Pettämisen syyt - onko niitä?

Kertokaahan, pettämään ajautuneet, oletteko löytäneet teollenne syitä ja millaisia? Olen omaa elämääni paljon pohdiskellut ja miettinyt mm. sitä, miksi niin usein " petetään, koska oma parisuhde ei tyydytä" . Toisin sanoen etsitään omalle toiminnalle syyllinen puolisosta.



En keksimälläkään keksi, mitä väärää oma mieheni olisi tehnyt, että olisi ansainnut tulla petetyksi. Hän on joka elämänvaiheessa ollut vastuuntuntoinen, fiksu ja hellä puoliso ja isä. Minä sen sijaan olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi aikamoiset sisäiset myllerrykset, joista en voi sinänsä syyttää ketään. Elämä heittelee eteen haasteita, joiden edessä voimme selvitä eteenpäin entistä vahvempina tai sitten löytää itsemme rämpimästä virheistä, joita emme olisi uskoneet koskaan tekevämme.



Mitään kunnollista selitystä en edelleenkään löydä sille, mitä olen tehnyt. Minä olin sekaisin ja annoin tunteen viedä. Valitettavasti. Mies reagoi myöhemmin ja hänen ikuiseksi luulemani tasapainoisuutensa heitti häränpyllyä. Hän antoi samalla mitalla takaisin. Hänen teostaan voisin periaatteessa syyttää itseäni, mutta hänkin teki lopulta valintansa itse.



Sitä tässä siis ajan takaa, että onko pettämiselle olemassa lopulta mitään syytä - muuta kuin se, että päätämme tietyssä elämäntilanteessa tehdä niin? Siis MINÄ päätän, ei kukaan muu. Voinko syyttää ketään siitä mitä teen, vaikka toinen kohtelisi minua kuin lattiarättiä?