***Uusi viikko SYYS-04***

Tulin tuntia normaalia myöhemmin töihin tänään, omituista. Mies ja lapset lähtee tänään mökille. Olen siis lomalla suorastaan:)



Käytiin eilen miehen kanssa kaupungilla, mutten löytänyt juurikaan mitään. Mies sen sijaan löysi paitoja itselleen. Käytiin myös nopealla päivällisellä. Ajattelin tänään jatkaa kaupungille töistä, kun eilen ei kuitenkaan kauheasti ehditty. Huomenna jos yrittäis pyörällä töihin, kun tänään oli liian märkä keli.



Jatu, miten meni viikonloppu? Miten lapset pärjäsi? Entä te? :)



T: Ynis

Poika läks Lintsille entisen tarhakaverinsa perheen kanssa.Toivottavasti ei ihan kokoajan vettä tule!!!



kiitos kysymästä,Ynis!Vkl meni hyvin ja hunosti :-/ Miehen kanssa meni hyvin!Käytiin syömässä,keikka oli ihan mieletön ja hotellissakaan ei tapeltu ;-) Minä tietysti nukuin huonosti niinku aina vieraissa paikossa...Aamupalalla oli ihana olla rauhassa kaksin :-)

Lapset oli pärjänny tosi hyvin,nukkuneet syöneet ja typy alko tehä kakan pottaa!!!!!!!Ei vissii uskaltanu pyytää mummilta ja papalta vaippaa ja poika oli sanonu et mee kakalle potalla ni typyhän meni :-) Ja eilen ihan meillekin teki ylpeänä ison satsin pottaan!!!!!Muisti kyllä mitä äiti on epätoivosena luvannu pottaa kakkimisesta..nyt on tarroja liimattu ja keikka lelukauppaan odottaa ;-))

Se huonosti meno..Anoppi järjesti kohtauksen ja meinas lähteä lätkimää ennenku me ehittii lähteä.Mies sano sit et liput oli 70e kpl ja hotellikin pitää maksaa..Anoppi puhu pojalle sellasta mihin miehen oli pakko puuttua,anoppi loukkaantu ja siitä alko sellanen heidän ikuisuusriita.. No,päästii lähtemää ja päätettii et ei ajatella koko juttua mut tietty se oli mielessä.Mä en sanonu koko riidan aikana mitää,pysyin erihuonessa ja yritin saada typyn unille..

Ku tultii su,miehen vanhemmat läks heti!Meil on ollu anopin kans melkosen hankalaa,mut oon luullu et kaikki on ihan ok ja meil on ollu ihan hyviä vierailuja viimeaikoina..No,anoppi sit sano lopuks jotain mikä vei pohjan kaikelta.Sanoinki miehelle et en jaksa enää yrittää,tuskin tahon nähän koko ihmistä enää..Typyä en sinne laske!(jos se ikinä mihinkää lähteekää)ja en tiiä voinko poikaakaan laskea(mikä harmittaa koska poika sinne niin tahtoo)!Olo on tosi tyhjä ja ihan voimaton :-( Appiukko ei ole maukana anopin sekoiluissa ja appi onki tosi ihana! Ainaki jäimieleen tämä meidän eka yhteinen " loma" typyn jälkee!Enää ei sit mihinkää päästäkää pitkää,pitkää aikaa ku mun vanhemmat ei yötä hoida.



Mies on taas ajotunnilla,sit lähtee bädikämppää siivomaa..Et siinähän tää päivä!



jatu

Jatulle edelleen voimia tohon anoppiasiaan, kunpa jotenkin asiat järjestyis! Muutes, mansikoista oli ainakin pari litraa pilalla, kiva!



Mä oon niin niin poikki. Miehen loma loppu ja tuntuu et ei jaksa yksin lasten kans. Tää et ketään ei voi paljoo nähdä ku Nea pelkää ja miehen selän takia en juuri minnekään pääse..en osaa kuvailla tätä tunnetta ja ahdistusta. Mietin, et miks pitää olla näin vaikeeta. Oma pinna kiristyy ja oon itkuinen sitten, kun pää hajoo täällä.. Jos Nean kerhoon meno ei syksyllä onnistu pelon takia, niin sit en enää jaksa. Ei kai kukaan jaksa vaa lasten kans vailla ihmiskontakteja. Sit ku Mini vaan vinkuu ja Nekku uhmaa, hulluks tulee. En tiiä. Nea tuli syliin, pitää kirjottaa myöhemmin..



Enkeli1 ja Nea+Mini

Jatulle voimia anopin kanssa takkuamiseen ja enkelille iso voimarutistus kanssa! Voi että tuota teidän elämää! Kun osais jotenkin auttaa...



Omia kuulumisiamme mun piti kirjoittaa josku sviikko sitten, mutta sitten tulikin kaikenlaista hässäkkää ja kuulumiset jäi kirjoittamatta. Koitan tänään ehtiä, jos kone suostuu yhteistyöhön...



nyt kahvia kuppiin, kiva kun olette kahviseurana!! :)



äitikuu

Meillä mies meni tänään töihin, ainut yhteinen lomaviikkomme on nyt vietetty. Keskiviikkona lähdettiin Puuhamaahan ja siellä tosiaan sai kyllä päivän kulumaan. Suosikkeja olivat helikopterit, formulat ja minigolf. Niin ja tietenkin uima-altaat. Oltiin yö hotellissa Hämeenlinnassa ja aamulla tutustuttiin Hämeen linnaan.



Sitten suunnattiin appiukon luo, jossa lomailtiin loppuviikko. Lauantaina oltiin juhlissa, lapset kävivät alkuillasta mukana juhlimassa ja sitten appiukko vei heidät yöksi. Ekaa kertaa appiukko hoiti yksinään, ja hienosti oli mennyt. Niin ja meilläkin oli kivaa juhlissa. Käytiin sitten vielä miehen veljen vaimon kanssa anopilta jääneet vaatteet läpi (ollaan melko samankokoisia) ja olo oli kuin jouluaattona. Anopilla oli kyllä tyylitajua! Vaatteet eivät mahtuneet autoon joten appiukko tuo ne sitten perästäpäin, kun tulee elokuussa hoitamaan lapsia viikoksi kun me molemmat ollaan töissä.



Nyt sitten hautaudun tänne pyykkikasaan ja setvin työasioita puhelimella ja sähköpostilla vaikka lomalla olenkin. Pakko käydä toimistolla joku päivä tällä viikolla, mutten ihan vielä tänään jaksaisi. Jospa vanhempani pystyisivät ottamaan lapset muutamaksi tunniksi joku päivä. Kaupassa pitää käydä kun jääkaapissa ei ole paljon muuta kuin valot. Lapset innostuivat siivoamaan (!!!) joten ihan mukavissa tunnelmissa sadepäivää vietetään.



Jatulle jaksamista! Mitähän se anoppi on sanonut... Oletko varma että tarkoitti juuri niin kuin sanoi? Yritäthän olla katkaisematta välejä kokonaan, onhan anoppi kuitenkin pojalle tosi tärkeä.



Enkelille myös roppakaupalla jaksuja!



Minua kiusaa tuo ylitsetursuava vaatehuone tässä vieressä :-/ Serkkuni, Milon kummi on raskaana, saa vauvan loppukesällä ja tietää odottavansa tyttöä, raaskisinko antaa vauvanvaatteista osan pois. Niitä kun on kolme äp-laatikollista ja kaksi ikeasäkillistä ja vielä iso kasa lattialla noitten lisäksi. Voisin vaikka yrittää houkutella häntä kylään ja antaa valita parhaat päältä. Paitsi ne mistä " ei voi" luopua. Niisk. Vaikeeta.



Joopa joo, jospa yrittäisin suunnata sinne kauppaan ennen kuin näännytään koko lössi nälkään. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Jatu, tuli jotenkin oma riita anopin kanssa mieleen, vaikken tiedä mistä teillä on edes kyse. Voimia! Jos jaksa ja haluat kertoa, niin kirjottele vaikka s-postiin lisää. Auttaa, kun saa purkautua jollekin. Onneksi sulla näyttää olevan mies kuitenkin sun puolella!



Enkelille edelleen jaksamista! Täällä ollaan taustalla tsemppaamassa, kun oikein muutakaan ei voi tai osaa.



Ankkikselle hyvää lomanjatkoa!



T: Ynis

omaa napaa vassokuud:



Kuulumisia siis.



Aika rankka viikko oli tuossa taannoin, meidän pikkuisella alkoi juhannuksena toinen korvatulehdus, huusi koko juhannuksen pitkät ja valoisat yöt. Juhannussunnuntaina veimme lääkäriin ja sai 2. antibioottikuurin ja yöt hieman siitä rauhoittuivat sen myötä. Yökanniskelu tuntui jotenkin erityisen rankalta koska miehellä paukahti edellisviikolla selkä, iso selkälihas venähti töissä nostellessa ja se ei pystynyt kanniskelemaan poikia ollenkaan selkänsä vuoksi. Mulla taas oli jo muutenkin univelkaa tuon huonon nukkujan vuoksi, pikkuisella edellinen korvatulehdus juuri päättynyt ja muutenkin oli valvottu. No, jotenkin sitä jaksoi vaan mutta nyt sitten viikko sitten antibioottikuurin loppumisen jälkeen pikkuinen taas huusi koko yön. Kanniskelin ja hyssyttelin, epäilin tällä kertaa hampaita. Muutama yö siinä meni etten itse juurikaan nukkunut, vain 1-3h. Tilanne meni itse asiassa niin pahkasi että yliväsyneenä en enää saanut edes unta vaikka kaikki muut meillä nukkuivatkin¿. Oli kamalaa valvoa aamuyöllä neljästä kuuteen ja kun oli nukkunut vasta tunnin ennen sitä ja tiesi että aamu kuudenaikaan pitää taas herätä, uni ei vaan tullut, paniikki iski kun katsoi kelloa ja tiesi että nyt PITÄISI nukkua¿. Yliväsymys teki olon tosi huonoksi, päivällä oksetti ja huimasi, ihan kuin krapulassa. No, tilanne ratkesi kun ystävän suosituksesta kävin lääkärissä ja sain nukahtamislääkkeitä. Nyt on olo paljon parempi, kun olen saanut muutaman yön edes vähän nukutuksi, toki herään pikkuisen itkuihin yöllä ja muutaman kerran olen tuttia käynyt laittamassa, mutta nukahdan kuitenkin heti uudestaan.



Väsymyksen piikkiin voisi muutenkin laittaa puolet huolista. Parisuhde on myös ollut kriisirajalla, paljon on keskusteltu ja onneksi parempaan päin taas menossa. Sen olen onneksi oppinut näiden 15v aikana, että hyviä ja huonoja aikoja tulee ja menee¿. Ja puhuminen auttaa. Ja pikkuvauva-aika ON poikkeustila.



Kohta kolmevuotiaan syyspojan uhma ei ole myöskään ollut helpoimmasta päästä viime viikkoina. Voi taivas tuota omaa tahtoa! Miten se voikaan suututtaa niin, kun ei saa tahtomaansa läpi! Heittäytyy lattialle, kiljuu täyttä kurkkua, lyö käsiään omiin poskiinsa tai päähänsä (!), jne¿ Jäähyrappunen on taas ollut kovassa käytössä¿ Hyviäkin hetkiä meillä kyllä paljon on, poitsu on ihan tohkeissaan kun on viimein oppinut kunnolla itse pukemaan. Nyt mene jo housut, paita ja sukatkin. Mä koitan kehua aina kuinka hienosti menee. nyt harjoitellaan myös ilman vaippaa olemista. Tänäänkin ollut jo koko päivän ja hyvin mennyt. Välillä on kyllä niitäkin päiviä kun on kakannut lattialle¿. nyt meni taas juuri kun tätä kirjoitin itse potalle. jeee!



Pikkuinen on oppinut ryömimään, menee jo lujaa huoneesta toiseen ja yrittää jo kontata. Joku allergiataipumus silläkin on, toissapäivänä ilmestyi punaisia näppylöitä ja läiskiä niskaan. Tilanne nyt tarkkailussa, en osaa heti sanoa mistä voisivat olla. Riisipuurosta? Kalkkunasta? Poika oli jo melkein kaikkiruokainen¿..



Niin vielä tuohon väsymysasiaan. Silloin yöllä valvoessani päätin että jotain apua on saatava että saan itse nukkua. Aamulla soitin heti kunnan johonkin lapsityö-sosiaalipuolelle ja kysyin millä perusteilla kunnalta saa lastenhoitoapua, tarvitseeko olla erityisongelmaperhe tms. Iloinen yllätys oli että apua voi saada oikeasti myös ihan tavallinen perhe, on kunnalle ns. ennaltaehkäisevää toimintaa. Eli tietysti ongelmaperheet, monikkoperheet jne, menee ohi ja ne saa avun ensin, mutta nytkin tämä kyseinen täti jolle soitin oli ihan vapaana ja lupasi tulla lapsenvahdiksi seuraavana päivänä. Vajaa 4h maksaa vain 10 e!!! Ihminen oli vielä oikein mukava ja sydämellinen!



sori tälläista ajatuksen virtaa. jatkan myöhemmin, nyt pikkuiselle sapuskaa.



äk ja syyspottapoika ja pikkuinen 7,5kk

Hetken rauha.Typy uinaillut jo jonkun aikaa,mies kämpällä ja Lintsiläiset edelleen jaksavat.Sain viestin että märkyys ei haittaa mutta perheen isillä alkaa naama vihertää ;-)) Tämä perhe muutti vuosi sitten Lontooseen ja oli suuri menetys pojalle,nyt ovat lomalla Suomessa.



Kiitos tuesta!mies on juu täysin mun puolella sillä anopin hyökkäys oli meidän mielipiteitä elämässä ja lastenkasvatuksessa vastaan.Mies oikein sano että on ylpeä musta kun en eilen anopille mitään täräyttäny vaik olis ollu tarpeen vaan olin vain hiljaa.Mä en suutuksissani olisi poikaa laskematta sinne vaan siksi mitä se sille puhuu.Ja en suutuksissani katkasemassa välejä vaan kun en enää jaksa yrittää ja anopin sanominen teki tyhjäksi kaiken sen ku oon luullu et kaikki on ok..Joo,tosi sekavaa mut niin on pääki!Auttasko kahvi?



Äklle paljon jaksua! kuulostaa niiin hirmu rankalle ja tuo nukkumattomuuden tuoma kaikki on kyllä muistissa!Hyvä että hait ja sait apua!! :-)



Enkelille hali!Kyllä saisi jo helpottaa teilläkin!



jatu

Ihmiset olleet aktiivisia. Hyvä me:)



Minä en tahdo saada nyt kirjoiteltua kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Töissä menny kaikki illat, joten eipä tässä ole mitään kerrottavaa oikein.



Ihana että Äitikuu on saanut ja ennen kaikkea PYYTÄNYT apua! Pitää osata riittävän ajoissa tarttua siihen puhelimeen, ettei mene ns. överiksi.



Tänään viimeksi mietin Onnille päivävaatteita pukiessani, että ei taida ikinä oppia itse pukemaan. Tai osaahan se, oppi jo joskus viime vuoden puolella mutta on laiska harjoitteleen. Sepä se, kun on kärsimätön lapsi ja ainokainen - jos on kiire, äiti sitten pukee, ettei myöhästytä ja jos poika yrittää eikä onnistu -> huuto -> ja taas äiti auttaa. Vaatii todella kovan kannustamisen, että alkaa edes itse yrittään.



Jatun anoppi asia kuulostaa taustojakaan tuntematta kuitenkin aika tutulta. Voimia siihen suohon. Mulla on anoppiini hyvin erikoinen suhde ja hänen luona vierailut ovat mulle kyllä pakkopullaa. Sen avoimemmin en tässä viitsi (eikä kai olisi reiluakaan) alkaa pohtimaan anopin ominaisuuksia mutta vaikea on pitää yhteyksiä vaikka se tietysti Onnin kannalta olisi suotavaa. Kaikkea kun ei kuitenkaan minun mielestä tarvi sulattaa...



Ajatus katkesi kun talon väkeä kävi tässä juttelemassa.



Meidän porukat on molemmat lomalla nyt ja ovat aikeissa lähteä keskiviikkona molempien pikku poikien kanssa Ranuan eläinpuistossa käymään. Tekis toisaalta mieli mennä itsekin mutta kun vapaapäivä töistä ja lapsestakin houkuttelis. Sitten olen niin tollo, että mietin uskallanko päästää Onnia... Ettei sattus mitään. Vaikka tiedän, että meidän porukat on kyllä tosi varovaisia. Kun oltiin juhannusaattona äidin ja Onnin sekä miehen kanssa Koitelikoskella, veden äärellä siis, äiti oli koko ajan jopa ylivarovainen, ettei vain sattuis mitään. Mutta parempi niin.



No joo, jospa lopettaisin nyt kun koko ajan tulee keskeytyksiä ja ajatus katkeilee.



T-P

Millään en meinaa ehtiä kirjoittelemaan mitään. Pikku-Myykin on harrastanut viime aikoina näitä 45 min unosia ja loppuaika hereillä - onneksi tyytyväisenä. Ovat yötkin vastaavasti pidentyneet tosin, tankkailee tissiä 3-4 h välein mutta nukkuu yleensä n. 22-08. Ei tarvitse enää aamuviideltä nousta!



Olemme tämän viikon lomalla kaukana mummolassa, kotiin matkaa 10 minuuttia ;) Silti pääsee irti omasta arjesta mukavasti. Kotona ollessa silmät näkevät vain tekemätöntä työtä, johon ei ehdi tarttua. Mies on tämän viikon Ranskassa itsepuolustusleirillä, matka on samalla 40v- lahja. Aivan tohkeissaan oli mies, kun eilen soitti. Kadehdin hänen intohimoaan tuota harrastusta kohtaan - ja olen oikeasti iloinen, että tämä matka onnistui ja me pääsimme tänne mummolaan " hoitoon" . Luultavasti tekee parisuhteellekin ihan hyvää olla hetki erossa.



Tyttärillä kaikki hyvin. Vennalla menossa vähemmän uhmainen kausi ja kotona ollessa on oppinut päiväkuivaksi. Yöksi ja vaikkapa pitemmille kauppareissuille laitetaan vaippa, lähipuistoreissut onnistuvat jo ilman vahinkoja. Kavereitaan Venna kaipailee, itsestäkin tuntuu välillä, että ihan tyhmää tämä kesäkausi kun kaikki katoavat mökeilleen. Meistä olisi ihan mukava olla kaupungissakin, kunhan olisi kavereita.



Pikku-Myy harrastaa sylissä seisoskelua ja hyppimistä - hirmuinen menijä taitaa tulla kun oppii liikkumaan!! Tyytyväinen vauveli on, paitsi ennen nukahtamista pitää hetki itkeä lohduttomasti. Viikko sitten kelpuutti yhtäkkiä tutin lohduksi, oli pakko alkaa sitä taas tarjoilla kun imee peukkuaan niin antaumuksella.



Oma aika on nollassa. Välillä se ahdistaa paljonkin, enimmäkseen olen onnistunut asennoitumaan niin, että tämä vauva-aika kestää vain hetken. Eihän tämä muutos " entiseen elämään" ole nyt toisen lapsen tultua niin suuri kuin esikoisen synnyttyä. Silti elän mielessäni " sitten kun" -elämää, joka sisältää suuria suunnitelmia siitä, mitä aion tehdä sitten kun pääsen taas vähän irtautumaan. Toisaalta en halua sitä aikaa ajatellakaan, koska siihen sisältyy myös työelämään paluu, tällä kertaa luultavasti lopullisesti, ilman seuraavan äitiysloman odottelua.



Jatu, et ole yksin hankalan anoppisuhteen kanssa. Meillä tosin hankala suhde on mieheni ja äitinsä välillä, itse yritän olla neutraalisti. Mutta hyvin vähän ollaan tekemisissä. Saa nähdä lähdetäänkö tänä kesänä käymään ollenkaan heilläpäin, tällä hetkellä tuntuu siltä että jätetään reissut ensi kesäksi.



Nyt pitää mennä.



- tea -

Reissusta palattu. Oltiin miehen kanssa kahdestaan, tai siis ilman lapsia viikonloppuna e-Suomessa päin. " kahdestaan" on kyllä vähän väärä ilmaisu, sillä minun vanhemmat olivat meidän kyydissä, kun olimme vkonloppuna serkkuni häissä. En tiedä sitten, kumpi on pahempaa, se että lapset tappelee takapenkillä, vai se että vanhemmat " jeesustelee" koko ajan takapenkillä milloin mitäkin (valittavat kuumuutta, lonkkia pakottaa, liikenne on vilkasta ja pysähdyspaikoilla kahvi kallista jne jne..). Mutta ihan jees vkonloppu oli, vaikka autossa tulikin istuttua 1400 km. Ajeltiin muuten sunnuntaina Helsingissä ja Vantaalla ja mietin kovasti teitä syysmammoja :)



Äitikuulle jaksamista ja roppakaupalla vertaistukea valvomisen kanssa. Nimimerkillä kaksi ja puoli vuotta huonolla unella huonosti nukkuvien lasten kanssa. Meillä nukutaan nykyisin jo suhteellisen hyvin, joskus menee jopa öitä, ettei kukaan vinkaisekaan.



Lilalle kiitos kauniista sanoista. Suruani koiran sokeudessa lisää se, ettei Otto-koira ole vasta kuin reilu 5 vuotias...



Enkelille voimia. Toivon sydämestäni, että teillä alkaisi jo helpottaa.



Marin pojalle myöhästyneet 1-vuotis onnittelut!



Voitteko kuvitella, T on oppinut vaipattoman elämän! Tai tietysti vanhinkoja sattuu silloin tällöin, mutta nyt ollaan menty jo reilu kuukausi päivät ilman vaippaa ja yövaippakin on ollut kuiva melkein joka aamu. Ja nyt T on alkanut mennä jo itsekseen vessaan pissalle ilman että olisi erikseen siitä tarvinnut sanoa. Tänään meinasi hymyilyttää, kun vessasta kuului kakkaamisen jäkeen " tule äiti korjaamaan" . Tarkoitti siis pyyhkimään ;)



Vettä sataa. Ja pitäisi lähteä koirien kanssa ulos. Ei sen puoleen, hyvää se vain tekee tuon viikonlopun autossa istumisen jälkeen.



Varasin just äsken elokuun alkupuolelle viikonloppu riemupaketin Vaasasta. Sisältää siis kaksi yötä hotellissa, liput sekä Wasalandiaan että Tropiclandiaan. Onko kellään kokemusta noista paikoista? Lähdetään siis koko perhe.



10-vuotis hääpäivä oli ja meni, ilman että sitä olisimme juhlineet. Ehkä sitten joskus. (tuli vain mieleen noista parisuhteen hoitamisjutuista....)



Jatulle jaksamista anopin kanssa. Tiedän tunteen....



Mutta nyt poistun ulos vesisateeseen. Ei se vesisade yksikseen mitään, mutta kun lämmitäkään ei ole kuin 11 astetta.... vilukissa minä.....



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapset x3



Ps. Sadepäivissä on se hyvä puoli, että tulee tehtyä sisähommia, kuten pyykinpesua, laatikoiden järkkäilyä sekä sain pestyä keittiön ison maton. Se kuivuminen on sitten tosin se kenkumpi juttu....

EI muka millään meinaa ehtiä tänne...



Jaksuja Äk:lle, Jatulle ja Enkelille!



Hauska huomata miten tosi moni on nyt oppinu kuivaksi, meillä kans Ida on nyt pari kk ollu ilman vaippaa, aluks vahinkoja sattu omalla pihalla KOKO ajan, nyt on sekin menny ohi. Muutenkin ei enää ihan niin usein tarvii neidin käydä vessassa, yövaippa vielä on, ja siitä tuskin ihan vielä päästäänkään.



Aarolle iski jokin ripuli tms. tänään, 10 kakkavaippaa vaihdettu! Peppu palo ihan rakkuloille ja oli kovin itkunen poika, nyt onneksi nukkuu. Kävin hakemassa kaverin luota Aaron vanhoja vaatteita, ku olivat heille jääneet pieneksi, en taida niistä vaatteista kyllä luopua, oli ne niin ihania. Suurimman osan vauvanvaatteista oon jo myyny kuitenkin, samoin Idan kummit ostivat viikonloppuna meiltä kaukalon, pinnasängyn verhot ja reunapehmusteen, ammeen ym. mitä meillä ei enää tarvita. Mies ei tahdo vauvoja enää, enkä mäkään kyllä just tällä hetkellä... mut ehkä viiden vuoden päästä.



Ankkis: Muistanko oikeen et oot ollu pk:ssa töissä? Onko sulla kokemusta kielikylpypäiväkodeista? Oon miettiny sitä Idalle, tässä aika lähellä on ois kielikylpyryhmä (ruotsia siis)... Kuuloistais mun mielestä hyvälle, englannin kyllä oppii mut ruotsi olis tärkeä ja se monella vähän takkuaa...



Parin vkon päästä lähdetään tampereelle, käydään särkänniemessä ym. Siitä sit taas parin vkon päästä Helsinkiin ja Nurmijärvelle, kivaa et on jotain reissuja joita odottaa.



Ida ja Aaro sai kumpikin muskaripaikat syksyksi, hauskaa kun Aaron ryhmä on " syksyllä 1-vuotta täyttävät" , se on kyllä talvi ku aaro täyttää vuoden, mut samapa tuo. Kooltaan tuo on nyt jo ku 1-vuotias, mitenköhän isoksi herra oikeen meinaa kasvaa? :)



Idalla on kans tosi rasittava uhma tällä hetkellä, välillä olikin taas lepposampaa. nyt on vetkuttelua, vinkumista, läpsimistä, kitinää... ei jaksais!



Mies oli la ruisrockissa, Ida olis tahtonu mukaan ja itki eteisessä kengät jalassa ku ei päässy miehen matkaan. Tänään sit totes et " kun mä kasvan oikeen isoksi niin minäkin menen sinne luissimeisseliin" :D



Omaa napaa pelkästään, mut nyt laskuja maksamaan :/



Petra, Ida ja Aaro

Tänään piti olla rantsupäivä mutta eipä ole rantsusää..ihan pilvistä :-( Kypsyttää ku ei ole kunnon kesä!

Käytiin sitten ajelulla hakemassa bensaa.Autoa ostettaessa myyjä jätti vakuutusasiassa jonkunjutun kertomatta(yleensä kaikki tietää perusjutut ku harvoin on ekan auton ostajia) ja lupas sitten tankillisen bensaa hyvitykseksi..Nyt voi taas ajella.



Mies oli aamulla ajotunnilla ja taas lähtee autokouluun.Tuntuu et se autokoulu aikatauluttaa koko loman ja nyt taas on helpompi käydä ajotunneilla ku ei ole töitä..Tahtos vaa jotain kivaa;rantsua tai suokkia tai jotain..



Typy on ollu päiväkuiva jostain keväästä,ei ole kotona vahinkoja käyny..eikä kyl ulkonakaan.Ruotissa oli vaippa mukana ja ku ei vessaa näkyny ni pissi siihen.KOkeilin päikkäreitä ilman vaippaa mut tuli iso pyykkikeikka-onneks laitoin muovifroteen petarin alle!

Nyt on kakan tehny pottaa ja enää en vaippaa siihen touhuu anna.(toivottavast ei pyydäkän)



Ruokaa pitäs laittaa mut ei jaksa!



jatu

Tutulle kuullostaa tuo " sit kun mä kasvan isoksi ni sit..." Kepsun vakiokommentteja aiheesta riippumatta. Se on jotenkin niin huvittavaa.



Enkelille olen miettinyt pitkään miten voisin jotenkin tukea teidän selvästi haasteellisessa arjessa. Tuntuu vain hankalalta täältä koneen takaa jotakin kommentoida. Vertailu ei ehkä ole paras keino kun kaikki ovat omia yksilöitänsä eikä minulla ole kokemusta kahdesta lapesta, mutta tahtoisin kuitenkin rohkaista sinua tuon kerhon suhteen. Olin itse aivan kauhusta jäykkänä kun Kepsu meni tarhaan. Se huusi siellä kuin syötävä ensimmäisen kuukauden. Seuraavan kuukauden istui hiljaa ja aikuisten sylissä. Nykyisin kaikki menee hyvin. Tosin hoitajat ovat havainneet hänen yksilölliset tarpeensa ja muun muassa ehdottivat, että voisi olla vielä ensi vuoden pienten ryhmässä kun hänellä kestää niin kauan suhtautua uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Edelleen karsastaa ryhmän " villimpiä" lapsia, mutta nykyisin ei enää huuda ja itke vaan pysyy hieman kauempana. (itki siis aiemmin aina muiden lasten nopeaa lähestymistä) Eli ehkä yritän tässä kömpelösti ilmaista, että yritä Nean kanssa sitä hoitoa ja kerro hänen piirteistään " tädeille" Luultavasti alku on hankalaa, mutta siinä on myös se mahdollisuus, että ajan kanssa ja ilman äidin läsnäoloa asiat helpottuu. Mehän tehtiin tarhan kanssa lähes puoli vuotta niin, että vain mies vei Kepsun kun mun kanssa oli paljon enemmän " ruljanssia" ja kommenvenkkejä ja itkua.



