaa elämääni paljon pohdiskellut ja miettinyt mm. sitä, miksi niin usein " petetään, koska oma parisuhde ei tyydytä" . Toisin sanoen etsitään omalle toiminnalle syyllinen puolisosta.
En keksimälläkään keksi, mitä väärää oma mieheni olisi tehnyt, että olisi ansainnut tulla petetyksi. Hän on joka elämänvaiheessa ollut vastuuntuntoinen, fiksu ja hellä puoliso ja isä. Minä sen sijaan olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi aikamoiset sisäiset myllerrykset, joista en voi sinänsä syyttää ketään. Elämä heittelee eteen haasteita, joiden edessä voimme selvitä eteenpäin entistä vahvempina tai sitten löytää itsemme rämpimästä virheistä, joita emme olisi uskoneet koskaan tekevämme.
Mitään kunnollista selitystä en edelleenkään löydä sille, mitä olen tehnyt. Minä olin sekaisin ja annoin tunteen viedä. Valitettavasti. Mies reagoi myöhemmin ja hänen ikuiseksi luulemani tasapainoisuutensa heitti häränpyllyä. Hän antoi samalla mitalla takaisin. Hänen teostaan voisin periaatteessa syyttää itseäni, mutta hänkin teki lopulta valintansa itse.
Sitä tässä siis ajan takaa, että onko pettämiselle olemassa lopulta mitään syytä - muuta kuin se, että päätämme tietyssä elämäntilanteessa tehdä niin? Siis MINÄ päätän, ei kukaan muu. Voinko syyttää ketään siitä mitä teen, vaikka toinen kohtelisi minua kuin lattiarättiä?
Kommentit (22)
En minäkään avaa täällä tiettyjen aihepiirien viestejä koskaan.
pettäjän huono itsetunto ja itsekurin puute.
Kaikki muu on vain puolustelua ja syyttelyä, jolla ei olisi mitään merkitystä ilman noita kahta yllämainittua tekijää.
Pettäjä valitsee sen ihanan uuden ihmisen ja huuman, vaikka toisella puolella vaakakupissa on oma mielenrauha ja (paljastuessaan) paljon enemmänkin.
Tunteet sun muut ovat tiestysti mukana, mutta eipä ilman niitä tuollaiseen valintatilanteeseen joutuisikaan. Monesti tunteiden viilennettyä ja niiden negatiivisten asioiden paljastuttua valinta olisi ihan toinen...
Puhuin nyt siis tilanteesta, jossa oma puoliso on periaatteessa ihan ok ja suhde on kunnossa.
Ne jutut, joissa pettäjän oma puoliso ja suhden on jotenkin pahasti pielessä, ovat eri juttu. Niissä kysymys on usein siitä, ettei pettäjällä ole rohkeutta lähteä omasta suhteestaan. Joskus ei halua satuttaa, joskus taas pelkää esim. väkivaltaa tai taluoudellista ahdinkoa jne.
Parisuhteessa kiistanalaisia asioita voi joko ratkaista fiksusti puhumalla tai sitten sitä kääntyy ulkopuolisen puoleen ja se johtaa usein pettämiseen. Minusta siis Rva Tähtivalon on turha etsiä niitä syitä puolisostaan, vaan katsella peiliin hieman tarkemmin.
Tuota itsetuntoasiaa en kyllä täysin allekirjoita omalla kohdallani. Varmasti itsetunnossani olisi parantamisen varaa, mutta ilmoittautuuko tässä joku, jolla ei ole?
Huonoon itsetuntoon vetoaminen on turhaa ja typerää, jos sitä käytetään aseena toisia vastaan. Ja tämähän on käytäntö av:lla, oikein palstan hengen mukaisesti. On niin helppoa sivaltaa toista syyttämällä häntä huonosta itsetunnosta.
Mikä rikos huono itsetunto muka sinänsä on? Huonoon itsetuntoon on usein syynä rankat elämänkokemukset, joille ei välttämättä ole voinut mitään. Toki itsetuntoa voi pyrkiä kohottamaan, mutta jos se on nollassa niin se on, eikä siinä muiden harrastama nälviminen paljon auta. Ihminen, jonka itsetunto on terve, ei varmasti sivaltele toisia aiheella. Hyvään ja terveeseen itsetuntoon kuuluu myös omien heikkouksien tunteminen.
Mutta kun näitä vaan on. KESITY nyt siihen perheeseesi jonka jotenkin pystyit toistaisekis säilyttämään. Äläkä enää jaksa tulla tänne kertoilemaan satujasi, ei ketään jaksa kovasti kiinnostaa.
kevytkenkäisille naisille oma palsta!
mutta se ei tee minusta tyhmää eikä itsekästä koko elämäni näkökulmasta. Jos olen jotain tästä oppinut niin ainakin sen, etten kovin herkästi kuvittele, että minulla olisi varaa haukkua toisia ihmisiä, vaikkapa sitten tyhmiksi ja itsekkäiksi.
ja kaikkimulleheti -mentaliteetti ajaa myös pettämiseen..
itse en tosin näitä allekirjoita!
suhde oli ihan ookoo, ei mitään kovin vakavaa (ellei lähes täydellistä seksistä kieltäytymistä miehen puolelta lasketa), mutta olin tosi ahdistunut. mulla ei ikinä tuntunut olevan tarpeeksi hyvää sytä lähteä ennen kuin järkkäsin sellaisen itse. tein tavallaan itsestäni huonon ja kelpaamattoman kumppanin, ja lähdin. en tosin ikinä tunnustanut pettäneeni, kielsin jopa kun suoraan kysyttiin. siinä tein mielestäni oikein.