Gradu seisoo lähes valmiina esitarkistukseen. Eräälle syysmammalle tuleee kohta postia tai kaveri kylään. (Palaaan asiaan) en jotenkin enää jaksaisi venkslata. Lähes kaikkia kaavioita pitää kyllä vielä muokata ja hoitaa pari ulkonäöllistä seikkaa. Tähän tää kesä meneekin. ;)



Yhdet polttarit tulossa, ja olen saunavastaava. Täytyy mennä hommailemaan itkuvirsiä bittiavaruuden toisille lehdille.

" tsys ja pus"

hk

Kylmä on ja musta tuntuu, et syksy on jo tulossa.. Mini nukkuu ja Nea kattoo videota, halusin hetken vaan olla. On ollu tosi-huono-äiti fiilikset päällä. Eilen olin kaksin Nekun kans kävelyllä ja yhtäkkiä tuli kauhea ikävä aikaa kun oli vaan Nea. Mietin, et miten erilaista olis ja mietin sitäkin, et oon raskaudesta (Minin) asti ollut niin väsynyt ja pahantuulinen, et ihan pahaa tekee. Ja loppua ei näy. Jotenkin säälittää Nea, jonka ei ois tarvinnut noin pikkuisena joutua kestämään itkuista, raivoisaa äitiä. Mutta mistäpä tiesin et raskaus on kamala ja et tää Minin vauva-aika kamalaa myös. Tuli vaan niin surullinen olo ja itseinho. Oon kamala äiti.



Hipsu, ihanaa kun kommentoit. Ja ihana kuulla, et Kepsulla on pelko helpottanut.Meilläkin siis ehkä toivoa. Neahan oli viime keväänä jo 2kk kerhossa ja meni tosi hyvin, kun muut oli siellä isompia lapsia. Yksi täti ja viisi lasta yhteensä. Ongelma on pienet lapset, vauvat, jotka arvaamattomia=kiljuu, tulee lähelle, tönii jne, sekä riehuvat isommatkin lapset. Kerhossa meni alusta hyvin, Nea oli innoissaan ja olin helpottanut. Mut viimesinä päivinä Nea alko itkemään, kun vanhempien tullessa muut alkoi kiljumaan. Nyt hirvittää, et miten sit syksyllä ja kerhoon tulossa yks poika, jonka riehumista Nea pelkää.. Toivon niin, et kaikki menis ok, muuten pää hajoo tääl kotona ja Nea ei saa ikästään seuraa.. Kamalinta tässä tilanteessa on se, et päivisin en voi juuri ketäään nähdä, kun muilla kotona olijoilla vauvoja, Nea pelkää hysteerisesti, itkee, pitää kantaa, ei tuu mitään ku on Minikin ja ei tuu juttelusta kaverin kans mitään, menee vaan itseltäni loputkin voimat. Myös monia kaveripariskuntia ei olla nähty aikoihin, kun ne vierailut niiiin raskaita Nean pelätessä. Tulee oikeesti niin katkera olo, ku ei voi normaalisti edes ystäviä nähdä ja etenkin nää mun päivät tääl lasten kans kurjia, kun ois kivat naapurit, mut ei onnistu tapaamiset enää ei.. Nea sanoikin tänään, et en tykkää muista vauvoista, tykkään vaan Ministä.



Tänään annoin teelusikan Minille päärynää, ens viikolla parsaa kokeillaan. Mulla on sellanen tunne, et tää Minin allergia paljon vaikeempi, ku Nealla, eikä varmaan tuu yhtä nopeesti hellittämään..



Tomeralle voimia uhmailijan kanssa!



Äitikuu, ihanaa että sait apua! Paljon voimia!



Jatu, osaatko yhtään sanoa, millon ehtisitte nähdä? :)



Nyt ei irtoa enempää. Voikaa hyvin kaikki!



Enkeli1 ja Nea+Mini

Reipastuin ja pesin muutaman ikkunan :-) Nyt vielä toinen puolitalosta odottaa :-/ Jumppakin teki tosi terää :-)



Enkeli:toivottavasti päärynä sopii!!

Mietin että joku sadepäivä voisin tulle apllä typyn kanssa käymään,jos mies ois vaa kotona mutta typyllä alko pe nenä valumaan.

Muuten että voisitte perhe tulla kyläilee ois eka mahis ensviikon lopulla mut seki riippuu ilmoista.Käymättä on ainaki puuhamaa,lintsi,suokki eli hyvällä ilmalla johonkin suunnataan.Tai ainaki johonki retkeillää..Alkaa tuntuu siltä et jos vaa aurinkopaistaa ni johonki on mentävä!



Lapsosille iltapalaa..



jatu

KÄvin siis lasten kanssa hakemassa tämän kesän ensimmäiset mustikat mökkimetsästä. Kolme litraa tuli pakkaseen asti. Milo poimi litran ja minä kaksi, pienemmät lappasivat mustikoita suuhun minkä ehtivät. Nam. Löytyi myös kanttarelleja jotka päätyivät kesän ensimmäiseen kanttarellikastikkeeseen. Tuplanam.



Jatu, ethän pahastunut sanoistani, ihan varmasti olet oikeassa. Minua vaan jäi vaivaamaan että mitä se anoppi oikein sanoi, perusutelias kun olen :-). Jos haluat, palataan asiaan sähköpostissa.



Enkelille edelleen hali! Meillä Milolla oli pienenä tuota muitten lasten pelkäämistä, mutta siitä on jo niin kauan enkä sitä paitsi itse mielestäni pystynyt juuri Miloa auttamaan, joten en osaa mitään järkevää sanoa. Toivon kuitenkin sydämestäni että teillä elämä helpottaisi.



Tomera, kyllä vaan, kielikylvyssä olen paiskinut töitä toistakymmentä vuotta! En tosin enää nyt ole kielikylvyssä, mutta uskoisin osaavani vastata kysymyksiisi. Laitatko vaikka sähköpostissa ajatuksia mitkä sinua mietityttää niin kerron, ettei tämä palsta mene kokonaan kielikylvyn mainostamiseksi :-).



Hipsu, onnea onnea onnea! Mahtava suoritus, nimimerkillä kaukana, todella kaukana perässä tullaan :-). Mielelläni lukisin aikaansaannoksesi...



Huomenna minun pitää mennä käymään töissä, vanhempani lupasivat ottaa lapset mökille että saan rauhassa tehdä hommat pois. Pitäisi käydä myös yliopistolla ja Arcadassa, mutta se saa jäädä toiseen päivään.



Onko muuten Lintsille lähtijöitä tällä tai ensi viikolla? Me voitais lasten kanssa lähteä myös!



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Ei hätää!Minäkin niin toivon hyviä välejä!omissa mummoloissa olin pienenä kuin kotonani :-)



Onnittelut myös minulta Hipsulle :-) Todella upeeta,mahtavaa :-)



Nyt sitä ruokaa lapsille...



jatu

Jaiks, vahasin keittiöön tulevat hyllyt ja ruokapöydän jalat ja nyt on kauhea katku kämpässä. Mutta ei ole muutakaan paikkaa jossa vois tehdä, niin pakko sisällä tehdä. Kuivalla ja aurinkoisella säällä oisin kyllä mennyt pihalle, vaikka siellä leijuukin aina roskia ilmassa.



Makuuhuoneen ovi on ollut kiinni, joten pystyn täällä kyllä nukkumaan. Muutenkaan haju ei ole vielä tullut pahasti yläkertaan. Alakerrassa on kaikki ikkunat auki. Mutta kivalta näyttää hyllyt. Vielä ruokapöydän pöytälevy pitää vahata huomenna.



Täytyy kyllä sanoa, että tässähän nää illat on kohta menneetkin. Siis yksinoloillat. En tiedä milloin muu perhe tulee mökiltä, muttei vielä huomenna kuulemma. *jee!* Eilen kävin kaupungilla pitkän työpäivän päätteeksi ja tulin vasta puoli kymmeneltä kotiin. Yö meni ihan surkeasti, valvoin 1,5h keskellä yötä. Kävin ihan ylikierroksilla. Eli kauheasti en ole päässyt nauttimaan olostani. Tänään kuitenkin urheasti pyöräilin töihin, hyvä minä.



Taidan mennä hajuttomaan (tai no, tunkkaiseen) makuuhuoneeseen, jos ois vähän parempi yö tänään.



T: Ynis

Oma aika on ollut vä-his-sä. Miehekäs on koko kesän töissä ja sen ajan kun ei ole, minä yritän edistää omia opintojani.



Enkelin takia tulin nyt kirjoittelemaan. En valitettavasti osaa auttaa, mutta tilanteenne on täsmälleen sama kuin meillä. Nasukaan ei pelkää isoja ja ennalta arvattavammin käyttäytyviä lapsia niin paljon kuin kiljahtelevia vauvoja ja taaperoita. Ja rankkaa on. Todella rankkaa. Oma pää ei meinaa aina pysyä kasassa, kun jo etukäteen murehdin tulevia kouluvuosia ja yleistä sosiaalistumista, vaikka järki käskee samalla tajuamaan, että Nasu on vielä pieni. En oikein tiedä, kuinka tässä tilanteessa tulisi edetä. Olen ollut yhteydessä neuvolaankin asiasta ja tällöin oli puhetta, että ottaisin elokuussa uudelleen yhteyttä, jos tilanne ei helpotu. Sitten mentäisiin psykologin juttusille tai jotain vastaavaa. Vaikkei siitä olisi muuta apua, niin saisinpahan ainakin purkaa ahdistukseni jollekin, jolla on asiasta toivottavasti tietoa ja käytännön neuvoja.



Nyt Nasu on kovassa kuumeessa. Ennen nukkumaan menoa mittari näytti 39,7 astetta. Onneksi pikkuinen on kuitenkin ollut iloinen ja touhukas. Toivottavasti huomenna jo helpottaa, koska Miehekäs on myöhään töissä.



Anteeksi oma napa ja omat murheet. En ole pitkään pitkään aikaan kerennyt lukemaan kuulumisianne täältä. Sähköpostin kyllä aina vilkaisen. Siitä tulikin mieleeni, että Lilalle myös kovasti jaksamista!!



T. Ampi