Tunnistan paljon itseäni kirjoituksestasi. Mieheni on perusluonteeltaan todella kunnollinen, tasapainoinen, jopa yli-inhimillisen " hyvä ihminen" . Totta kai hänessäkin on puutteensa, mutta jollain tapaa minua on aina salaa ärsyttänyt hänen täydellisyytensä. Itse olen vähän sellainen tuittupää - päälle päin vahva nainen, mutta sisältä pieni kiukutteleva tyttö.
Kauheaa edes myöntää, mutta halusikohan jokin minussa ravistella häntä ja kokeilla, saako häntä mitenkään tolaltaan?? Ehkä, mutta ei se tärkein syy tekooni ollut. Ja surullistahan on, että hänet sai tolaltaan. Varmaan teossani vaikutti pohjalla kuitenkin eniten ihan oma sisäinen sekasortoni, jota olin tuntenut jo useita kuukausia. Hain hirveästi jotain, olin hukassa. Tilaisuuden tullen annoin sitten periksi tällaiselle kiusaukselle.
Mrs_Starlight:
jollain tapaa minua on aina salaa ärsyttänyt hänen täydellisyytensä. Itse olen vähän sellainen tuittupää - päälle päin vahva nainen, mutta sisältä pieni kiukutteleva tyttö.Kauheaa edes myöntää, mutta halusikohan jokin minussa ravistella häntä ja kokeilla, saako häntä mitenkään tolaltaan??
juuri kokeilla, saanko toista edes tolaltaan. Vai onko kaikki aina sellaista järkevää, viisasta ja sitä rataa.
Mä kyllä itse tiedän hirveän hyvin, että olen myös ERITTÄIN perso huomiolle. Parisuhde tietysti aina alkaa niin, että mies liehittelee, mutta vääjäämättähän se vähenee vuosien myötä.
Olen menneisyydessä muutaman kerran langennut ihailun kohteena olemiseen, rikkonut parisuhteita ja sitä rataa. Aika suuri kynnys olisi tehdä samaa virhettä " elämäni miehen" kanssa, mutta parempi varmaan olla vannomatta.
se 15
Vierailija:
Itsetunnon pönkitys ja toisen aito kunnioituksen puute.
mä en koe olevani hirvittävän tärkeä, mutta ei kyllä mullekaan moni ihminen sitä ole.
nro 15
jos itse nyt pettäisin miestäni, se johtuisi siitä, että musta tuntuisi, että meidän suhde on kovin symbioottinen ja että itsetuntoni on liikaa miehen mielipiteestä/teoista riippuvainen.
Pettäminen olisi teko, joka etäännyttäisi mua miehestä. Se saisi mut ajattelemaan, että katsos, ei haittaa vaikka mies joskus vaikka ihailisikin toista naista, minulla on salainen kortti pakassani - olen " saanut" toiselta mieheltä.
Toisaalta pettäminen voisi olla myös kateutta siitä, että mies on niin tasapainoinen ja järkevä, aina suhtautuu rakentavasti asioihin, eikä liikoja hermostu. Minä taas olen meidän parisuhteemme " hullu nainen" .
Tai no... viimeisimmän riidan yhteydessä mies pelästyi itsekin omaa reaktiotaan, suuttui varmaan ensimmäisen kerran elämässään niin, että menetti hermonsa ja painui kylpyhuoneeseen paukuttamaan nyrkkiä seinään.
OIKEASTI mä EN haluaisi miestä pettää, ja meidän seksielämämme on taivaallisen ihanaa, MUTTA en voi vannoa ja vakuuttaa, etteikö huonossa tilanteessa voisi houkutuksia tulla. Juuri sellaisessa tilanteessa, että jostain syystä yhteys mieheen on kateissa, välit tuntuvat etäisiltä, kiinnostusta ei ole paikatakaan tilannetta.
Itsetunnon pönkitys ja toisen aito kunnioituksen puute.
Jokaisella on aina valinnan mahdollisuus, ei ole olemassa vain yhtä ainoaa tapaa tehdä joku asia. Kun houkutus tulee eteen, voi aina valita, antaako sille periksi vai elääkö ihastustaan ihan vaan omassa mielikuvituksessaan ilman että kukaan muu siitä kärsisi. Ja itse me jokainen sitten kannamme valintojemme seuraukset.
mä olisin joo pettänyt 10 vuoden liitossa jos olisin joka lirkuttajan juttuja kuunnellut ja lähtenyt niihin mukaan.
Rouva tähtivalo et ole ainoa nainen maailmassa jolle tulee kiusauksia, eikä miehesi, taidatte olla aika huonon itsetunnon omaavia ihmisiä.
Keskittykää toisiinne ja lapseenne!
Vierailija:
mä olisin joo pettänyt 10 vuoden liitossa jos olisin joka lirkuttajan juttuja kuunnellut ja lähtenyt niihin mukaan.Rouva tähtivalo et ole ainoa nainen maailmassa jolle tulee kiusauksia, eikä miehesi, taidatte olla aika huonon itsetunnon omaavia ihmisiä.
Keskittykää toisiinne ja lapseenne!
oikeen neitsyt maarioita...
munkin mielestä hyvä juttu itsetunnosta tähtivalolta.
ja nää syyllistävät, itse niin ihanan puhtoisessa naiskuvassaan viihtyvät akat vois jättää koko ketjun avaamatta. ei sitten tartte tekopyhänä kauhistella tiättekste...
Vierailija: